Ysäri-avaruusseikkailua
90-luvun alussa ilmestyi useita pelejä jotka jäivät tämän jälkeen vastustamaan aikaa. Star Control 2 oli Starflight-pelien tapaan klassinen avaruusseikkailu, jossa päähenkilö on ihmiskunnan viimeisen aluksen kapteeni. Tavoiteena on kerätä uusi liittouma sodan voittaneita Ur-Quaneja vastaan tutkimalla avaruutta, juttelemalla muukalaisten kanssa ja etsimällä mineraaleja planeetoilta. Pelin tekijät julkaisivat pelin 3DO-version pohjakoodin GNU-lisenssillä 2002 ja tästä tuotettiin fanien voimin uusioversio The Ur-Quan Masters. Projekti ei tietenkään jäänyt tähän vaan uuden grafiikan, ääninäyttelyn ja bugikorjausten myötä HD-versio pyrkii jopa parantamaan vanhaa!
Pelin tiedot
Pelin nimi: Star Control 2: The Ur-Quan Masters HD Pelin julkaisija/kehittäjä: Toys For Bob (1992, 2002) Team 6014 (2012-)
Alustat: pc, dos, 3DO, OS X Epävirallisia käännöksiä:
Wii, OUYA, GP2X, Pandora, N900, Sony PSP, XBox
Pelin tyyppi: toiminta, seikkailu
Ikäraja(t): - (ESRB: Everyone, joissain lähteissä ESRB: T)
Arvostelijat: Rami (35)
Videokuvaa (trailerit, youtube- let’s play videot jne…)
https://www.youtube.com/watch?v=gXHfZ2RA2S4 Traileri
https://youtu.be/5epZls-rBHw?list=PLabM2XdakEbDug8fejjNhhnQW-taaWEOe&t=62 Intro & Let’s Play
Mitä pelissä oikeasti tehdään?
Peli toistaa Starflight-pelisarjan luomaa pelityyliä jossa yksi avaruusalus tutkii galaksia taistellen vastustajia vastaan, keskustellen muukalaisolioiden kanssa ja keräten mineraaleja planeetoilta. Pelisarja on vaikuttanut taustalla lähes kaikkiin myöhempiin 'avaruuspeleihin'. Star Control 2 lainaa juonessaan roolipeleistä tuttua juonenkehitystä, jossa tarina on eeppinen ja mielenkiintoinen ja pelaajalla vapaat kädet palloilla 504 tähtijärjestelmän universumissa miten lystää ja suorittaa tehtäviä melkoisen vapaassa järjestyksessä. Pelin mielenkiintoa on myös pitänyt pitkään yllä moninpeli ‘Super Melee’, jossa kaksi pelaajaa voi taistella pelin tarjoamilla aluksilla - nettipeli on myös onnistutu lisäämään mukaan.
Mitä kokeneempi pelaaja saa irti pelistä?
Star Control 2 oli tosiaan peli, jota pelattiin yläasteikäisenä. Pelissä oli melkoinen valinnanvapaus avaruuden tutkimisessa sekä poikkeuksellisen paljon keskustelua. Itse tarina on kassista tieteisfiktiota hämärää huumoria unohtamatta. Muukalaiset olivat melkoisen stereotyyppisiä ja näihin liittyi uskomatonta tarinaa. Vai miltä kuulostaa se että yksi muukalaisrotu teeskentelee toisen rodun jumalia ja lähettelee näille viestejä hyperradiolla. Tai sitten se että yhteiskuntansa 18 kertaa tuhonneille Traddasheille pystyi antamaan Monty Python-videoita opetusmateriaaliksi <tippa>. Jaloissa pyörii myös vaivoiksi asti Skylandrojen luotaimia, jotka kärsivät yksinkertaisesta ohjelmontivirheestä.
Pelin eettinen sanoma?
SC2:UQM on tieteistarinana hyvin klassinen. Heti alussa tehdään selväksi ketkä ovat pahoja Ur-Quanit kun muistuttavat ulkomuodoltaan esim. 'Tripodien Aika'-tvsarjan (1984-85) ‘Mestareita’. Ensimäisen pelin pääpahikset Ur-Quanit eivät ole myöskään täysin pahoja vaan asetelma koki toisessa pelissä uudelleenraamituksen sillä että nämä pyrkivät suojelemaan voittamiaan rotuja. Toisaalta Ur-Quanien ja Koh-Arien ratkaisukeinot turvallisuusongelmaansa ovat niin julmia mitä pelaaja ei voi missään nimessä hyväksyä, joten taistelu on siten moraalisesti perusteltu.
Pelaaja voi edelleenkin pelissä vetää haluamaansa roolia, eli pelaaja voi valita ollakko tyly tai mukava muukalaisille - vaikka sosiaalisuus palkitaankin on välillä pakko tapella.
Pelaaja voi ryhtyä epäeettisiin asioihin kuten orjakauppaan, mutta siitä saa nuhteet ja se ei ole lopuksikaan ole kovinkaan hyvä idea. Eli kyllä, harmaan sävyjä tarjotaan mutta pelaaja on hyvällä asialla, mikä erottaa SC2 taas nykyään ilmestyneistä peleistä: viattomaan huumoriin kun törmää turhan harvoin.
