Mass Effect: Andromeda

80 tunnin arvio

Ilmeisesti Elon Muskeja on tulevaisuudessakin. Vuonna 2185 linnuradasta lähetetään viisi siirtokunta-alusta Andromedan kierteisgalaksiin. Kuusisataa vuotta myöhemmin Ryderin perhe herää toisessa galaksissa. Alec Ryder on ‘polunlöytäjä’ ja tämän lapset Sara ja Scott aloittelevia uudisraivaajia. Helios-klusterin asuttaminen on mennyt pahasti kiville, sillä alueen tekee vaaralliseksi ‘vitsauksena’ tunnettu ilmiö - vapaasti levinnyttä mustaa energiaa. Ensikontakti paikalliseen ‘Kett’-lajiin on vihamelinen ja näiden johtaja osoittaa pelottavaa kiinnostusta polunlöytäjiä kohtaan. Muut arkit ovat kadonneet ja paikalle edeltä lähetetyn avaruustukikohdan johtohenkilöt eripuraisia keskenään! Pelaaja ottaa jomman kumman Ryderin roolin tarkoituksenaan etsiä uusia asuinpaikkoja siirtokuntalaisille ja löytää keino muuttaa koko Heleuksen klusteri asumiskelpoiseksi.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Mass Effect: Andromeda (v.1.05) Pelin julkaisija/kehittäjä: EA/Bioware (2017).
Alustat: PC, XBox One, PS4 Pelin tyyppi: räiskintä, seikkailu, moninpeli
Ikäraja(t): PEGI 16 (ESRB: Mature)
Arvostelijat: Rami (36)
Kuvat&linkit:
Ensimmäinen testi (ensimmäinen versio, suomeksi)
Patch 1.05
What Mass Effect Andromeda did Right?
What Mass Effect Andromeda did Wrong?

Mitä pelaajien kannattaa tietää pelistä?

Pelasin pelin hitaasti ja varmasti läpi ja 80 tuntia alun jälkeen voin antaa arvioni aiheesta. Ensivaikutelmat löytyvät mm. kahdesta pelivideosta. Päälimmäisenä asiana versio 1.05 korjaa rikki olleen lipsync-algoritmin ja monia muita pieniä ongelmia.

Tärkein kysymys on kuitenkin se, oliko pelikokemus myönteinen ja täytyy myöntää että se oli. Eniten nautin pelistä sen keski ja loppuvaiheessa, alkupuolen ollessa planeettojen tutkimista. Ensimmäisen tehtävän jälkeen pelaajalla on paljon valinnanvaraa ja tutkittavaa, planeetoilla on ‘Jälkeenjääneiden’ laitteita, jotka voivat maankaltaistaa planeetat asuttaviksi.Tavoitteena on kytkeä järjestelmä päälle sudokua muistuttavin minipelein ja tämän jälkeen aktivoida keskusholvi. Kaikki nämä ovat mielenkiintoisia ideoita, mutta ympäri ajelu autolla vie melkoisesti aikaa. Täytyy myöntää että itse keskityin alussa maankaltaistukseen eikä tarinan seuraamiseen.

Ensimmäisen planeetan jälkeen pelaajaa kehoitetetaan tulemaan myöhemmin takaisin ja tämä on hyvä vinkki sillä pääjuoni jatkuu uudella ensikontaktilla. Pääjuonta voi jatkaa tai sitten palloilla ympäri tekemässä sivutehtäviä ja tutkimassa avaruutta. Kaikki tämä on hyvää, pelillisesti suurin ongelma oli vain se että Andromeda eroaa vahvasti edellisistä Mass Effect-peleistä, siinä missä nämä olivat suhteellisen lyhyitä leffapelejä Andromeda pyrkii ammentamaan ideoita ensimmäisen Mass Effectin tutkimusmatkailusta (jopa planeettajärjestelmien skannaaminen on toteutettu ykkösen tapaan). Tietyllä tavalla kyse on myös pesäeron tekemisestä edellisiin Mass Effect-peleihin.

