Metal Gear Solid V: Phantom Pain

 Mies joka myi maailman

Maailman parhaana sotilaana tunnetun ‘Big Bossin’ helikopteri ammutaan alas, yhdeksän vuotta myöhemmin tämä herää kyproksella sairaalassa. Tapahtumasarjan seurauksena vanhat viholliset tulevat kuokkimaan ja pomo päätyy sotatantereelle johtamaan omaa palkkasoturiarmeijaansa. Aavesärky menetetystä kädestä ja osastosta korventaa edelleen: XOF-joukoille pitäisi näyttää mistä kana pissii ja tämän jälkeen selvitellä välit Cypher-salaorganisaation kanssa. Peli on suoraa jatkoa MGS: Peace Walker ja MGS:Ground Zero-peleille ja petaa lähtökohtia pelisarjan alkuperäisten pelien tapahtumille.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Metal Gear Solid V: Phantom Pain Pelin julkaisija/kehittäjä: Konami, 2015
Alustat: pc, Xbox One, PS4 Pelin tyyppi: hiippailu, toiminta, draama
Ikäraja(t): PEGI 18
Arvostelijat: Rami (35)
Videokuvaa

https://www.youtube.com/watch?v=NYEK_yvIWas Man Who Sold The World
https://www.youtube.com/watch?v=W-5Wwlgdd2o Traileri

Mitä pelissä oikeasti tehdään?

Metal Gear Solid-pelit ovat olleet alusta lähtien hiippailua painottavia toimintapelejä. Phantom Pain lisää peliin avoimen maailman eli Afganistanin ja Angolan sotatantereet. Huumoria on, mutta vakavamman ilmapiirin takia peli uskaltaa käsitellä arkoja aiheita mm. afrikkalaisia lapsisotilaita. Itse pelaaminen on hiippailua, sisseilyä, tehtävien suorittamista ja vartijoiden tainnuttamista välianimaatioiden ollessa selkeästi aikuisille suunnattua julmaa ja osin raakaakin draamaa.

 Tällä kertaa ollaan hieman synkemmistä lähtökohdista käsin liikkeillä.

Mitä kokeneempi pelaaja saa irti pelistä?

Metal Gear Solid-sarjan fanina suhtauduin peliin sekä pelolla että suuttumuksella. Toisaalta ‘alkuosa’ Ground Zero oli ylihintainen demo, jonka julkaisu oli saneltu Konamin heikolla rahatilanteella. Vaatimuksia tulee myös pelisarjan oman sisäisen logiikan puolelta selittää tulevat tapahtumat jollakin järjellisellä tavalla, esimerkiksi Big Bossin päätyminen vastapuolelle pelisarjan alussa perustellaan kyllä ihan järkevällä tapahtumasarjalla vaikka aukkoja juoneen jääkin.


Itse pelaaminen on hyvin mukavaa, ohjattavuus on hyvä ja vartijoiden kiinniotto, kolkkailu, nukuttaminen ja muu kähmyily toimii hyvin. Peli mukautuu pelaajan pelityyliin eli päälaukauksia jakava huomaa että viholliset oppivat käyttämään kypäriä ja yöllä liikkuva törmää vartioihin joilla on valonvahvistimet. Pelaaminen on nautittavaa ja myös sivutehtävät hauskoja - arempi aihe eli juoni voi sitten olla montaa eri mieltä. Juoni täyttää kyllä tärkeimmät odotukset mutta jättää seuraavan 9 vuoden kehityksen avoimeksi.

Hiippailu on yllättävän mukavaa ja vanhatkin kikat on muistettu.

Pelin eettinen sanoma?

MGS-sarjan pelit ovat olleet aina japanistisella pasifismilla toteutettuja. Itse lasken MGS 3 pelistä alkaneen asteittaisen vakavoitumsien kuitenkin saavuttavan viidennessä osassa lakipisteen. Totta kai, pelin luoja Kojima haluaisi kertoa jotain, esimerkiksi kiinni saatujen lapsisotilaiden uudellenintegrointi yhteiskuntaan mainitaan tärkeänä asiana.

Pelin väkivalta on kuitenkin sen verran puisevaa ja sillä pyritään aiheuttamaan tunteita - esimerkiksi veitsen työntämistä toisen hampaiden läpi, ihmiskokeiden kauhufarmia tai ihmisten kiduttamista esitellään turhankin avoimesti. Koska kyse on aikuisten pelistä voidaan kysyä mitä asioita tällä tavalla pyritään nostamaan esiin? Peliväkivallalla on nimittäin hyvin vaikeaa alleviivata mitään vakavaa aihettta: ne pelit joissa väkivaltaa alleviivaamalla saatiin viesti perille voidaan mainita yhden käden sormilla (esim: Spec Ops: The Line ja Hotiline Miami).

