Kliinisiä kokeita opiskelijoilla

Tampreen ammattikorkeakoulu päätti antaa viime syksynä tietojenkäsittelyn opiskelijoille kahvitilan, joka nimettiin Tikoloksi. Kun tila oli kalustettu toin vanhan Playstation 1 ja matkatelevision pelien kera yleiseen käyttöön. 2014-2015 talvella pleikkari osoittautui tietojenkäsittelyn opiskelijoiden kesken yllättävän suosituksi ja antoi sen tikun mistä tehdä asiaa myös muiden luokkien kanssa - eli tämä osoitti taas pelaamisen lisäävän sosiaalista pääomaa. Oma kokoelmani oli kohtuullisen edustava sisältäen klassikkopelejä, uupuen kuitenkin pari tärkeää. Eräällä opiskelijalla oli ollut lapsena jopa sama demolevy joka on kulkenut kokoelmani mukana Onneksi ystävälliset ihmiset toivat muutaman tärkeän peli pelattavaksi. Laitetta ei oltu päivitetty nk. “modipiirillä” joten ulkomaiset tai kopioidut pelit olivat ulkona laskuista.

Playstation 1 on 1991 ilmestynyt pelikonsoli, joka käytti cd-levyjä sekä piti sisällään 33 megahertsin prosessorin. Pleikkarin grafiikkapiiri oli kuitenkin sen verran edistynyt ja se pystyi esittämään 16,7 miljoonaa väriä ja maksimissan 640x480 resoluution kuvaa. Laite oli optimoitu kolmiulotteisen grafiikkan käyttöön aikana jolloin kolmiulotteinen grafiikka alkoi yleistyä, ja sen ominaisuuksia opittiin venyttämään melkoisen pitkälle



Opiskelijoiden keskuudessa suosituinpia olivat tasohyppelypelit Crash Bandicoot ja Hercules sekä isot hitit kuten Metal Gear Solid ja hyvät yhteispelit kuten Tekken 3 ja Worms. Ilmeisesti Silent Hill-kauhupeliä testattiin myös. 

 Pohdin tätä ilmiötä ja totesin sitten että suurin osa parikymppisistä opiskelijoista oli lapsia kun PS1 oli suosittu. Koulussa suosituimmat pelit olivat Crash Bandicoot ja Hercules, Tekken 3 ja Metal Gear Solidin jäädessä myös mieleen. Pari luokaltamme hakkasi myös Tony Hawk’s Pro Skater-skeittauspeliä innokkaasti.

Disney's Hercules

Crash Bandicoot

Tein talven mittaan haastattelija pelaajien pelihistoriasta. Tasohyppelypelien pelaaminen aloitettiin noin 5-7 vuotiaana, eli selkeästi ennen kouluikää. Nämä kertoivat mm. Hercules-pelin olleen vaikea. Lapsen motorisen kehityksen takia ensimmäisten luokkien aikana hienomotoriset valmiudet (kuten peliohjaimen operointi) kehittyvät huimasti, joten 5-7 vuotiaana ei tasohyppelyn valmiudet ole parhaita mahdollisia.

Crash Bandicoot taas 1996 ilmestynyt ensimmäisiä todellisia kolmiulotteisia tasohyppelypelejä. Peli otti uudesta kuvakulmasta kaiken irti. Toisaalta peli oli loppupelissä on melkosen turhauttava, mutta jostain kumman syystä lapset jaksoivat peliä tahkota niin pitkälle että siitä miten sitä kannattaa pelata on hyvät muistikuvat - melkein kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

Tekken 3

Metal Gear Solid

Pelkkä nostalgia ei kuitenkaan selitä pelien suosiota, vaan suosituimmat pelit ovat oikeasti hyviä. Esimerkiksi Tekken 3 on monen suosikki ja edelleen hyvin toimiva mättöpeli, jota ei saa kaatumaan sitten millään. Metal Gear Solid taas on hiippailupelien aatelia, ja vaikka grafiikat ovat vanhahtavat tarina puree edelleen. Eli pelin ikä ei lopuksikaan ratkaise sitä, kuinka hyvä se on!

Ikärajoista voidaan todeta seuraavaa: Crash Bandcoot oli amerikkalaisella ikärajaltaan ESRB: Everyone, eli sopii kaikille (tai ei aivan kaikille, voi olla nimittäin hieman vaikea pienille). Disneyn Hercules taas oli myös vaikea ja niin ikään ESRB: Everyone. Tony Hawks Pro Skater oli taas ESRB: Teen (12) tasoa sen takia että skeittaajalta lensi kaatuessaan jotain punaista ympäristöön. Nintendo 64-versiossa kaaduttiin samalla tavalla kipeän näköisesti mutta mitään punaista ei ympäristöön lentänyt, joten se oli ESRB: Everyone. Tekken 3 (1997) oli ESRB: Teen (12), mikä on mättöpeliltä jopa yllättävänkin alhainen. Toisaalta peli on kesy mm. Mortal Kombatiin verrattuna. Metal Gear Solid (1998) julkaistiin ESRB: Mature, eli amerikkalaisella 17 ikärajalla. Rapakon takana ei ole ikinä ollut 16 ja 18 merkintöjä eivätkä ikärajat ole edelleenkään lailla pakotettava. Käytännössä “Adults Only” -merkintä estäisi pelin myynnin monessa osavaltiossa, joten 18-pelejä on vähän ja Mature-merkintäisiä paljon. Vähän pliisulta pelin saama tuomio vaikuttaisi nykyään, eli viimeisen 20 vuoden aikana pelit ovat todellakin kehittyneet graafisesti niin pitkälle että pelejä ei voida oikein vertailla graafisin perustein, eli puhumme jopa yhteiskunnan kulttuurin muutoksesta - entiset ikärajat ovat perusteiltaan sellaisia ja kohdistuvat sellaisiin yksityiskohtiin jota ei voida pitää enää täysin tarpeellisina - pelkkä "verta ja väkivaltaa" kun ei kerro itse pelistä paljon.

Vahvasti tunteisiin vetoavat pelit kuten Silent Hill säilyttävät kuitenkin iästään huolimatta karmivuutensa. Kakkososan uusiojulkaisun PEGI arvioi 16 ikärajalla, joten tässä nähdään myös ikärajajärjestelmien sudenkuoppa eli pelaajan kokemusta ei oteta huomioon. Tällä tahdon siis sanoa että ikäjärjestelmät ovat aina sanelleet puhtaasti ulkopuolisen näkökulmasta pelien piirteitä ja jättäneet oikeat piirteet kuten em. pelin psykologiset tehokeinot arvioimatta.

 Toisaalta esimerkiksi amerikkalaisten merkintöjen vähäisyys (Silent Hill on ESRB: Mature) estää myös ajattelun kenelle peli oikeasti sopii?