Itse näin pelisuunnittelussa paljon yhtäläisyyksiä Dragon Age 3:Inquisition peliin, sillä myös tässä pelissä oli vähän turhan isot kartat. Ongelma on oikeastaan siinä että paikkojen välillä ajeluun kuluu aikaa, ja tämä aika vähentää sitä otetta mikä pelillä on pelaajaan. Pelaaja joutuu toistamaan matkustamista paikasta toiseen joka on yksiselitteisesti tylsää. Vaikka nopeaa matkustamista voi käyttää, vähentää tutkimusmatkailu ja satunnainen räiskintä pelin tempoa.





Sitävastoin kumppaneiden sivutehtävät olivat mielenkiintoisia ja huumoria täynnä, eli vaikka kirjoitusta kohtaan on esitetty jotain kritiikkiä, on ainakin minun myönnettävä että nautin Mass Effect 2-tyyppisistä sivutehtävistä.

Jo kirjoitettuun materiaaliin Andromeda sopii hyvin, jopa ‘pimeä energia’ on tuotu mukaan juoneen lievästi ironisesti. Tietysti koko aloite on pitänyt selittää tieteiskikkailulla, eli Andromedan kartat ovat 600 vuotta vanhoja eikä 2,5 miljoonaa vuotta. Tämä selitetään sillä että linnunradassa Gethit olivat muuttaneet massaportin valoa nopeammaksi teleskoopiksi ja tällä pystyttiin havaitsemaan että Helios-klusterissa on maankaltaisia planeettoja.

Juoneen sekoittuu aimo annos arvoitusta, sillä Alec Ryder on salannut menneisyyttään ja muistojaan. Sitäpaitsi siirtokunta-alukset lähtivät 2185, eli juuri vuotta ennen Reapereiden hyökkäystä, sattumaako? Juonellisesti peli onnistuu siis välttämään käsittelemästä kolmatta peliä, siirtäen kuitenkin premissin muukalaisroduista, joilla on omat vanhat kaunansa ja eivät osaa toimia yhteistyössä. Temaattisesti peli on siis rautaa.

Andromedassa on paljon hyviä valintoja juonellisesti. Sisarusten tuominen pääosaan säästää ajattelemasta sitä onko mies vai naispuolinen pelihahmo ‘kanonisesti oikea’.

Päähenkilö työnnetään taas hieman pakolla ‘polunlöyäjäksi’, eli varsin perinteiseksi sankarihahmoksi. Tällä kertaa hänen supervoiminaan on häneen liitetty tekoäly SAM, joka selittää miksi Ryder voi kontrolloida jälkeenjätettyjen laitteita.

Päävastustajana toimiva Kett-muukalaisrotu on temaattisesti hyvin samanlainen kuin alkuperäisen sarjan Reaperit, vaikkakin varmaa tietoa ei ole onko rodulla suurta suunnitelma kuten Reapereilla oli? Moniin asioihin vihjataan, mutta lopullista varmuutta ei tässä pelissä tarjota. Erilaisia vastustajia on kourallinen, mutta perussotilaat eivät ole kovin persoonallisia Ascendant-komentajia ja isoja heppuja lukuunottamatta. Mielenkiintoinen vastustaja? Ei kovin, mutta voi olla, jos seuraavissa peleissä näiden motiiveja aletaan paljastaa ja yksikkövalikoima monipuolistuu.

Mekaniikat ja pelattavuus

Mass Effect Andromeda on samalla tavalla “kevyt roolipeli” kuin aikaisemmatkin Mass Effectit. Pelin ytimenä on nk. “cover shooter” eli suojiin perustuva räiskintä, mutta tällä kertaa huomattavasti liikkuvampana versiona, kiitos nopeat väistöt ja hypyt mahdollistavan rakettirepun. Terveys ei kuitenkaan palaudu täyteen, vaan pelaaja joutuu etsimään ammus- ja terveyspaketteja maastosta, mutta nämä eivät ole loputtomia. Erilaisissa kulutettavissa bonuksissa kuten poltto- ja kryoammuksissa on myös oma rajansa, eli kolme lipasta ja sitten bonusteho loppuu. 