Ylhäällä: Sairaala- ja hammaslääkäripelkoja ruokitaan reilusti.

Alla: Lapsisotilaita ei pelissä saa tappaa, edes vahingossa.

Diamond Dogsin johtajat kokevat tulleensa petetyksi ja Peace Walker-pelin lunkki varajohtaja Miller roikkuu kiinni kostossa kuin orava puussa. Eli pelin sisäisen logiikan tukemiseksi naisen kidutusta tai tutkijan kovistelua esittämällä saadaan luotua käsitys miehistä, jotka ovat menettäneet inhimillisesti ajatellen yksinkertaisesti liikaa ja raaistuneet siinä sivussa. Toisaalta siis pelaaja samaistuu myötätuntoisesti vammautuneisiin miehiin, vaikka tietää etteivät näiden vaikuttimet ole puhtaita tai välttämättä mitenkään moraalisesti hyväksyttäviä.

      "Sori, Kojiman käsky - kidutuskiintiö pitää täyttää taas tässä pelissä."

Huolimatta välianimaatioiden luotaantyöntävyydestä pasifistista peliä kannatetaan pelimekaniikan suosiessa sitä. Big Boss värvää joukkonsa tainnuttamalla vihollisen sotilaita ja nostaa nämä Fulton-pallolla apujoukkojen kerättäväksi. Oltuaan putkassa jonkin aikaa sotilaat päättävät että Big Bossin puolella olisikin kivempi olla. Vaikka pakkovärvääminen on tylyä, on myönnettävä että turhaan tappamiseen peli ei kehota. Fultonilla voi myös evakuoida tajuttomat vartijat pois kentältä, ennenkuin nämä heräävät ja tekevät hälyytyksen, joten pelissä on erinomaiset mahdollisuudet hoitaa tehtävät niin ettei sen pahemmin kuulu tai näy missään.  

Sodan kauhuja pohditaan roikottamalla massatuhoaseita mukana juonessa, esimerkiksi bioaseet tulevat kuvaan mukaan palkkasoturien joutuessa kohteeksi. Viimeistään siinä vaiheessa kun pelaaja itse joutuu kohtaamaan silmästä silmään pandemian, voidaan todeta että “sota ei ole todellakaan hauskaa." Pelin tarina ei ole hauska, vaan tarkoitettu kertomaan millaisista lähtökohdista tulevat miehet ovat seuraavissa peleissä päävastuksina?

Quiet on kyllä koko pelin tehokkaimpia taistelijoita.

Naisten edustus jäänyt suuressa määrin tarkka-ampuja Quietin kontolle. Tämä puolialaston nainen esiintyy pelissä äärimmäisen pätevänä ja uhrauksiltaan jalona, mutta myös sitten seksuaalisena objektina. Välianimaatioissa kamera hakeutuu jatkuvasti Quietin takapuoli tai rintavarustus-linjalle, joka alkaa olla kulunut idea viimeistään seuraavassa kohtauksessa. Toki Quietin ulkoasua voi päivittää: ensiksi verellä tahrituksi, sitten hopeiseen maailiin, kultaiseen maailiin ja lopulta saa tälle jopa vaatteet päälle! Aivan turhaan ei asiasta ole herännyt kritiikkiä, pelaajia kun ei enää saisi kohdella seksuaaliselta tasoltaan 15-vuotiaina!

MGS-peleissä on aina ollut päteviä naispuolisia taistelijoita (esim. Aluperäinen The Boss oli toisessa maailmansodassa kunnostautunut SAS-kommando), valitettavasti omaan palkkasoturijoukkoon näitä saadaan melko hitaasti, eli pelaaja saa aika pitkään odottaa riveihinsä 'A+' tai 'Superior'-tasoisia naiskommandoja. Kuten Peace Walkerissa, värvätyillä hahmoilla voi tosin sitten pelata vapaasti sivutehtäviä, eli naisella pelaaminen on ihan mahdollista.

Kiinnostusta herättävät piirteet?

Metal Gear Solid: Phantom Pain on tyylikäs ja hauska pelata. Hiippailu ja kähmyilyhommat on tehty hauskoiksi ja tavaroiden päivittyessä taktiikat muuttuvat ja uusia mahdollisuuksia avautuu. Viholliset eivät ole aivan niin tyhmiä kuin voisi odottaa ja pelaajalla on vapaat kädet suunnitella taktiikkansa haluamakseen. Ainoa mikä ei ole kovin mielenkiintoista on nettipeli, jossa omia kaukotukikohtia rakennetaan ja ylläpidetään ja voidaan varastaa toiselta pelaajalta tämän miehistöä. Onneksi nettiyhteyden voi kytkeä pois. Faneja on muistettu myös hyvin suurella määrällä viittauksia ja kuunneltavaa dialogia.

