Space Hulk: Deathwing

Keisarin puolesta!

On 41. vuosituhat. Linnunradassa on vain sotaa. Tummien enkelien Deathwing-komppania taistelee geenivoroja vastaan, jotka täyttävät jostain syystä avaruushylkyjä. Deathwing ilmestyi Steam-konehengen kautta pienen myöhästymisen jälkeen 0.961.016.M3. Tärkeimpänä kysymyksenä käsittelen tässä artikkelissa onko peli Codex Astartesin mukainen vai täyttä heresiaa?

Pelin tiedot

Pelin nimi: Space Hulk: Deathwing Pelin julkaisija/kehittäjä: Focus Interactive / Streum On Studio
Kotisivu: http://www.streumon-studio.com/
Alustat: PC Pelin tyyppi: Räiskintä, moninipeli
Ikäraja(t): Alustavasti PEGI 16
Arvostelijat: Rami (36)
Kuvat&Videot:
Traileri
Toinen tehtävä (yksinpeli)
Co-op moninpeliä
Space Hulk Impressions

Mekaniikat ja pelattavuus

Space Hulk on monelle nörtille tuttu peli, kyseessä on lautapeli Warhammer 40.000 maailmasta, jossa raskaasti panssaroidut terminaattorit puhdistavat avaruushylkyjä. Alkuperäinen lautapeli on hyvä esimerkki hyvin toimivasta epäsymmetrisestä pelistä.

Deathwing pyrkii muuttamaan aikaisemmat strategiapelit räiskinnäksi, paljolti Left For Dead-zombieräiskinnän tapaan. Sekä moninpeli että yksinpeli sijoittuvat samoihin kenttiin, yksinpelin ollessa jaettu pienempiin välitavoitteisiin.

Mitä kokeneempi pelaaja saa irti pelistä?

Pelaaminen on siis kypärästä kuvattua kolaamista ympäri avaruushylky ‘Oltethrosia’. Ammuksia on mukana riittävästi, mutta teräväkyntiset xenot pääsevät iholle ladatessa ja joukkoon mahtuu välillä sekin hybridi joka osaa käyttää sinkoa. Yleensä geenivorot hyökkäävät aaltoina, joita vastaan taistellessa tulisi äitiä ikävä, ellei Keisari olisi ensimmäisenä mielessä! Terminaattorit ovat ilmeisesti neophyyttejä, sillä nämä keräävät kokemusta ja oppivat käyttämään uusia varusteita tehtävän aikana. Jokainen tehtävä aloitetaan siis pultinheittäjä kourassa. Uusia varusteita voi vaihtaa käyttöön kesken kaiken - yksinpelissä päähenkilö on psyykikko joka voi siirtää koko ryhmän mekanikuksen huollettaviksi. Monipelissä voi aseita myös vaihtaa lennossa, ellei "Codex Rules" optio ole kytketty päälle.

Pelin eettinen sanoma?

Tärkein kysymys on, onko peli hauska pelata, ei se onko peli tarpeeksi uskollinen Warhammer 40.000 kirjallisille lähteille? Tietysti on ihmisiä joiden mielestä terminaattorin pitäisi kaatua yhdestä lätkäisystä, mutta se on kerettiläistä lautapelin pelimekaniikan sekoittamista täysin toiseen pelityyppiin. Hyvin samaan tapaan monet kritisoivat peliä sen mielikuvan kannalta, mikä heillä on puolen tonnin motorisoidusta ulkorankahaarniskasta: Terminaattorit ovat kovia poikia ja parasta panssaria mitä Imperiumilla on käytössä.

Tietysti pelissä oleva terminaattoripanssari liikkuu realistisesti ajatellen hieman turhan vikkelästi ja tietäjä voi raahta vaikka plasmakanuunaa mukana, mikä ei ihan näin mennyt alkuperäisessä lähteessä. Tärkeämpää kuin kirjallisen lähteen orjallinen noudattaminen on se seikka että pelattavuus on kunnossa. Onko se? Onhan se, mutta hiomista olisi reilusti.

