Ctulhun kutsu
Eletään fiktiiivistä 20-lukua. Arkhamin pikkukaupungin asukkaat havahtuvat henkilökohtaiseen apokalypsiin kun kaupunki imeytyy toiseen ulottuvuuteen. Tapahtumiin liittyy jotenkin mustiin pukeutunut herrasmies, ja pelin päähenkilö näkee toistuvia unia hänestä. Jotain outoa on tapahtunut Miscatonicin yliopistolla. Tutkiessaan karmivaa seutua hänen mukaansa liittyy useita muita hekilöitä, kuten Sonia Green Carter, joka etsii miestään Randolp Carteria. Pientä toivoa edustaa Arkhamilaisen tiedemiehen projekti paeta takaisin maapallolle.
Stygian on hyvin perinteinen tietokoneroolipeli turkkilaiselta Cultic Gamesilta ja samalla äärimmäisen uskollinen Lovecraftin seinähullulle fiktiolle. Esimerkiksi alkuperäinen ryhmärahoitusvideo oli toteutettu hyvin kieli poskessa.
Pelin nimi: Stygian: Reign of the Old Ones Pelin julkaisija/kehittäjä: 1C Entertainment/Cultic Games
Alustat: PC, Linux, macOS Pelin tyyppi: Rooliseikkailu, Lovecraft-kauhu
Ikäraja(t): -
Arvostelijat: Rami
Kuvat&linkit:
Julkaisutraileri
Pelitraileri
H.P Lovecraftin kauhunovellit ovat innoittaneet nörttejä jo yli sadan vuoden ajan. En käy tässä läpi kirjailijan tuotantoa, mutta esimerkiksi wikipedia-artikkeli kannattaa lukea. Kirjailijan tuotannon avoimuus on mahdollistanut fiktiivisen Cthulhu-mytologian kehittämisen myös myöhempien kirjailijoiden ja lopulta tietokonepelien toimesta. Stygian liittyy tähän kaanoniin tarjoilemalla painajaismaisen tilanteen ilman pakopaikkaa. Kosmisen sattuman takia Arkhamin kaupunki on joutunut pahaan paikkaan ja juoni kuvastaa toivottomuutta: Mafia hallitsee katuja, hirviöt sekä paranormaalit ilmiöt ovat arkipäivää, sarjamurhaaja vaanii kadulla ja valuuttana käytetään tupakkaa. Asetelma on teemaa myöten uskollinen kirjailijalle sillä Lovecraft kuvasi tuntemaansa anti-modernismia ja xenofobiaa luomansa myyttien kautta.
Käytännössä Stygian on vanhanaikainen, isometrinen noir-henkinen roolipeli. Vanha pelisuunnittelu tarkoittaa tällä kertaa myös sitä että mitään ei ole tehty helpoksi. Resursseja kuten tupakkaa, ammuksia ja mielenterveyttä on rajallisesti, tarina on synkkä, eli Kummelia lainatakseni tilanteen voi taas summata ‘Pojat me ollaan hävitty tää peli’. Ylipäätään selviäminen on saavutus ja taistelua kannattaa välttää niin pitkään kuin mahdollista.
Taistelu on vuoropohjaista ja yleensä tuntuu siltä että hirviöt tulevat päälle kuin yleinen syyttäjä. Mekaniikassa korostuu se että takaa tulevat hyökkäykset tekevät paljon vahinkoa ja huonoilla taidoilla tai hirveillä miinuksilla (täydessä paniikissa, juopuneena, pimeässä yms.) voivat pelihahmot osua vahingossa toisiinsa - tai itseensä! Yleisesti ottaen pelihahmot ovat alakynnessä ja taisteluita joutuu pelaamaan pahimmillaan monta kertaa.
Vaikka monet lähteet pitävät peliä fantastisena, olen kickstarter-rahoittajana ja pelidevaajana hieman maltillisempi ylistyksessäni. Peli demonstroi Unityn vanhemman version huonompia puolia eli skriptien toimivuuden heikkoutta. Pelitallennukset kannattaa pistää talteen, sillä havaitsin ongelman että peli ei välttämättä palauta kaikkia pisteitä kun pelaaja lataa uuden pelitilanteen joten luoteja ja mielenterveyttä voi jäädä puututmaan. Pidempi peli voi aiheuttaa myös sen että skriptit lopettavat toiminnan ja UI bugaa. Esimerkiksi Marshin varasto on aika kylmää kyytiä bugien kera - tosin QA testaajana olen aika hyvä rikkomaan kaikki pelit. Silti, vaikka pelin olisi tarkoitus olla lievästi epäreilu, rokottavat julkaisuversion bugit sen pelinautintoa jopa siinä määrin että sitä ei voi varauksetta suositella pelityypin ystäville. Jälleen kerran, nämä ovat asioita joita voidaan korjata ja toivottavaa on että päivityksillä peliä saadaan vakaammaksi.
Peli sisältää piirrettyä raakuutta ja pelottavia elementtejä sekä sisältää hyvin paljon surrealistisia kohtauksia. Pelin soundtrack on sopivan häiritsevä.
