Destiny - The Collection

Paluupelaaja: Kohtaloa etsimäsä

Joskus sitä sattuu hassuja kokeneillekin pelitaloille: pelisuunnittelija palkattiin Bungien myyttiseen tieteisfiktiopeliin vasta noin puoli vuotta ennen julkaisua. 2014 julkaistu peli sai kohtuullisen myönteisen vastaanoton, mutta suurta suosiota ei tullut, sillä vaikka peli oli hauska pelata siitä puuttui 'sitä jotain'. Lisäosilla alettiin kuitenkin paikkaamaan puutteita sekä pelimekaniikassa että juonessa, saaden aikaan melkoisen koukuttavan keitoksen.

Juonesta voi sanoa sen verran että vuonna 2700 on muitakin ongelmia kuin Sote-uudistus, maapallon entiset siirtokunnat ovat ‘langenneiden’ muukalaisolioden vallassa ja maapallon messias - iso golfpalloa muistuttava elämänmuoto/avaruusalus “Traveller” on koomassa. Päähenkilö on yksi maapalloa puolustavista ‘vartijoista’ joka herätetään henkiin jossain siperian aavikolla. Tämä artikkeli käsittelee miten pelin henkiinherätys toimi lisäosien kanssa?

Pelin tiedot

Pelin nimi: Destiny - The Collection Pelin julkaisija/kehittäjä: (julkaisuvuosi).
Alustat: XBox One, PS4 Pelin tyyppi: räiskintä (FPS), moninpeli
Ikäraja(t): PEGI 16, ESRB Teen
Arvostelijat: Rami (37)
Kuvat&linkit:
Traileri

FamilyGamerTV: 2 Minute Guide: Destiny
Is the collection worth of it?
Rise of Iron - Before you buy

Ensivaikutelmat

Destiny on edelleen mukava pelata. Pelin tapana on päästää pelaajat taistelemaan tietokoneetta vastaan lähinnä nettiroolipeleistä tutulla jaetulla alueella. Termi “jaetun maailman räiskintä” kuvaa Bungien tapaa toteuttaa Destiny. Jos lisää kuvausta tarvitaan niin Destiny on ensimmäisestä persoonasta kuvattu räiskintä jossa on paljon MMO-roolipeleistä tuttua hinkkaamista harvinaisten varusteiden toivossa, upea scifimaailma ja PvE sekä PvP-sisältöä. 

Mekaniikat ja pelattavuus

Itse ydinpeli ei ole muuttunut, mutta omia varusteita saa parannettua paljon paremmin sekä kokemuksella että tarvikkeilla. Todellinen peli alkaa Taken King-juonen pelattuaan tasolta 40. Tasolle 40 on saatavilla pikaylennyksiä jos haluaa päästä nopeasti mukaan peliin: tuossa vaiheessa pelaaja alkaa kerätä legendaarisia markkoja ja antaa mahdollisuuden päivittäisiin tehtäviin sekä soolotehtävissä että moninpelissä. Toisaalta vaikka pelaaja voi jossain määrin toimia ja taistella yhdessä muiden pelaajien kanssa hän tarvitsee XBox Live Gold-jäsenyyden päästäkseen Strike-ryhmiin ja PvP-moninpeliin - ilman jäsenyyttä Destiny-kokemuksesta jää hyvin suuri osa puuttumaan. 

Kiinnostusta herättävät piirteet?

Lisäosat Dark Below ja House of Wolves toivat persoonallisempaa otetta vastustajiin, jotka alkoivat tuntua melkoisen Lovecraft-henkiseltä. Taken King esitteli taas korruptoituja versioita normaaleista vihollisista. Rise of Iron taas työntää pelin juonta eteenpäin esitellen neljätoista tuntia lisää juonta, uusia vihollsia, uuden kriisin ja lisää moninpelattavaa kuten Supermacy-pelimuodon.

Hyvänä puolena lisäosillä päivitetyssä Destinyssä on selkeä hahmonkehitys ja pelimekaniikka. Kyseessä on jaetun ympäristön peli, jonka pitäisi houkutella pelaamaan muiden ihmisten kanssa. Lisäosat vahvistivat asioita, jolla pelaajat on aina saatu liikkumaan - eli harvinaisten esineiden, maineen ja valuutan metsästystä tekemällä päivittäisiä tehtäviä - joskin maineen ja rahan kertymisessä on selkeä viikkoraja. Päivttäisissä tehtävissä kerätty maine, valuutta ja harvinaiset esineet mahdollistavat omien eeppisten varusteiden parantelemisen vieläkin paremmaksi.