Ongelmia tulee siinä tilanteessa kun xenoja on naamalla useampi kymmenen - Oma ruudunpäivitys tipahti noin 25 kuvaan sekunnissa, joka on hyvältä koneelta ala-arvoinen suoritus. Moninpeliä vaivanneita bugeja on myös korjattu ennen joulua tulleessa 0.972.016.M3 päivityksessä ja päivityslista on kiitettävä. Nettipelin koodi on saatu varempitoimiseksi ja monia pienempiä ongelma on kirjattu. Versiokin on jo 1.06, mielekiintoista kyllä.

Koodin hiomattomuus ja kömmähdykset kontrolleissa  kielii siitä että peli on tehty pienillä resursseilla ja vaikka taideosasto on pistänyt parastaan vaatii tämän tyyppinen peli ihan eri tavalla hiomista. Valitettavasti tilanne on nyt siis se että peli optimoidaan vasta julkaisun jälkeen

Kiinnostusta herättävät piirteet?

Kuitenkin, peli on ehta Warhammer-peli. Pimeiden enkelien jaos etsii salassa 10000 vuotta aikaisemmin Heresiassa kadonneita ‘langenneita’ tähtiritareja ja päähenkilön tehtävä muuttuu melkoisesti kun entisen legioonalaisen signaali havaitaan syvältä avaruushylystä. Peliä on ollut kirjoittamassa Mustan kirjaston Gav Thorpe, joka on aikaisemmin kirjoittanut useita kirjoja Pimeistä enkeleistä. Näistä lähtökohdista saadaan kyllä aina mielenkiintoista tarinaa - pelin jokainen tehtävä sijoittuu eri osaan avaruushylkyä joka koostuu Warppiin kadonneista avaruusaluksista. Luvassa on siis Cadialaista arkkitehtuuria, inkvisition alusta ja jopa Mechanikuksen alus… Kaikki tasot ovat mielenkiintoisia ja niissä on paljon yksityiskohtia faneille.

Jännitystä aiheuttavat elementit?

Peli on tosiaan tehty hieman kauhuräiskinnän tapaan eli siinä on esimerkiksi paljon elementtejä painajaisten bensasta. Päähenkilö näkee painostavia ennakkonäkyjä tapahtumista edeten yhä syvemmälle ja syvemmälle karmeisiin raunoihin ja jopa astropaattien tornin lähellä kuuluu kuiskauksia. Pelin toeutuksessa on ehdottomasti omat tyylikkäät kohtansa..

Siinä missä zombieräiskintä Left For Dead ei oikein osannut pelottaa on Deathwing toteutettu hieman siihen tyyliin että geenivoro voi pompata mistä vain. Yleensä näitä tunkee perään sellaisella vauhdilla että ovia kannattaa sulkea tulvan patoamiseksi. Yksi mikä kannattaa huomioida on pelin poikkeuksellinen raakuus - geenivorot hakataan ja ammutaan sellaiseksi mössöksi että heikoimpia voi huimata. Oma suosikkiaseeni on raskas liekinheitin, tällä haluan sanoa että peli ei ole lapsille. Pelin väkivalta sopii teemaan ja on ihan ymmärrettävää, mutta ei sovi todellakaan kaikille.

Ladattava lisäsisältö?

Ei vielä.

Pelin ikäraja?

Hyvin lyhyesti, Deathwing on “oletusarvoisesti” PEGI 16, eli PEGI on antanut ennakkoikärajan konsolijulkaisua varten. Sanotaan nyt niin että pelin ikärajaa kannattaa tulkita ‘vahvana’ koska se saattaa hyvin helposti päätyä korotetuksi (hybridit ovat PEGIn kannalta ‘ihmisenkaltaisia’ olentoja) ja syy ikärajaan on vahva väkivalta.

