Vampire: The Masquerade – Bloodlines

Verenimijöiden maailmassa

Vampire the Masquerade on klassinen roolipeli, jonka pohjalta tehdyt liveroolipelit aiheuttivat moraalipaniikkia 90-luvulla. Troika Gamesin Vampire: The Masquerade – Bloodlines myi aikoinaan vähän ja jäi vain pienen joukon kulttipeliksi. Juoni ja asetelma sai paljon suitsutusta, mutta bugit rajoittivat pelinautiontoa. Onneksi viimeksi tänä vuonna päivitetty Unofficial Patch (josta myös kuvat) on korjannut suurimman osan näistä palauttaen myös alkuperäisestä pelistä saksittua sisältöä.
Lisäksi pienellä päivityksellä peli on todella nätti 15 vuotta vanhaksi peliksi.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Vampire: The Masquerade – Bloodlines Pelin julkaisija/kehittäjä: Troika Games (2004)
Alustat: PC Pelin tyyppi: Roolipeli, hiiviskely, toiminta
Ikäraja(t): PEGI 18, ESRB: Mature
Arvostelijat: Rami
Kuvat&linkit:
Was Vampire: The Masquerade - Bloodlines as Good as we Remember?
Let's Play Vampire The Masquerade: Bloodlines (Unofficial Patch)

Mitä peliharrastaja ajattelisi pelistä

Mikä on World of Darkness?
No, hieman hirtehisesti voidan todeta että World of Darknessin maailmassa on ainakin 7 miljardia yliluonnollista olentoa ja loput ihmisiä. Yliluonnollisiin olentoihin kuuluvat niin vampyyrit, ihmissudet, näiden metsästäjät, velhot ja haamutkin. Kynä&Paperi-roolipelit luetaan kauhun genreen kuuluviksi ja eri pelit lähestyvät vähän omalta kantiltaan vaihtoehtoista maailmaa jossa tontut ovat tosia. Vampire: The Masquerade herätti huomiota ottamalla vampyyrimyytit käsittelyyn. Tärkempänä piirteenä on se että nämä yölliset kulkijat pyrkivät pysymään piilossa tavallisilta ihmisiltä ja olemaan herättämättä huomiota. Tätä naamioleikkia on aikaisemmin kuvattu myös parilla tv-sarjalla josta ainakin kandalainen vampyyripoliisisarja tuli suomen televisiosta 1996. Tietysti suuri yleisö kuuli näistä suomalaisten larppaajien kautta joiden pelejä dokumentoitiin ahkerasti.

Tarkempaan roolipelin kuvaukseen kannattaa tutustua esim. Nörttityttöjen artikkelista. Päasialliset teemat Vampiressa ovat verenimijöiden politiikka, yliluonnollisuus ja pahuus. Pahuutta edustaa jokaisessa vampuurissa oleva ‘peto’, joka irti päästessä tulee juotua pienen kylän edestä verta. Vampyyrit pyrkivätkin pitämään kiinni ihmisyydestään ja vaikka näillä on tavallisiin ihmisiin verrattuna supervoimia, kuvaa peli jatkuvaa jaakobinpainia oman itsensä kanssa.

Troika gamesin VTMB on hyvin uskollinen roolipelille ja sen teemoille ja sen verran kunnioitettu peli että se on saamassa piakkoin jatkoa. Pelin säännöt ovat aika lailla samat kuin Vampiren kynä&paperiversiossa. Ihmisen imaiseminen tyhjäksi on paha teko ja siitä menettää ihmisyyttä, tekemällä hyviä tekoja tätä saa takaisin. Ihmisyys vaikuttaa siihen kuinka helposti peto pääsee irti - tietokonepelissä kun on ärsyttävintä se jos pelaaja menettää hahmostaan kontrollin. Erikoiskyvyt käyttävät veripisteitä, jota tietysti saa imettyä tavallisista ihmisistä. Jos joku näkee vampyyrin käyttämässä erikoisvoimiaan tai imemässä jonkun kaulaa, on tästä seurauksena naamioleikki-rike. Viisi rikettä ja peli on ohi, joten kannattaa katsoa ketä imee ja missä.

Troika games ymmärsi että kaikki ihmiset eivät ole tuttuja tämän asetelman kautta, joten peli selittää asetelmaa myös asiaa tuntemattomille. Pian juoneen tulevat mukaan Sabbathin ilonpilaajat, Kalifornian anarkistivampyyrit ja myös noidanmetsästäjät. Maailmanlopun eli Gehennan merkkejä on ilmassa. Turkista on löytynyt sargofagi, jossa uskotaan olevan vampyyrien esi-isä, ehkä jopa Kainin syleilemä? Nyt tämä kelluu laivassa Los Angelesin ulkopuolella. Kiva.