Lisäksi on mainittava että “pienet kaverit” ovat äärimmäisen hyödyllisiä koko pelin ajan ja hyvin pieni ja nopea Pkunkien Fury on yksinkertaisesti paras valinta lopputaistelun toiseen vaiheeseen. Tälläistä pelin läpi käyvää kerronnallisuutta ei ole yleensä missään lähteessä arvioitu, mutta ainakin itse arvostan pelin sosiaalisia arvoja: aikoinaan yläasteikäisen pojan näkökulmasta tarinassa “isot pojat tappelivat ja samaan aikaan taka-vasemalla joukko pikkutyyppejä liittoutuu keskenään” ! Pelin tarinasta ja sen johdattelussa on sellainen vallaton huumori ja underground henki - peli on toteutettu rakkaudella ja se ei ole niin vakava ettei jaksaisi nauraa itselleen.
SC2 oli myös ensimmäisiä pelejä jossa oli seksi-kohtaus sini-ihoisen typykän kanssa (ei, Mass Effect ei keksinyt tätä kuten ei myöskään mineraalien keräilyä) - valot ovat totta kai häveliäästi pois päältä. Yksi ehdoton meriitti kyseisessä kohtauksessa on huumorin liittäminen seksiin, jota ei nykyään paljon kyllä peleissä näe.
“You're not going to turn into some weird alien monster now, and bite my head off, are you?
Ha!-ha!-ha! An alien monster? Me?
ME?! WHY CAAPTAIN! WHYEVER DOO YOOU SAAY THAAAT!!!
REEAARRGGGG!!!!
...just kidding!”
Kiinnostusta herättävät piirteet?
HD-versio sisältää hyvin paljon uutta päivitystä, uudelleennauhoitettua dialogia ja myös juonen kannalta järkeviä lisäyksiä kuten se että Slylandro-luotaimiin voi törmätä muuallakin kuin hyperavaruudessa, Zot-Fot-Pikien tuhotut siirtokunnat ovat pelissä ja Ur-Quanien taistelutekoälyä on parannettu. Turhautumisen estämiseksi kartalla näkyy etäisyys, jonka jälkeen pääsee vielä palamaan kotitukikohtaan. Valiettavasti minua eniten häiritsevää asiaa, eli sitä että alus kääntyy noin 20 astetta nappia painettaessa, ei ole muutettu, eli pohjakoodiin ei ole koskettu - rakenteellisen pelattavuuden pysyvminen samana tosin tarkoittaa sitä että kikat jotka toimivat 1992 toimivat edelleen.
Jännitystä aiheuttavat elementit?
Kuten mainitsin edellä SC2:UQM huumori on hieman keskenkasvuista, kaksimielistä ja viatonta - eli juuri sitä sopivaa yläasteikäisille. Synkkiä aiheita ei alleviivata, vaan dialogi on melkoisen kepeällä tasolla.
Turhautumista peli tarjoaa edelleen, eli mineraalien hankinta on pahuksen vaarallista ja tallennus sekä latausominaisuutta tulee käytettyä ahkerasti Käytännössä pelaajan kannattaa myydä löytämäsi sateenkaariplaneetat Melnorme-kauppiaille, totta kai ensiksi olinpaikat kannattaa luntata peliohjeista. Teknologiapäivityksillä peli on huomattavasti vähemmän turhauttava kokemus. Peli edustaa myös näitä tapauksia, jossa on aikaraja, mutta se ei ilmene suoraan mistään (muuta kuin ostamalla yhden esineen Melnormelta). Tärkeät tiedot löytyvät ohjekirjasta, joka oli tuohon aikaan tapana.
Ladattava lisäsisältö?
Hyvänä puolena jos pelaaja haluaa vieläkin tarkemmat grafiikat, hän voi ladata vielä tarkemmat versiot peligrafiikasta tekijän sivulta. Pelissä tulee mukana sekä vanhat että uudet grafiikat ja musiikiksi voi valita remasteroidut tai 3DO-version musiikit.
Nuottajärven Precursors-tiimin remiksaukset voi ladata täältä:
http://www.medievalfuture.com/precursors/music.php
Ur-Quan Mastersiin on myös olemassa epävirallinen ‘jatko-osa’ Project6014, joka jatkaa tarinaa ‘kuten se olisi pitänyt jatkaa’ - eli epäonnistuneen Star Control 3:n sijasta jatketaan suoraan siitä mihin SC2/UQM jäi. Peli on juuttunut nk. 'developement hell'-vaiheeseen, mutta HD-versio alkaa olla sen verran hyvässä kuosissa että 6014 saataa myös jatkua. Samaan hengenvetoon voi tosin myös mainita Starflight - The Lost Colony-pelin (2010), joka oon remake hyvin pelistä, joka käytännössä loi tyhjästä tämän pelityypin.
Pelin ikäraja?
Amerikkalainen ESRB on ikärajasuositus, vaikka sitä noudatetaankin amerikassa yleisesti. Pelin kaksimielisistä viitteistä huolimatta alkuperäinen ikäraja on ollut ESRB: Everyone (1994 XCom oli myös ESRB-ikärajoissa kaikille sallittu). Jos näin jälkikäteen arvioi suomalaisten kuvaohjelmien luokitteluun tarkoitettujen kriteerien pohjalta, tulee mieleen lähinnä termit ‘vähäistä’, ‘epärealistista’ ja ‘verhottua’ eli ei tuo ESRB:n arvio ole kovinkaan kaukana totuudesta.
Keskustelunaiheita pelin tiimoilta
- Spathit...
- Mineraalit…
- Kaikki muut rodut…
- Paras herja...
No comments:
Post a Comment