Pelaaja pääsee palloilemaan ympäri Helios-klusteria ja tutkimaan planeettoja sekä klikkailemalla hiirellä että ajelemalla pinnalla. Osa pelaajista muisteli kaihoten ensimmäisen pelin Mako-ajeluita joten tutkimusmatkailijoita varten löytyy huomattavasti mukavammin ohjattava Nomand-mönkijä. Koska kyseessä on siirtokuntien perustaminen ja maankaltaistus, on osa alueista lukittu vahvalla radioaktiivisuudella, kylmyydella tai kuumuudella. Alueet aukenevat hetken kuluttua kun planeetoilla olevat maankaltaistusholvit on avattu.

Moninpelitehtäviin voi lähettää koulutettuja Apex-ryhmiä, ja näiden onnistuessa pelaaja voi saada raaka-aineita ja varusteita eli mitään arbituaarista sotapistemäärää ei ole kuten Mass Effect 3. Pelaaja voi myös hypätä moninpeliin ja hoitaa tehtävät itse samalla tavalla kuin Mass Effect 3-moninpelissä. Neljä iskujoukkojen sotilasta suorittaa yhdessä tehtäviä torjuen aaltoina hyökkääviä vihollisia. Onnistuneista tehtävistä saa sattumanvaraisia varusteita, joskin Originissa aikaisempia pelejä omistavat saavat lahjuksina kiitettävästi ylimääräisiä varusteita.

Kiinnostusta herättävät piirteet?

Rakastuminen peliin tapahtui oikeastaan vasta alun ajeluiden jälkeen, kun juoni alkoi etenemään ja planeetat oli pääosin hoidettu kuntoon. Mass Effect: Andromeda vaikuttaa tuoreelta ja todella pyrkii kilpailemaan nimenomaan avaruustutkimuksen ja toimintapelin saralla. Esimerkiksi meille jotka tykkäsimme löytää uusia asioita on tähtijärjestelmien tutkiminen mieluisaa. Peliin on otettu opiksi monesta aikaisemmasta kömmähdyksestä, kuten siitä että planeettojen skannaaminen ei ole Mass Effect 2- tyyppistä “ranteet auki” hauskaa, joten vaikka pelaajat eivät sitä usko niin kyllä heitä kuunnellaan. Osa jalanjälkien seuraamistehtävistä muistuttaa hieman erään puolalaisen pelisarjan kolmannen osan vastaavia tehtäviä, tosin Ryderin skanneri on kuitenkin hieman monipuolisempi.

Pelissä on monia hauskoja viitteitä edellisiin peleihin, tuttuja elementtejä ja tarinallisia koukkuja sekä wanhan ajan Bioware-pelien ilmiö: suomalainen! Tempest-tutkimusaluksen tiedeupseeri kun on Suvi! (Icewind Dalet ja muut vanhat roolipelit sisälsivät aina jostain syystä jotain sivuhenkilöitä, jotka olivat suomalaisia) Sivutehtävät ovat humoristisia, esimerkiksi Liamin tehtävässä pääpahis ei menaa saada suuvuoroa ryppään riitelemiseltä ja musiikkiraita tuntuu olevan pahiksen omassa lähetyksessä. Samaan hengenvetoon manittakoon avaruushamsteri, miehistöjäsenten väliset riidat ja LGBT-aihepiirin käsittely. Vaikeita valintoja tulee paljon esimerkiksi onko oikein pitää perheenjäseniä pakastimessa kun tilaa olisi?

