Blogista...

Miksi yksi uusi blogi? 35-vuotiaalla alanvaihtajalla luulisi olevan muutakin tekemistä? No, vuodesta 2008 lähtien kirjoittelin PTK Ry:n peliraati.fi sivustolla peleistä ja pelikulttuurista. Sain kommentteja että "tämä on juuri sitä mitä vanhemmat tarvitsevat" - jep, artikkeleiden jakoja somessa nolla ja virkamiesyhteistyö nolla. Sitten tulee kommentteja että kyseessä olisi minun sivustoni, kun olen ainoa joka sinne kirjoittelee. Ei näin, mutta suora päätelmä että jotenkin aika ei vain ollut kypsä peleistä puhumiseen - ainakaan siltä kannalta että ne olisivat vanhempien ja lasten yhteinen harrastus! Tämä postitus on myös samalla avoin kirje siitä että lopetan vapaaehtoistyöt kyseisellä sivustolla ja suuntaan aikaani enemmän pelien tekemiseen kuin niiden analysointiin.

Pelikasvatus ei kuitenkaan ole mihinkään kadonnut, vaan olen edelleen käytettävissä - vanhempien kasvattamiseen ja kirjoittelen löydöistäni omalle sivustolle :)






Viime vuosina pelitietämys on lisääntynyt pelitutkimuksen kiinnostuessa hyvin monesta asiasta peleissä ja niiden hiipiessa julkiseen keskusteluun. Ja myös telkkariin. Tietysti on mukava sanoa että 'mitäs sanoin', mutta tilanne on se että 40+ vuotias sukupolvi ei oikeastaan tiedä miksi pelit ovat taiteen tai viihteenmuotona niin suosittu, miksi niitä kannattaa pelata ja mitä ne merkitsevät pelaajille? Ainoa analogia joka selittää tilannetta jotenkin on rock-musiikin tarina ja yleistyminen rehellisesti arvostetuksi taiteenmuodoksi.

Pelit eivät ole ainoa asia joka muuttuu, vaan elämä on digitaalistunut niin monella osa-alueella että voidaan puhua lukutaidottomuudesta pelejä kohtaan. Toisaalta pelaamista suositellaan myös vanhuksille dementian lykkäämiseen.  Eli joissain perheessä rajoitetaan ankarasti lasten pelaamista, joissain on hälläväljä-meininki ja jossain perheissä on tuntirajat, mutta nämä tunnit voi käyttää sitten vaikkapa PEGI 18-pelien pelaamiseen! Eli nykyinen eetos on se että vanhempien pitäisi olla a) kiinnostuneita peleistä, b) ja niiden sisällöstä c) itse pelata digitaalisia pelejä ja c) lapsiensa kanssa. Mikä tärkeintä keskusteluyhteys peleistä, mediasta, youtube-videoista ja mistä vaan olisi tärkein yksittäinen asia lapsen ja kasvattajan välillä.

Periaatteessa esimerkiksi tälläinen tosielämän tapaus että sukulaistytölle annetaan Assasin Creed rippilahjaksi edustaa turhan yleistä ajattelua johon jatkuvasti törmätään. Tehtyäni kymmenen vuotta nuorisotyötä suomen Evankelisluterilaisissa paikallisseurakunnassa olen amattikasvattajana sitä mieltä että vanhempi antaa mediasisältöön aikuisen näkökulman, siis lasten jättäminen yksin kuluttamaan mediaa on vastuutonta ja pitkälle vietynä sitten suoraan sanottuna lastensuojelurikos, lastensuojelulain 1. pykälän perusteella.

Kriittistä näkökulmaa ikärajoihin tuo kokemus lastensuojelutyöstä ja virallisen kuvaohjelma- luokittelijan paperit, eli pystyn antamaan ikärajoja suomalaisille kuvaohjelmille (leffat, tv, pelit).

Ei, tämä koske PEGI-ikärajoja, koska niiden asema ilmeisesti menee Suomen Lain yli. Joten valitettavasti ikäraja-asiat, jotka vaikuttavat selkeiltä, eivät sitä enää isojen lukujen kohdalla niitä ole.

Kymmenen päivää sitten olin Adult Play Seminaarissa olin kuuntelemassa pelien aikuismaisista piirteistä. WoW-tutkimuksen tehnyt phd. Ashley Brown kertoi juonnossaan kuinka leikillisyys on osa seksiä ja toisin päin, esimerkiksi jäykässä Viktoriaanisen ajan englannissa oli yllättävästi yleinen leikki nimeltä 'squak piggy squeak' - tarkempi kuvaus jääköön mielikuvituksen varaan.

Tutkimusseminaarin aiheista, kuten edellä mainituista kirjoittelen myöhemmin, mutta se sai minut ajattelemaan kuinka pelitutkimus on päässyt pakoon 'Babylonian pakkosiirtolaisuudesta', eli siitä että puhutaan vain ainoastaan videopelien väkivallasta, niinkuin se muka jotain aiheuttaisi. Enemmän vanhempien virheellinen tai vähättelevä suhtautuminen vaikuttaa riitojen syntymiseen. Yhtään ei auta myöskään perinteinen, vähättelevä suhtautuminen leikkiin ja peleihin.

Tutkimalla pelien hyötyjä on voitu osoittaa meikäläisen hyötyajattelun olevan periaatteiltaan väärän ja moderni pelitutkimus on myös asettanut kyseenalaiseen valoon aikaisemmat vasemmalla kädellä tehdyt tutkimukset. Pelitutkijat lähetettivät 2013 Amerikan psykologiliitolle kirjelmän jossa pyydetään 2005 annetun lausunnon tieteellisen pohjan tarkistamista. Toisaalta mutta myös oikea peliriippuvuus on aihe joka ansaitsee puolueetonta tutkimusta, esimerkiksi miksi patologinen pelaaminen on lähes yksinomaan poikien ongelma???

Tälle sivustolle tulen jatkamaan pelien arviointia kevennetyllä lomakkeella, tavoitteena joskus päästä hyödyntämään uudempaa tutkimustietoa. Toiveita arvioinnin kohteista toki otetaan edelleen vastaan, mutta arviot jakautuvat lyhyesti seuraaviin aihealueisiin:

• mitä nyt sattuu pyörimään ruudulla tällä hetkellä (tällä hetkellä musiikkina pyörii This War of Mine-pelin soundtrack)
• pelikulttuuri, indie-pelit.
• retropelit
• ajankohtaiset aiheet
• pelitutkimus
• koko perheen pelit ja/tai lapsille sopivat pelit.
• pelien tekeminen ja siihen liittyvät aiheet.
• opiskelut ICT-alalla.

Joten tällä kertaa tällaistä t: Rami Sihvo