Kuvaohjelmien luokittelukriteerien kannalta piirretty väkivalta on aina ollut vähän ongelmallinen arvioitava, sen takia mediaa kannattaa lähestyä enemmän sen aiheuttaman tunnevaikutuksen kautta.
Otetaanpa esimerkki. Olen vetänyt vanhaa Call of Cthulhu-roolipeliä teineille ja huomannut että ei tarvita kuin jännittävä musiikki ja vähän mielikuvitusta niin jännitys on korkealla. Eli, vaikka ikää olisikin, niin teinit pystyvät pelottelemaan itseään helposti. Eli, jos jostain haluaa olla huolissaan niin sanoisin että mielummin vahvasti tunteisiin vetoava mediasisältö on sellaista, mielummin kuin taas ‘pum pum’-väkivalta.
Nk. "Painajaisbensa"-testissä Stygian saa noin 10 pistettä, johtuen vahvasta etäännytyksestä ja vuoropohjaisesta pelimuodosta ei kaikkia painajaisia aiheuttavia piirteitä voi laskea vakavana. Tämä arvio sijoittaisi pelin hyvin matalalle kauhupelien asteikolla.
Commonsensemedia.org antoi ikärajasuositukseksi 16, syynä tupakointi, alkoholi ja väkivalta. Tosin, täytyy myöntää että sivusto on amerikkalainen ja huomautuksia annetaan implikaatioiden pohjalta. Sivusto on toki hyvää luettavaa, jos kulttuurierot pitää mielessä (Americas Army on ESRB: Teen).
Pelin tiedot
Alustat: PC, Linux, macOS Pelin tyyppi: Rooliseikkailu, Lovecraft-kauhu
Ikäraja(t): -
Arvostelijat: Rami
Kuvat&linkit:
Julkaisutraileri
Pelitraileri
Mitä peliharrastaja ajattelisi pelistä
H.P Lovecraftin kauhunovellit ovat innoittaneet nörttejä jo yli sadan vuoden ajan. En käy tässä läpi kirjailijan tuotantoa, mutta esimerkiksi wikipedia-artikkeli kannattaa lukea. Kirjailijan tuotannon avoimuus on mahdollistanut fiktiivisen Cthulhu-mytologian kehittämisen myös myöhempien kirjailijoiden ja lopulta tietokonepelien toimesta. Stygian liittyy tähän kaanoniin tarjoilemalla painajaismaisen tilanteen ilman pakopaikkaa. Kosmisen sattuman takia Arkhamin kaupunki on joutunut pahaan paikkaan ja juoni kuvastaa toivottomuutta: Mafia hallitsee katuja, hirviöt sekä paranormaalit ilmiöt ovat arkipäivää, sarjamurhaaja vaanii kadulla ja valuuttana käytetään tupakkaa. Asetelma on teemaa myöten uskollinen kirjailijalle sillä Lovecraft kuvasi tuntemaansa anti-modernismia ja xenofobiaa luomansa myyttien kautta.
Kuva: Sarjamurhaajan etsiminen on yksi sivutehtävistä.
Käytännössä Stygian on vanhanaikainen, isometrinen noir-henkinen roolipeli. Vanha pelisuunnittelu tarkoittaa tällä kertaa myös sitä että mitään ei ole tehty helpoksi. Resursseja kuten tupakkaa, ammuksia ja mielenterveyttä on rajallisesti, tarina on synkkä, eli Kummelia lainatakseni tilanteen voi taas summata ‘Pojat me ollaan hävitty tää peli’. Ylipäätään selviäminen on saavutus ja taistelua kannattaa välttää niin pitkään kuin mahdollista.
Kuva: Paranormaali on uusi normaali.
Yksi Lovecraft-pelien tärkein piirre on mielenterveyden ympärillä pyörivä mekaniikka. Pelissä se on kuvattu mielenterveyspisteinä joiden painuessa liian alas pelihahmot voivat mennä paniikkiin kesken vuoropohjaisen taistelun, tai kehittää pidempiä mielenhäiriöitä, jota kutsutaan ‘angstiksi’. Mielenterveyshäiriöt myös vaikuttavat keskusteluvaihtoehtoihin.
Kuva: Keskusteluvalinnat tahdittavat seikkailua.
Pelaaja saa valita angstilistasta haitat, joten pelisuunnittelu pyrkii olemaan yhdistelmä vanhaa ja uutta. Tai ainakin antamaan illuusion valinnan mahdollisuudesta. Resursseja on jatkuvasti niukasti ja aseena on alussa pienoispistooli, joten mistään ghoulin metsästyksestä ei voi heti haaveilla.
Kuva: Statit ja taidot ovat miellyttävän vanhanaikaisesti tehty.