“Day one” versiossa oli runsaasti bugeja, esimerkiksi vihollisten spawnaamisen tapaan. Pientä viilaamista olisi vielä 1.05 versiossa mutta kuten ennakkoarviossa totesin, nämä ovat asioita jotka voidaan ja tullaan korjaamaan. Näkyviin muutoksiin kuuluu mm. parannukset kasvoanimaatioissa, inventaarion koon kasvattaminen, paremmat varjostimet - esimerkiksi silmissä on syvemmät värit.

Entäpä sitten kaikista tärkein testi? Tämä testi on kysymys haluaako pelin jälkeen pelata lisää? Vastaus on selkeä kyllä, toisin kuin Dragon Age: Inquisitionin kohdalla jossa vastaavaa reaktiota ei tullut, vaikka pelissä oli hyvin kauniita kohtia.

Muutama kommentti julkisesta keskustelusta

Vähemmän mielenkiintoista on ollut seurata pelistä käytävää keskustelua, epämiellyttävintä on se että pettyminen on ollut kroonista ja melkein jopa tahallisia piirteitä. Se että lipsync on rikki julkaisuversiossa on noloa, mutta se ei muuta pelin pelattavuutta mihinkään. Samalla tavalla jotkut kommentit on esitetty siihen tapaan kun pelinjulkaisijat haluaisivat tahallaan julkaista rikkinäisiä pelejä - tämä on logiikaltaan melko järjetön ajatus ja kertoo siitä että peleistä argumentoidaan tunteella eikä järjellä. 

Miksi AAA-pelit ovat rikki julkaisussa? 

Syitä on monia, joista aliurakoitsijat, työn määrä ja intiaanien luut hautuumaalla ovat esimerkkejä. Tietokonepelit ovat nykyään niin iso määrä työtä että se pitää jakaa osastoihin, projektisuunnitelmiin ja ketterään kehitykseen. Yksittäinen ihminen ei pysty ottamaan koppia koko projektista. Aikaisemmat virheet mitä Bioware on tehnyt ovat johtuneet liian lyhyestä kehitysajasta (Dragon Age 2) tai ketterän kehityksen vastaisesti toimimisesta (Mass Effect 3). Kyllä, firmalla on kokemusta Frostbite-moottorista mutta se ei tarkoita sitä että toisen pelin tiimillä on kokonaisuutena hyvä ote siitä. Graafisessa tiimissä saattoi tämän pelin kohdalla olla, ja todennäköisesti olikin, uusia työntekijöitä.

Eräs komentoja totesi että ‘naamat pitää rigata uudestaan’ - paha vaan että naamat eivät ole rigattuja Andromedassa vaan kasvoja emuloi uusi algoritmi. Välillä tuo algoritmi loistaa, esimerkiksi kroganit ja Turiaanit ovat ilmeikkäämpiä kuin aikaisemmissa peleissä, mutta välillä se ei välitä ihmisten tuntemuksia hyvin. Silti, animaatiot pomppivat pelin aikana paljon (tämä näkyy hyvin jos katsoo jotain vanhemman version pelikuvaa youtubesta) ja ne ovat selkeästi pehmentyneet uudemmassa versiossa. 

Pitäisikö peliteollisuuden olla sitten ottamatta uusia työvälineitä käyttöön, jos se johtaa siihen että ne eivät ole heti parempia tai toimi luotettavasti? Ei, koska peliteollisuus ottaa luonnostaan uusimman teknologian aina käyttöön. Esimerkiksi GDC 2017 8 Bit Graphics -esitelmässä Mark Ferrari kertoo että pystyi käyttämään työssään Deluxe Paint 2 piirto-ohjelmaa kokonaiset 10 vuotta! Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja se mistä kannattaa valittaa on se että työkalut vaihtuvat niin nopeasti että mestaritasoa työkalun ei ehditä saavuttaa. 