Täytyy sanoa sen verran että VTMB on äärimmäisen hyvä peli edelleen. Good Old Games-palvelun versio sisältää ystävällisesti vanhemman unofficial patchin sekä uudet shaderit. Silti, uusin unofficial patch kannattaa ladata sillä se lisää koko joukon kivaa uusien tehtävien ja ominaisuuksien muodossa sekä korjaa vanhoja bugeja.

Kuva: Pishan tehtävät ovat Unofficial Patchin palauttamaa sisältöä

Peliä voi pelata monella eri tavalla, riippuen siitä minkä verilinjan vampyyriä pelaa. Brujah vetää kaikkia pataan, Venture puhuu kenet mihin vain ja Malkavian on näiden hulluuden takia hyvin erilainen läpipeluu. Pelissä on paljon hiippailukohtia, parhaimmillaan tunnelma on lähellä alkuperäistä Deus Ex-peliä.  

Peliä voi siis suositella kaikille roolipelaajille ja muille nörteille. Juoni jaksaa olla mielenkiintoinen  loppuun asti ja yllättää monessa vaiheessa. 

Kuvaohjelmaluokittelijan näkökulma

Peli on melkolailla aikuisteemainen. Hieman yllättävästi Troika games ei arkaillut yön kuvauksessa vaan esimerkiksi väkivaltaa ei ole kaihdettu ja Hollywoodista löytyy tissibaareja. Nämä ovat asioita joita uudessa pelissä tuskin tulee olemaan, maailma on kuitenkin mennyt eteenpäin kohti poliittista korrektiutta joten kovin tiukkoja teemoja ei enää haluta esitellä. Paradox oli viime vuonna pistänyt kynä ja paperi-roolipelin julkaisijaa järjestykseen kun roolipelin lisäosassa oli käsitelty murhaa ja kidutusta Tsetsenialaisessa LGBTQ-yhteisössä. Vampire on toki aikuisten peli mutta lähtikö markkinoinnissa mopo käsistä? Vaikea sanoa.

Välillä tulee mieleen että nykykulttuurissa on näkökulmia, jota on yksinkertaisesti kielletty käsittelemästä. Kirjoitan tästä myöhemmin erään toisen pelin kannalta. Mikä on taiteellisen ilmaisun ja hyvän maun raja? Sanoisin kuitenkin että jos temaattisesti kyseessä on sinun ja minun sisäinen pahuus, niin allegoria ei ole mikään huono tapa käsitellä sitä. Vähän sama asia kuin satiirissa, on hyvin hankala erotella asioita joita ei saisi käsitellä.

Mutta, asia ei sinänsä liity VTMB-peliin, jossa käsitellään henkilökohtaista pahuutta uuden vampyyrin näkökulmasta. Pelihahmo joutuukin luovimaan polittisessa ristiaallokossa, jossa kaikki tuntuvat haluavan häneltä jotain.

Vanhempien ja pelikasvatuksen kannalta

Pelin grafiikka on sen verran vanhahtavaa että kovin avoimesti asioita ei käsitellä. Silti tällaisesta sisällöstä PEGI on yleensä antanut 18-leimaa ihan implikaatioiden pohjalta. Varmasti joku alaikäinen tämän poimii taas pelattavaksi. PC harrastus kun mahdollistaa pelien hankinnan todella helposti.

Itse jään kuitenkin pohtimaan että Vampiren pohjalta käytiin jo hedelmätön moraalipaniikki 90-luvulla. Eli varsinanen kysymys on ollaanko me opittu yhtään tästä? Jos törmäämme johonkin outoon, kysymmekö mitä hyvää ja opettavaa tässä on? Vai hyppäämmekö välittömästi päätelmään nähtyämme dokumentin televisiossa: ‘joo nää on varmaan jotain satanistejä’? Itse uskon että henkilökohtaisen pahuuden pohdinta on välillä ihan hyvä juttu. Ihminen ei itsessään ole muuttunut, vaikka teknologia onkin tullut ihmisten väliin.

Peliä pelatessa voi pohtia, että...

• Mitä vampyyriklaaneja on?
• Miksi päähenkilön sire surmattiin alussa?
• Mikä on prinssi? Paljonko tällä on valtaa?