Taistelu on vuoropohjaista ja yleensä tuntuu siltä että hirviöt tulevat päälle kuin yleinen syyttäjä. Mekaniikassa korostuu se että takaa tulevat hyökkäykset tekevät paljon vahinkoa ja huonoilla taidoilla tai hirveillä miinuksilla (täydessä paniikissa, juopuneena, pimeässä yms.) voivat pelihahmot osua vahingossa toisiinsa - tai itseensä! Yleisesti ottaen pelihahmot ovat alakynnessä ja taisteluita joutuu pelaamaan pahimmillaan monta kertaa.
Kuva: Taistelu on vuoropohjaista.
Vaikka monet lähteet pitävät peliä fantastisena, olen kickstarter-rahoittajana ja pelidevaajana hieman maltillisempi ylistyksessäni. Peli demonstroi Unityn vanhemman version huonompia puolia eli skriptien toimivuuden heikkoutta. Pelitallennukset kannattaa pistää talteen, sillä havaitsin ongelman että peli ei välttämättä palauta kaikkia pisteitä kun pelaaja lataa uuden pelitilanteen joten luoteja ja mielenterveyttä voi jäädä puututmaan. Pidempi peli voi aiheuttaa myös sen että skriptit lopettavat toiminnan ja UI bugaa. Esimerkiksi Marshin varasto on aika kylmää kyytiä bugien kera - tosin QA testaajana olen aika hyvä rikkomaan kaikki pelit. Silti, vaikka pelin olisi tarkoitus olla lievästi epäreilu, rokottavat julkaisuversion bugit sen pelinautintoa jopa siinä määrin että sitä ei voi varauksetta suositella pelityypin ystäville. Jälleen kerran, nämä ovat asioita joita voidaan korjata ja toivottavaa on että päivityksillä peliä saadaan vakaammaksi.
Kuvaohjelmaluokittelijan näkökulma
Peli sisältää piirrettyä raakuutta ja pelottavia elementtejä sekä sisältää hyvin paljon surrealistisia kohtauksia. Pelin soundtrack on sopivan häiritsevä.
Kuva: Pelihahmo menettää pelottavista tai raaoista tilanteista mielenterveyttä.
Kuvaohjelmien luokittelukriteerien kannalta piirretty väkivalta on aina ollut vähän ongelmallinen arvioitava, sen takia mediaa kannattaa lähestyä enemmän sen aiheuttaman tunnevaikutuksen kautta.
Otetaanpa esimerkki. Olen vetänyt vanhaa Call of Cthulhu-roolipeliä teineille ja huomannut että ei tarvita kuin jännittävä musiikki ja vähän mielikuvitusta niin jännitys on korkealla. Eli, vaikka ikää olisikin, niin teinit pystyvät pelottelemaan itseään helposti. Eli, jos jostain haluaa olla huolissaan niin sanoisin että mielummin vahvasti tunteisiin vetoava mediasisältö on sellaista, mielummin kuin taas ‘pum pum’-väkivalta.
Kuva: Dreamlands
Sinänsä peli on hyvin etäännytetty (piirretty tyyli, kuvakulma) ja roolipelejä vähänkin pelanneet ymmärtävät että kyseessä on tarkoitus taktikoimalla kerätä resursseja ja kokemusta pelin voittamiseen. Tämän takia en osaa pitää peliä ahdistus-ikäraja 16 sopivana. Kysymys on samoista kriteereistä kuin aikaisemman Conarium-pelin osalta. Sanoisin että pelin ahdistus on lyhytkestoista eikä hallitsevaa eli enemmän kallistuisin 26. Kriteerin suuntaan joka edustaa suomalaista 12-ikäraja. Tietysti katarsista ei välttämättä tule, sillä kyse on Lovecraftin tarinoille hyvin uskollisesta juonesta.
Vanhempien ja pelikasvatuksen kannalta
Commonsensemedia.org antoi ikärajasuositukseksi 16, syynä tupakointi, alkoholi ja väkivalta. Tosin, täytyy myöntää että sivusto on amerikkalainen ja huomautuksia annetaan implikaatioiden pohjalta. Sivusto on toki hyvää luettavaa, jos kulttuurierot pitää mielessä (Americas Army on ESRB: Teen).
Opiumin, kokaiinin ja alkoholin käyttöä pelistä kyllä löytyy ja näistä saa mielenterveyttä ja hermojen vahvistusta. Esimerkiksi oma hahmoni jäi koukkuun viskiin otettuaan vähän turhan monta kertaa hermoja vahvistavaa. Kokkuun jääminen aiheuttaa isot sakot heittoihin, joten aineiden käyttäminen johtaa nopeasti kaltevalle pinnalle ollen yksi riippakivi jota raahataan mukana. Peli ei siis sisällä korostettua, ihannoivaa tai ongelmatonta päihteiden käyttöä. Tältä kannalta ajateltuna suomalainen kuvaohjelmakriteeristö ei täyty päihteiden osalta.
Peliä pelatessa voi pohtia, että...
- Oletko lukenut H.P Lovecraftin kirjoja?
- Mitä viitteitä Lovecraftin fiktioon tunnistat pelistä?
- Mikä kirjoista tekee mielenkiintoisia?
- Mitä on anti-modernismi?
No comments:
Post a Comment