Detroit: Became Human

Valitse oma tarinasi

Seikkailupelit ovat olleet pitkään sivussa ollut pelimuoto. Telltalen sulkemisen jälkeen manttelia on kuitenkin kannettu elokuvamaisilla seikkailupeleilla. Quantic Dream on ranskalainen kehittäjä, joka on tunnettu Beyond: Two Souls ja Heavy Rain-peleistä. Detroit jatkaa näiden tapaa käsitellä asioita uuskumman kautta. Vuonna 2038 androideja on lähes joka taloudessa, mutta tuntematon virus saa ne tulemaan itsetietoiseksi. Peli käsittelee näin hyvin allegorisella tasolla orjuutta ja vapaata tahtoa.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Detroit: Became Human Pelin julkaisija/kehittäjä: Sony Entertainment / Quantic Dream
Alustat: Windows, PS4 Pelin tyyppi: Seikkailu / Trilleri
Ikäraja(t): PEGI 18
Arvostelijat: Rami
Kuvat&linkit:

Vaikutelmat pelistä

Tällaisia pelejä tuotetaan vain muutama vuodessa. Heavy Rainin tapaan Heavy Rain asettaa pelaajan ohjaamaan päähenkilöitä ja valinnoillaan luomaan tarinaa. Jokaisen kappaleen jälkeen pelaaja näkee jopa prosessikaavion eri mahdollisuuksista johon tarina olisi voinut suunnata.

Peli ei myöskään pääty jonkin päähenkilöistä kuolemaan. Connor on CyberLife-yrityksen tuottama poliisimalli, joka avustaa komisario Hank Andersonia tutkimuksissa. Muita päähenkilöitä ovat taiteilijaa palveleva Markus ja lastenhoitaja-androidi Kara. Markus päätyy kapinan keskelle kun taas Kara suojelee nuorta Alicea isänsä väkivallalta ja matkustamaan kohti Kanadan rajaa, toiveenaan päästä pakoon.

Tarina käsittelee vakavia teemoja kuten ksenofobiaa/rasismia, perheväkivaltaa, orjuutta, prostituutiota ja kapinan oikeutusta. Panokset ovat trillerissä kovia, eikä pelaaja voi vain vetäytyä pois vastuusta. Peli kulminoituukin androidien kapinaan, ja tarina voi päättyä monella tavalla - myöskin hyvin traagisesti. Kehittäjän mukaan pelillä pyrittiin luomaan tunnetta, ja tämä kyllä pitää paikkansa. Melodramaa kyllä, mutta ei mauttomissa määrin. Orjuusviittaukset ovat aika raskaita, ja juoni on aika kypsä. Ehkä panokset eivät muuten tuntuisi kovilta, ellei ensimmäisessä tehtävässä ole viallista androidia joka uhkaa heittää itsensä ja panttivankinsa alas katolta? Ensimmäisellä kappaleella valmistetaan pelin asetelma ja panokset. Kaikki voivat kuolla tarinan aikana. Connor etenkin monta kertaa.  Itseasiassa pelissä on jopa yhdeksänkymmentä yhdeksän erilaista loppua (!) Ensimmäinen kappale, joka on julkaistu myös demona, voi päättyä kuudella eri tavalla, ja tämän kappaleen ratkaisuihin viitataan myöhemmin.