    "Raiden, oletan?"


Musiikki on tyylikästä David Bowien kappaleen muodostaessa tunnusmelodian ja muiden kappaleiden tuodessa hyvää ajankuvaa. Panostus näkyy etenkin pelin alussa ja pienet asiat jaksavat yllättää, kuten eläimien Fulton-pelastus omalle farmille. Lyhyesti: avoimessa pelimaailmassa on omat puolensa ja aikaa uppoaa myös oma-aloitteiseen kähmyilyyn.

Juoni osaa olla myös viihdyttävä ja välillä jopa dramaattinen. Pelin alkupuoli ja etenkin ensimmäinen kappale on rakennettu miellyttäväksi kokonaisuudeksi. Resurssien vähyys alkaa näkyä pelin loppupuolella toisen kappaleen ollessa huomattavasti lyhyempi kokonaisuus. Sisältöä on pelin rahoituksen karsinnan takia jätetty pois ja tämän huomaa. Tosin tärkeimmät kysymykset saavat vastauksen ja Metal Gear 1 & 2 pelien tapahtumat saadaan pohjistettua.

Fulton-aasi ja kotitukikohta.

Jännitystä aiheuttavat elementit?

Pelisarjan kliseet tulevat vastaan pian: on supervoimia, hiippailua, kiero juoni, täydellinen pahis vastassa sekä kahdella jalalla kävelevä Metal Gear-mecha. Varsinaisesti nk. painajaisten bensaa on luvassa heti alusta lähtien ja lehdistölle tarjotaan paljon aineksia mediapaniikkiin. Itseasiassa painajaisten bensalistasta vastasi noin 12 erilaiseen piirteeseen pelissä, mikä on suuri määrä joka tosin johtuu hieman eri asioista kuin kauhupeleissä.

     Vastapuolelta löytyy kuumia tunteita ja sisäistä kauneutta.

Alun koomasta herääminen on toteutettu varsin inhorealistisesti, ja hyvin tyylikkäästi. Pian kuitenkin Pomo joutuu taistelemaan hengestään ja paossa sairaalasta päähenkilö on aluksi kovin avuton vastapuolella ollessa psyykkisiä voimia ja sotilaita jotka ovat päättäneet teloittaa kaikki sairaalasta.   Avainsanana pelin väkivallassa on yllättävyys, eli pelaaja ei välttämättä osaa henkisesti valmistautua mitenkään siihen, ja siksi esimerkiksi omien lasten nähden pelaaminen on huono idea.

     "Paz on lähellä sydäntänne..."

Ladattava lisäsisältö?

Pelissä ei ole ladattavaa lisäsisältöä. Episodimaisuus olisi tämän taannut, mutta onneksi pelistä ei tullut mikrorahoitteista. Toivoa saattaa että puuttuvia tehtäviä, mm. suunniteltu kolmas kappale juonta, julkaistaisiin vaikka sitten maksullisina paketteina peliin.

Kohtuullisen turhia juhlatamineita ja kostuumeja kaupataan ainakin konsoleille DLC-pakettina, lisäksi Ground Zeron omistajat saavat (ehkä) koodillaan ylimääräisiä asusteita. Ennakkotilaajilla on erilaisia varusteita pahvilaatikoista aseisiin ja asusteisiin. Snake Eater-teemainen DLC 1-paketti sisältää mm. Evan ja Bossin pelattavina naishahmoina.



     Kojima: "Snake, miksi olit myöhässä?"  

     Rami: "Siis mitä $#§&*€ !?"                                      

Pelin ikäraja?

Ottaen huomion pelin vahvan tunnelman ja poikkeuksellisen raakuuden, ei oikeastaan ole mitään kysymystä mikä ikäraja pelillä pitäisi olla? Eli sanoisin että vanhempien nyt ei nyt ihan oikeasti kannata tätä peliä harkita lahjaksi.

     Kuva pelikaupan työntekijän päivästä:

     "Miller, pojat haluasi ostaa pelin, sopiiko?"

Keskustelunaiheita pelin tiimoilta

• Mitä itseasiassa alun pakokohtauksessa tapahtui?
• Mikä on pelaajan teoria juonesta?
• Kuka on Zero ja mikä on Cypher?
• Mitä Metal Gear-sarjan ensimmäisistä peleistä tiedetään?