Pohtisin että loppukäyttäjän kannalta tärkeintä on se että:

1. Peliä tuetaan päivityksin (tämä on softan kehityksen kallein vaihe)
2. Pelin pohjakoodi on optimoitu, ettei se tarvitse aina uusinta rautaa toimiakseen.
3. Pelin on annettu ‘kypsyä’ ja käydä riittävä kehityskaari läpi.
4. Pelimoottori on valittu oikein
5. Pelin tekemiseen on riittävät resurssit.

Tietysti peliprojektin tavoitteet voivat olla aivan liian suuret (tämä virhe tulee jokaiselle harrastajllekin heti alussa), mutta noin 80 tunnin peli taas on luokkaa ‘megalomaaninen’. Julkaisija voi julkaisuaikataulullaan aiheuttaa sen että peli joudutaan pistämään kasaan liian nopeasti. Moni peli voi olla lupaava, mutta aika tai raha loppuu. Muistan että esimerkiksi Elder Scrolls Online oli 2014 ilmestyessään rikki pelkästään sen takia että yrityksestä oli irtisanottu paljon väkeä ennen sen julkaisua - kaikki tuotantoprosessin aikana tehdyt muutokset heijastuvat itse tuotteeseen. 

Tietyt valinnat tehdään taas kaukana pelinkehittäjän kontrollista, esimerkiksi Unity tuntuisi nykyään ensimmäinen valinta pelinkehittäjille, vaikka se ei sovellu hyvin kaikkiin peleihin (esim. aikaisemmin arvosteltu P.A.M.E.L.A.). Tietysti tämä ei estä sitä että välillä pelien toimivuus voi olla rikollisen heikkoa, esimerkiksi muutaman katkeran kommentin esitin XCom 2-pelistä, joka oli sekä koodin puolelta viilaamaton että pelimekaniikaltaan turhauttava - tämä on mielestäni anteeksiantamatonta, eikä se että joku animaatio ei toimi.

Pelin eettinen sanoma?

Andromeda nojaa tyylissään aikaisempiin peleihin, kuitenkin ‘Paragon’ ja ‘Renegade’-pisteitä ei enää kerätä, vaan päätökset vaikuttavat tuleviin tapahtumiin, esimerkiksi lopputaistelussa pelaaja näkee kaikkien auttamiensa tulevan apuun, ja tämä on pitkän pelin jälkeen emotionaalisesti kovin tyydyttävää. Keskusteluissa on mahdollista tehdä keskeytyksiä jotka vaikuttavat juoneen eli ampua, halata ja pussata. 

Yhteistyö oli Mass Effect-pelien teema ja Andromeda ei oikeastaan muuta tätä asetelmaa paljonkaan. Projektin päämajassa eivät johtajat osaa tehdä yhteistyötä vaan mielummin valittavat miten huonosti asiat ovat, uudella kohdatulla muukalaislajilla on vain huonoja kokemuksia muista muukalaisista ja toopet ovat menneet karkoittamaan osan siirtokuntalaisista luoden Andromedan version Omegasta Kadaran siirtokuntaplaneetalle.

Vaikka ‘polunlöytäjään’ yhdistyy taas kerran amerikkalaista sankari-ihannointia, pelin viesti on kuitenkin se että ainoastaan yrittämällä voidaan ratkaista asiat. Pelin kiroitusta varten kehittäjät tutustuivat myös oikeiden astronauttien psykologiseen profiiliin. Ryder voi dialogissa painottaa oman tai ryhmän tärkeyttä. Vaihtoehtoja on yleensä mukavasti, eikä pelkästään sarkasminappia tule hakattua.

Tehokeinot ja sisältö?

Peli vastaa sisällöltään keskimäärin aikaisempia pelejä, joskin esimerkiksi romanssit ovat selkeästi aikuisempia kuin aikaisemmissa peleissä. Muutamassa eri romanssissa voi näkyä hieman paljasta pintaa, mutta kuvaus on useimmiten enemmän implikaatioiden tasolla, esimerkiksi painottomuudessa peuhatessa voi törmäillä seiniin. 