Tuttuja tarinallisia trooppeja väkivaltaisesta isästä hylättyihin juoniin viljellään runsaasti, ehkä pelaajan suuri valinnan vapaus ja avoin vuokaavio kappaleista vähentävät turhautumista aiheuttavia elementtejä. Eri päähenkilöillä on omat tarinansa. Connor tutkii rikospaikkoja yrittäen saada vinkkejä viruksen alkuperästä, Marcus on kapinan ytimessä ja Kara pyrkii selviytymään matkasta rajalle. Haasteet ja osin kirjoitus on erilaista. Päähenkilöt vetoavat selkeästi eri pelaajiin, joskin pelaajalla on suuri kontrolli miten kaikkien tarina etenee. Pelaajasta riippuu tuleeko androidien kapinasta väkivaltainen vai passiivinen Gandhi-tyyppinen vastarinta? Valitettavasti väkivalta tuntuu toimivalta tarinan kontekstissa ja monet ratkaisut ovat eksplisiittisesti parempia jos pelaaja valitsee väkivaltaisen reitin. Tietysti parahaan vaihtoehdon tarinaan saa pitämällä kaikki hengissä ja valitsemalla lopussa pasifistisen vaihtoehdon, mutta monet sivutarinat ovat selkeästi parempia jos pelaaja valitsee väkivaltaisen option. Peli ei siis suoranaisesti pidä pasifismiä ratkaisuna vaan implikoi että jokaisen pitäisi puolustaa itseään. Politiikan ja kansalaisuuden kontekstissa tämä on hyvin harmaata kerrontaa. Eivätkö Jericho-liike ole ihmisten näkökulmasta pahalaatuinen terroristiorganisaatio? Vastapainona pelissä on yksilöiden tarinat - kaikkia pelaajia ei kiinnosta yhteiskunnallinen oikeus vaan ehkä enemmän se että Karan ja Alicen pääsisivät pakoon kanadaan. Tarinasta saa tragedian myös halutessaan, kirjaimellisesti kaikki voivat kuolla tarinan aikana. 

Pelissä on etenkin loppua kohti suuri määrä quicktime-eventtejä, tämä tarkoittaa sitä että pelaajan on toimintakohtauksissa paineltava nopeasti nappeja. Tämä voi olla hieman luontaantyöntävä ominaisuus. Toinen huomionarvoinen on liiketunnistuksen käyttäminen, kuten Heavy Rain-pelissä ohjainta liikuttamalla hahmot tekevät halutun toiminnon. Pelissä on väkivaltaa, ihmisten ja androidien välillä, ja vaikka monta asiaa ei näytetä avoimesti, ovat aiheet silti hyvin aikuismaisia. Esimerkiksi päähenkilö herää yhdessä vaiheessa android-kaatopaikalta, joka on suunnilleen yhtä makaaberi kuin voi kuvitellakin. PEGI on antanut väkivalta-merkinnällä 18 ikärajan, joka tuntuu hieman korkealta. “Depictions of Gross Violence” kun ymmärretään siellä hieman eri tavalla kuin suomessa. Kyllä, pelissä on kovaa väkivaltaa mutta kuvaus ei ole avointa. Tästä olen todennut monesti aikaisemminkin että suomalaisittain vahva 16 ikäraja muistuttaisi useammin PEGI 18 ikärajaa kuin suomalainen 18.

Takaisin Detroitiin - tarina ei ole ihan täydellinen, mutta pienet kömmähdykset antaa anteeksi mielellään. Peli pyrkii keskustelemaan pelaajan kanssa, jopa Chloe-androidin kautta päämenussa. Tämä pyrkii rikkomaan neljättä seinää kommentoimalla pelaajan valintoja ja jopa kysymällä pelaajien mielipidettä. Androidien inhimillistäminen onnistuu ja peli onnistuu lämmittämään pelaajan välittämään päähenkilöistä. Loppu herättää tunteita ja tämä on omalla tavallaan arvokasta. Sanoisin että tämä peli on yksi niistä, joka jokaisen kannattaisi pelata läpi pelisivistyksen ja tunteisiin vetoavan kokemuksen ansiosta. Jos kiinnostaa, kannattaa vilkaista läpipeluuta Peli-Ramin youtube-sivulta.

Peliä pelatessa voi pohtia, että...

• Mikä oikeuttaa mielestäsi kapinan?
• Onko yhteiskunnassamme orjia tai alistettuja? Miksi, miksi ei?
• Äiti ja tytär on klassinen tarina