Dishonored 2

Yliluonnollista hiippailua

Saarten imperiumissa ei taaskaan mene hyvin: viisitoista vuotta edellisen pelin tapahtumien jälkeen keisarinna Emily Kaldwin ja tämän isä Corvo Attano ovat viettämässä Jessaminen salamurhan muistojuhlaa kun paikalle kuokkii äidin sisar Delilah, aloittaen vallankaappauksen! Tässä vaiheessa pelaajilta tippuu purkka näppäimistölle - Delilahille kun kävi ensimmäisen pelin lisäosasa melko huonosti. Pelaajan valitsema päähenkilö joutuu pakomatkalle Delilahin muuttaessa toisen päähenkilöistä kiveksi! Tarkoituksena olisi eliminoida Delilahin tuki Serkonoksen herttuakunnasta, pelastaa perheenjäsen ja voittaa imperiumi takaisin siinä samalla!

Pelin tiedot

Pelin nimi: Dishonored 2 Pelin julkaisija/kehittäjä: Bethesda Sofworks/Arkane Studios
Alustat: PC, PS4, XBox One Pelin tyyppi: hiippailu, toiminta
Ikäraja(t): PEGI 18
Arvostelijat: Rami (36)
Kuvat&linkit:
Gameplay trailer
Launch trailer
theRadBrad Walkthrough

Mekaniikat ja pelattavuus

Dishonored 2 on ensimmäisestä persoonasta kuvattua hiippailua varjosta toiseen, erilaisten vekottimien käyttöä ja tutkintaa miten salamurhatehtävän voisi hoitaa tappamatta ketään. Mystinen puolijumala nimeltä “The Outsider” pistää merkille päähenkilön jaakopinpainin ja tarjoaa apuaan, josta voi tietysti taas kieltäytyä. Käytännössä Dishonored 2 on ensimmäisen pelin tapaan suunniteltu hiippailupeliksi, jossa yliluonnolliset kyvyt mahdollistavat salassa etenemisen.

Mitä kokeneempi pelaaja saa irti pelistä?

Pelin peluu on hyvin samanlaista kuin ensimmäisessä osassa. Tällä en nyt tarkoita mitään ikävää, kunhan sitä että esimerkiksi Steam-palvelussa pelin arvosana oli “neutraali” koska mitään radikaalisti uutta ei heti ilmene. Peliraatiin takavuosina arvostelemani Dishonored oli tyyliltään “ajattelevan miehen” hiippailupeli jossa oli vahva eettinen asettelu, tästä myös tuli hyvin paljon plus-merkkejä peliraati-palvelussa.

Suurimmat uudistukset pelin toisessa osassa ovat lisävekottimien lisäksi onnenkalujen (bone charm) tekemisen. Kaikki tehtävät voidaan selvittää tappamatta tai ylipäätään näkymättä missään. Aivan samanlaista pelaaminen ei kuitenkaan ole, vaan esimerkiksi taso jäi mieleen jossa voidaan siirtyä ajassa nykyhetken ja menneisyyden välillä oli ovela. Dishonored 2 on selkeästi isomalla rahalla tehty peli ja tarina on mielenkiintoinen, vaikka pelissä ei ole paljon uusia pelimekaanisia puolia: Miekkataisteluun tuotu tervetullut mahdollisuus tehdä vastalyönti ja tainnuttaa vastustaja käyttämättä tappavaa voimaa.

Tainnutusnuolet aiheuttivat minulle taas harmaita hiuksia koska määrä oli rajoitettu viiteen eikä sitä voinut lisätä (ensimmäisessä pelissä pystyi päivittämään kymmeneen). Toisaalta vaihtoehtoisia taktiikoita pasifistiseen pelityyliin tarjottiin kyllä sitten useita. Sekä Corvolla että Emilyllä on hieman eri taitoja, jälkimmäisen sopiessa oikein hyvin pasifistiseen pelityyliin - käytännössä erot eivät ole suuria mutta esimerkiksi Emilyn 'Far Reach' vastaa Corvon 'Blink' mutta eroina on se että Emily oikeasti loikkaa välimatkan ja taidon voi päivittää taitoaan jeditempuksi, jolla voi kiskaisemaan käteensä tavaraa jonkin matkan päästä. Samoin 'Mesmerize' hypnotisoi vastustajat.

 

Pelin eettinen sanoma?

Edellisen pelin tapaan kohteiden eliminointi ei välttämättä tarkoita surmaamista vaan tehtävissä voi löytää vaihtoehtoisen keinon, joka voi tarkoittaa enemmän juoksentelua ympärinsä mutta kuka tahansa pelaaja voi välttää tappamista niin halutessaan. Keinojen toimivuudesta voi olla montaa mieltä, tosin esimerkiksi loppuvastuksen kannalta vaihtoehtoinen loppu oli varsin mukiinmenevä.