Tasokkaammat varusteet pitävät sisällään enemmän Travellerin valoa, joten hahmoluokan erikoiskyvyt palautuvat käyttöön sitä nopeammin kuin mitä valoa on? Eli “Citius, altius, fortius” näyttäisi olevan Destinyn mantra, lisäksi se että kaikki saavat jotain: Leijumopokisoihin kannattaa osallistua, vaikka ei voittaisikaan koska sieltä on mahdollisuus löytää jotain legendaarista.

Pelin eettinen sanoma? (jos tarvitsee ottaa kantaa)

Destiny sai monet miettimään pelien monetisaatiota. Gamespotin toimittaja pohti “Destiny - Hardcore Gamers Slot Machine”-artikkelin kohdalla sen samankaltaisuuksia rahapelien ja labrapulujen palkitsemisen kanssa?

“It’s a farmville for shooter fans.” -Danny O’Dwyer

Tosin kyseessä ei ole mitään pahaa, hyvät pelit lainaavat oikeita piirteitä käyttäytymispsykologian tutkimuksista ja pelit kuten World of Warcraft ovat onnistuneesti pitäneet pelaajia kiinnostuneena. Lisäksi pelaajat valittivat kovasti miten hintavia pelin lisäosat olivat - toisaalta sama ilmiö on nähty mm. Battlefield-pelien kohdalla, eli pelien pelaajat ovat valmiita sijoittamaan peliin tosissaan rahaa saadakseen lisää sisältöä, ja kyseessä ei ole “vapaaehtoinen” lisäosa vaan pakollinen lisäys peliin, jotta se pysyisi kannattavana pelata.




Aikaisemmin testattu Warframe näyttää tässä mielessä tekevän osan asioista paremmin, tosin on ymmärrettävä että se on ilmaispelattava kun taas Destinyä voi pelata ilmaiseksi. Vaikkakin kahden pelin pelityylissä on selkeä ero Warframen ollessa enemmän ninjailua kun taas Destiny rehellistä räiskintää.

Destiny 2 on suunnittelupöydällä. Ainakin parempaa yksinpeliä ja selkeämpää tarinaa on lupailtu, mutta olettaisin että Destinyn toimivat puolet kuten nettipelin palkitsevuus ovat piirteitä, jota tullaan näkemään jatkossakin. Ja miksi ei tultaisi? Sattumanvaraiset palkkiot ovat piirre jolla nettipelit ovat ratsastaneet pitkään - ja tulevat pitämäänkin, ainakin itsellä on tätä arvostelua kirjoittaessaan kutina lähteä etsimään huonekalujen rakennuspiirrustuksia Elder Scrolls Online-pelissä.

Ladattava lisäsisältö? (jos on)

Destiny Collection on melkoisen erinomainen paketti sisältäen kaikki lisäosat vähän yli kolmella kympillä, eli pelaaja ei joudu nykyisellään satsaamaan paljon. Destinyn koukuttavuuspiirteistä on puhuttu edellä, joten en kirjoita tähän enempää.

Pelin ikäraja?

Destinyn ikäraja on PEGI 16. Sinänsä mielenkiintoista on että Bungien kaikki pelit Halosta alkaen ovat olleet nimenomaan vanhemmille teineille suunnattuja ja pitäneet kiinni 16-ikärajasta, eli pelit suunnataan nuoriin pelaajiin eikä aikuisväestöön kuten Call of Duty-pelit.

Vaikka edellä on puhuttu yksikätisistä rosvoista ja koukuttamisesta, ovat Bungien pelit olleet hyvää viihdettä. Esimerkiksi: niiden tempo on ollut vaihteleva ja peleistä on jäänyt hyvä mieli. Bungien tekemät Halo-pelit eivät myöskään missään vaiheessa päätyneet vastustajan demonisointiin ja edustivat melkoisen korkeaa moraalia yhdistettynä nuorisoon vetoavaan sisältöön (nettipelin myrkylliselle ilmapiirille ei firma itsessään voinut mitään).

Esimerkiksi FamilyGamerTV:n summaavasta artikkelista jää maku että mitään yksiselitteistä vastausta ei lasten vanhemmille voida antaa? Ehkä näin on vain hyvä, koska edes Commonsensemedia.org ei suosituksessaan ota kantaa esimerkiksi kauhuelementteihin. 

Suositus on edelleen 15 vuotta väkivallan takia ja sivuston Rise of Iron-kohdalla huomautetaan mikromaksuista.

Keskustelunaiheita pelin tiimoilta

• Miksi kolikkopelejä pelataan, vaikka niihin menettää rahaa?
• Mikä tekee pelistä mielenkiintoisen?
• Mitkä muut pelit käyttävät samanlaista mekaniikkaa?
• Miten pelaajaan pyritään vaikuttamaan mekaniikalla?