Deliver Us The Moon: Tombaugh

Kuu taivaalta

Deliver Us The Moon on ryhmärahoitettu peli, jossa yksinäinen astronautti lähetetään kuuhun selvittämään miksi kansainvälisen avaruusohjelman Helium 3-reaktori ei enää tuota sähköa maapallolle. Paikalla selviää kuusiirtokunnan päätös lyödä hanskat tiskiin ja päähenkilö pyrkii seuraamaan katastrofista selvinneitä Tombaughin tukikohtaan, tavoitteenaan selvittää mitä näille on tapahtunut ja käynnistää uudelleen energian tuotanto. Aikaisemmin olen kirjoittanut sekä alpha-versiosta että aikaisemmasta Fortuna-kappaleesta.

10.10.2019 julkaistu lopullinen versio on hyvin hiottu kokonaisuus, joka kannattaa pelata loppuun asti. Laukaisustriimiä voi seurata sekä Steamin että Twitchin kautta.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Deliver Us The Moon: Tombaugh Pelin julkaisija/kehittäjä: Wired Productions/KeokeN Interactive
Alustat: PC, PS4 ja XBox One Pelin tyyppi: Seikkailu, Draama
Ikäraja(t): PEGI 12
Arvostelijat: Rami
Kuvat&linkit:
Traileri
Julkaisustream Twitchissä

Mitä peliharrastaja ajattelee pelistä?

En palaa juurikaan edellisen artikkelin pohdintoihin, muuten kuin lyhyesti: Fortuna-osan tarina jäi alunperin kesken ja Tombaugh-kappale päättää koko tarinan hyvin teemaan sopivalla tavalla (juu, tuli itku). Tällä kertaa ei kuumönkijällä kuitenkaan päästä ajamaan vaan peli on siis kevyttä ongelmanratkaisua ja tasohyppelyä romuttuneessa fuusiovoimalassa. Edellisessä osassa seurattiin astronautti Sarah Bakerin jalanjäljissä Tombaughiin, ja hänen kohtalo arveluttaa kuusiirtokunnan lisäksi.

Palautetta on myös kunneltu sillä vaurioituneessa keskuksessa seikkaileminen on myös hieman toimintapainotteisempaa kuten tasolta toiselle hyppimistä, säteilyn ja tappajarobottien väistelyä ja sulakkeiden vaihtelua. Hieman nurinkurisesti tiellä olevia seinä raivataan myös pois tieltä. Tällä tietysti pyritään kuvaamaan tehtävän kiireellisyyttä, mutta itse en rupeaisi remonttihommiin fuusiovoimalassa. Robottikumppani ASE on myös korvaamaton sillä se pystyy lyötämään tien ja avaamaan ovia päähenkiölle.

Pelin tyyli pohjautuu arvoitukseen ja inhimilliseen draamaan. Mistään Dead Space-kokemuksesta ei voida pysya vaan enemmänkin Interstellar-tyyppisestä hyvin hiljaisesta tarinasta. Tarinaa viedään eteenpäin menneisyydessä nauhoitetuilla hologrammeilla ja papereilla sekä muistioilla. Löydettävää on suhteellisen paljon, enkä onnistunut löytämään kaikkia nauhoituksia ensimmäisellä pelikerralla.

Päähenkilö on yleensä hiljaa, mutta hänen tunteensa välittyvät useasti erinomaisella animaatiolla. Grafiikan kova laatu ja uskottavuus pysyy kiitettävänä loppuun asti, eli samoja maisemia. Peli tulee läpi hyvin hiottuna kokoinaisuutena, joskin joissain kohti ruudunpäivitys nykii hieman. Peli tukee myös Geforcen RTX-piiriä, joten peukut tästä. Jopa Razerin chroma-näppäimistöjä tuetaan pelin ominaisuuksien puolelta esimerkiksi jos pelihahmo on kuolemassa näppäimistön värit muuttuvat punaisemmaksi. Kehittäjät tulevat päivittämään peliä julkaisun jälkeen muilla puhutuilla kielillä ja konsoliversioita voi odottaa ensi vuodeksi.

Tombaugh on mielenkiintoinen alusta alkaen ja loppu on seisauttava. Suosittelisin peliä niille jotka pitävät ajatuksia herättävästä tieteisfiktiosta ja kevyestä ongelmanratkaisusta. Peli on yksi parhaimpia projekteja jota olen rahoittanut Kickstarter-kampanjan kautta (Stygian on yksi näistä myös), joten toivottavasti Keoken jatkaa laadukkaiden pelien tuottamista!

Kuvaohjelmaluokittelijan kannalta

Itse antaisin pelin ikärajaksi suomalaisen 7. Syynä lievät ja tehokkaasti etäännytetyt väkivaltaviitteet ja lopun katarttisuus.  Kyllä pelistä löytyy ruumissäkkejä, mutta näihin ei kiinnitetä liikaa huomiota, vaan huomio on maapallon pelastamisessa inhimillisessä draamassa. Suomalaiset kuvaohjelmakriteerit eivät välttämättä nosta surun kuvauksesta ikärajaa, joten se ei ole kriteeri joka meikäläisittäin nostaa ikärajaa. Se että saako seitsemänvuotias pelistä kaiken irti on eri kysymys, ja varmaan ei saa.

PEGI on antanut pelille ikärajaksi 12, väkivallan takia.

Vanhempien ja pelikasvatuksen kannalta?

Deliver Us The Moon on hyvin ekologinen teemaltaan. Sen dialogi pohtii kysymyksiä kestävästä kehityksestä. Riittääkö kuun tuottama energia maapallon tarpeisiin? Pitäisikö vain muuttaa pois?

Tätä kirjoitellessa seuraan kehittäjien striimiä, jossa ekologisuus tuli yhtenä kehittäjille tärkeänä kysymyksenä esiin. Näissä striimeissä tulee esiin pelinkehityksen sosiaalinen puoli ja rakkaus omaan peliin, esimerkiksi isoisä innoitti kirjoittajia katselemaan taivaalle lapsena, ja tästä jäi halu käsitellä tätä pelissä. Pelit eivät synny olemassa tyhjiössä, vaan maailmanpolttaviin kysymyksiin otetaan kantaa, ja kuten elokuvien kohdalla, enimmäkseen Indie-kehittäjien toimesta.

Peliä pelatessa voi pohtia, että...

• Mikä on kehityspessimismiä?
• Olisiko Helium 3-kerääminen kuusta kestävä ratkaisu energiaongelmiin?
• Mikä on Projekti Outbound?