Keskustelunaiheita pelin tiimoilta

• Warhammer 40.000- universumin pohjat on luotu 80-luvulla mutta tarinoita on valotettu novellein viimeisen kymmenen vuoden aikana. Peliä pelatessa voikin tutustua historiaan esim lexicanum-sivuston kautta.
• Avaruushylyt ja Warp
• Mitä ovat Terminaattorit. Entäpä "Space Marinet"?
• Tummat Enkelit, näiden historia.
• Ketä ovat “Langenneet?” (The Fallen)

Tämä ei oikeastaan liity Deathwingiin mitenkään:


Taannoin ennen joulua oli iltasanomissa masentava artikkeli vanhemmista jotka ostavat 12-vuotialle 18-merkattuja pelejä siksi ettei ‘joulu mene pilalle’. Tästä keskusteltiin Facebookissa, jolloin muutamat ruudinkeksijät todistivat että ”ovat pelanneet lapsena 18-merkattuja pelejä ja ovat kehittyneet ihan normaaleiksi.” Ensinnäkin: tällainen todistus on täysin mahdotonta todentaa millään mittarilla ja esimerkiksi pienenä koetut pelottavat kokemukset voivat vaikuttaa suoraan perusturvallisuuden kehittymiseen, joka vaikuttaa sitten hyvin moniin asioihin aikuisena. Syy-seuraussuhteiden arviointi tällä tasolla on lähes mahdotonta hipova tehtävä, joten kukaan ei oikeasti tiedä miten liian nuorena pelatut väkivaltaiset pelit vaikuttavat psyykkeeseen?

Pelien väkivaltaa on tietysti tutkittu ja sen vaikutuksista osataan sanoa todella huonosti. Television vaikutuksia on tosin tutkittu ja pystytty tunnistamaan piirteitä jotka aiheuttavat mediatrauman. Kaikki sisältö ei sovi kaiken ikäisille - on herkkiä aikuisia ja herkkiä lapsia. Nämä asiat menevät myös ‘luonnon mukaan’ eli ala-asteikäisten kyvyt suodattaa sisältöä ovat rajalliset kun taas teini-iässä hakeudutaan voimakkaampien kokemusten pariin ja yliarvioidaan omaa kestokykyä ja aliarvioidaan suodattimet.

Toisaalta pelit voivat ‘valua’ isoveljiltä ja siskoilta nuoremmille sisaruksille. Esimerkiksi Minecraft ei olisi ollut sellainen peli joka olisi saanut 6-8 vuotiaiden keskuudessa suosiota, vaan se ‘valui’ Mojangin parikymppisten projektista ensiksi teineille ja siitä lapsille siten että varttuneemmat opastivat nuorempia. Minecraft on toki hyvä peli, mutta sama kaava toistuu myös muissa trendipeleissä. Eri ikäryhmien suosimat pelit kuten Slender ja Five Nights at Freddies ovat pelejä jotka kiinnostavat juuri siksi että kaikki eivät uskalla pelata niitä.

Silti yksi tärkeimmistä neuvoista on se että vanhempien pitää ottaa koppi pelikasvatuksesta yksinkertaisesti harrastamalla lasten kanssa yhdessä. Tämä ei ole ihmelääke, mutta auttaa.

Muistelen Adult Play-seminaarissa 2015 Mikko Meriläisen kertoneen jostain koulutuksesta, jossa oli kysynyt että pelaako joku yleisöstä lapsensa kanssa jotain. Yksi oli viitannut. “Kyllä. Black Opsia seitsenvuotiaan tyttären kanssa.”

Nolo tilanne, sillä tässä joudutaan miettimään sanotaanko suoraan että “ihan kiva, mutta tuo on laitonta?” Alaikäisen altistaminen väkivalta- tai seksikuvaukselle on jo rikoslain kannalta rangaistava teko. Itse mieltäisin että joissain tilanteissa on oikeasti kasvatuksen kannalta hyvä pelata 18-leimaista peliä oman lapsen kanssa ennenkuin tulee se hetki eteen että näitä kokeillaan kavereiden kanssa salaa, mutta edellämainitussa artikkelissa tai esimerkissä seminaarista ei ole mitään kasvatuksellista tavoitetta.

Tuo 18-leimaisten pelien ostaminen lapsille on sikäli vakava asia että se ei mahdu minkään järjellisen jouston piiriin ja kukaan ei oikeasti haluaisi joutua vaikeuksiin sen takia.