Pelin Karnaca on aurinkoinen kaupunki, jonka arkkitehtuuri muistuttaa eteläisen euroopan maita ja Etelä-Amerikkaa. Kaupungissa on verihyttysepidemia, ja julma hallinto on painamassa sitä nopeasti pinnan alle. Pelaajan valinnoista riippuu vahvasti miten kaupungille, koko valtakunnalle ja tärkeimmille sivuhenkilöille käy. Samaan tapaan kuin ensimmäisessä pelissä, peli käsittelee valintoja ja vastuuta - pelin loppu on hyvin erilainen jos tehtävissä käyttää vaihtoehtoisia keinoja.

Yksi hienoimmista asioista Dishonored 2 on sen graafinen suunnittelu: sekä ympäristö että tasosuunnittelu kertoo vahvasti omaa tarinaansa. Jokaisessa tasossa on oma teemansa - kaivosalueella on Howardilaisittain kaksi osapuolta jotka taistelevat korttelin hallinnasta ja tämän jatkotehtävä käsitteli heti aikaparadoksia. 2015 E3 demossa näkynyt steampunk-kartano ei siis ole kummallisin, vaan peliin sekoittuu aimo annos mystiikkaa.

Entäpä suorituskyky? Kuten vanhassa Pelit-lehdessä mainittiin "suorituskyky varauksella". Oma 1070GTX pyörittää peliä 60fps, mutta ottaen huomioon sen että pelaajalla voi olla kevyempiä näytönohjaimia ymmärrän Metacriticissä esiintynyttä turhautumista 'huonoon PC-porttaukseen'. Eli joo, voisihan peli olla hiotumpi, eli vaikka GTX 660 mainitaan minimivaatimukseksi, voi se herättää turhautumista.

Jännitystä aiheuttavat elementit?

Sekä ensimmäinen että toinen peli kuvaavat yhteiskunnan romahdusta ja köyhyyttä. Epidemia katastrofin seurauksena on myös molemmissa peleissä kantavana teemana, Karnacan ongelmana ollessa melkoista alien-kasvustoa aiheuttavat verihyttyset. Kuolleita ihmisiä sekä muuta mukavaa näkyy siinä määrin että synkkä ja väkivaltainen kuvausto on nk.‘hallitsevaa’. Käytännössä kuvaus on hivenen verran karumpaa kuin ensimmäisessä pelissä. Tappoliikkeiden hidastukset voi tosin kytkeä pois, mutta verta ja irtojäseniä se ei poista. Hiippailu-pelityyli tai ei, pelin pelaamista julkisesti kannattaa harkita siis pari kertaa jos kotona on nuoria lapsia.

Ladattava lisäsisältö?

Ei vielä mitään. Peliin on olemassa tarvikepaketteja ennakkotilaajille. Esimerkiksi “Day one” ostajat saivat pelipaketissa ensimmäisen Dishonoredin sekä toiseen peliin “Imperial Assasin Packin” jossa oli pari onnenkalua, vähän kolikoita ja pari turhaketta päähenkilön pesään. Eli minkäänlaista päälle liimattua mikrorahoitushässäkkää ei pelissä ole, mikä on aika hyvä asia. Hyvänä puolena voidaan myös pitää että peli luultavasti saa täyspitkän DLC-lisäosan.

Pelin ikäraja?

PEGI-palvelun ikärajan perustelut ovat hyvin ennalta arvattavat:

“This game contains frequent depictions of gross violence towards human characters, as the player you can kill enemies by decapitation, dismemberment or blowing them up, the vast majority of violence is paired with strong blood/gore. As the player you also have the ability to kill innocent civilians around the city. There are some scenes that depict violence towards the defenceless and vulnerable, most of these are guards who are killing innocent people at events or public executions. There is also infrequent use of sexual expletives, variations of the word “fuck” can found throughout.”

Sanotaan nyt niin että näin vahvalla otteella en nyt ihan heti keksi perusteita väittää vastaan. Ensimmäisen Dishonored-pelin ongelma oli se että tappaminen oli tehty efektien avulla paljon tyydyttävämmäksi kuin hiippailu: tätä ongelmaa on korjattu hiljalleen toisessa osassa, mutta väkivalta on sen verran reippaasti kuvattu, että jos jälleen kerran se kuvitteellinen 13v Jari-Petteri haluaa pelin , niin vanhemmilla ei oikein ole mitään hyvää syytä sitä antaa (Toisaalta, PC-pelejä tuskin enää kysellään vanhemmilta vaan ne ostetaan omilla rahoilla Steam-palvelun kautta)

Keskustelunaiheita pelin tiimoilta

• Mitä pelaaja tietää Deliliahista? Mitä Brightmore Witches DLC:a tapahtui?
• Mikä tai kuka Outsider on?
• Valinnat ja niiden seuraukset.
• Karnacan tyyli herättää paljon muistikuvia ympäri maailmaa. Mistä kaupunki onsaanut innoituksensa?
• Osa rakennusten tyylistä lähelle funktionalismia - peli sijoittuu kuitenkin
• fiktiiviseen vuoteen 1852.