Varsinaisesti ahdistusta aiheuttavia tehokeinoja on käytetty säästeliäästi, tarkoittaen että Kett-muukalaisrotuun liittyvät välianimaatiot voivat olla synkkiä, joskin näistä huolimatta arvioisin että peliä voisi pelata lasten nähden (jos on valmis vastaamaan näiden hankaliin kysymyksiin). Väkivaltaa on mutta se on pääasiassa peitetty hyvin valopalloihin ja tuikkusäteisiin, eli verta ei ole korostettu vaikka sitäkin on pelissä. Vastustajan pään saa korkattua tarpeeksi isolla aseella mutta tätäkään ei ole liikaa korostettu - tämä näkyy pelin saamasta ikärajasta.

Ladattava lisäsisältö?

Lehdistötietojen mukaan Andromedan kohdalla ajatellaan laukaisun jälkeinen DLC-julkaisu uusiksi. Ilmeisesti nk. “Season Bundle”-tyyppinen ratkaisu on poissa laskuista. Silti pelin loppu oikeastaan vaatisi jatkoa vähän samalla tavalla kuin aikaisemmat pelit.

Ennakkotilaaja sai käyttöönsä Deep Space Explorer Armor-setin. Erilaisten pakettien saavat muutamia turhakkeita huppareista avaruusapinaan sekä Pathfinder-aseet, jotka ovat ainakin alkuepelissä melkoisen tehokkaat.

Pelin ikäraja? 

Pelin ikäraja on PEGI 16 - tämä on sikäli yllättävä ratkaisu että heti pelin alussa nähdään kuinka muukalaisolennot potkivat haavoittunutta ihmistä ja teloittavat toisen aseettoman pilotin.

Tässä on ilmeisesti vedottu siihen että henkilö, joka ei ole osana pelitapahtumia ei nosta ikärajaa - eli nk. ‘cutscene’-tappiot eivät välttämättä laukaise ikärajaa, joskin PEGIn tempoileva linja on välillä myöskin rankaissut ‘viattomiin’ kohdustuvasta väkivallasta ankarasti. Firman käsitys ‘viattomista’ on myös hyvin mielenkiintoinen ikärajojen 16 ja 18, koska kyse on tietokonepelistä ja sotavankien teloittaminen ei yleisesti ottaen nosta ikärajaa (Ilmeisesti 17-vuotias saa siviilien kuolemista traumoja, mutta Geneven sopimuksen rikkomisesta ei?) Mass Effect Andromedaa on luultavasti edeltänyt firman sisäinen keskustelu aiheesta, sillä esimerkiksi allekirjoittanut on antanut palautetta ja tehnyt uusinta-arviointipyyntöjä aikaisemmin.


PEGI-järjestelmän API kertoo ikärajan perusteluiksi:

“This game features frequent depictions of realistic looking violence towards human-like characters. Human characters are often shot multiple times, with their health and shield bar shown lowering before they are defeated. When injured they often make small pained noises and blood is shown around the edge of the screen. When a human character is killed they fall to the floor and their body remains there for some time. One cutscene shows a man being shot in the head with a small spatter of blood shown. The game also features sustained depictions of death. Alien characters are killed in a similar fashion to the human characters, however, some weapons can cause the aliens head to explode with blood spraying from the wound. When alien characters are defeated their bodies fall to the floor and remain there for some time. This game also features scenes containing sexual nudity. The player has the ability to have sex with various characters throughout the game. During the sex scenes the couple are shown to be naked. Buttocks and female breasts and nipples are visible, although genitals are covered up or not shown. This game also contains the use of sexual expletives, with the word “fuck” found throughout.”

Keskustelunaiheita pelin tiimoilta

• Ketä/Mitä olivat ‘Jälkeenjääneet’?
• Miksi Ryder voi ohjata Jälkeenjääneiden laitteita?
• Kett, mitä nämä ovat?
• Mitä salaisuuksia Ryderin isällä on?
• Mitä tiedämme Andromeda-galaksista?