Gabriel Knight: Sins of the Fathers 20th Anniversary Edition

Jane Jensenin kyydissä

Gabriel Knight on kirjailija joka kärsii valkoisen sivun pelosta ja näkee toistuvia painajaisunia noitaroviosta. Harvinaisten kirjojen kauppa New Orleansin ranskalaiskorttelissa ei myöskään tahdo toimia. Tapahtumat lähtevät liikkeille kun Gabriel yrittää kirjoittaa kirjaa kaupungissa tapahtuvista Voodoo-murhista. Peli on täysin remasteroitu, Unity-pelimoottorin pohjalle uudelleentuotettu versio vanhasta, 1993 ilmestyneestä kulttiklassikosta. Uusi peli on alkuperäisen pelin ohjanneen Jane Jensenin tuottama ja Phoenix Online Studiosin julkaiema (mm. Cognition: Erica Reed Thriller, The Silver Lining)

Pelin tiedot

Pelin nimi: Gabriel Knight: Sins of the Fathers 20th Anniversary Edition 

Pelin julkaisija/kehittäjä: Sierra On-Line (alkuperäinen 1993*) Phoenix Online Studios/Pinkerton Road Studios (2014)
Alustat: PC, Mac OS X, (MS-DOS*) Pelin tyyppi: point&click seikkailu
Ikäraja(t): - (ESRB Teen*)
Arvostelijat: Rami Sihvo (36)
Kuvat&linkit:
Anniversary edition trailer
Walkthrough

Mekaniikat ja pelattavuus

Gabriel Knight 1 v. 2.01 on uudelleentuotanto vanhasta pelistä. 320x200 pikselin taustoista on uudelleentuotettu jopa 2048x1536 tarkkuuteen yltävä mestariteos. Pelin moottori on tietysti vaihtunut Unityyn. Aikaisemmin vaikeana pelinä pidetty Gabriel Knight on saanut mukaansa näppärän vinkkitoiminnon sekä ongelmanratkaisutehtäviä on hieman helpotettu. Kaiken kaikkiaan kyseessä on moderni hiirivetoinen seikkailupeli, joka on käynyt kokonaisuudessaan kehitysputken läpi. Vanha dialogi ja materiaali on tallessa, joskin ehkä hieman uudelleenjärjesteltynä. Etenkin välilyönti paljastaa kaikki näkyvissä olevat objekti, joten entistä “parin pikselin ratkaisu”-ongelmaa ei enää ole. Pelin animaatioissa on kohtuullisen vakavaa tökkimistä havaittavissa, mutta ottaen huomioon alustan lopputulos on melko vakaa. Pelissä on fiksu vinkkitoiminto joka osaa kertoa kohtuullisen hyvin mitä pitäisi tehdä, pariin otteeseen siitä kuitenkin puuttui pari tärkeää yksityiskohtaa, joten aivan turhautumisesta vapaa peli ei ole.

Mitä kokeneempi pelaaja saa irti pelistä?

Pelin keräilyarvoa lisää mukana oleva konseptitaiteen esittely sekä vertailut vanhaan versioon. Jane Jensenin haastatteluja on myös mukana! Käytännössä peli näyttää pahuksen hienolta ja on todellakin sitä mitä tällaisen ‘remake’-projektin pitäisi olla. Ääninäyttelijät ovat menneet uusiksi, joka on 1993 version hollywood-näyttelijöihin verrattuna varmasti osittainen pettymys. Pääosin hyvä pettymys sillä esimerkiksi Gabriel onnistuu olemaan oikeasti ärsyttävä. 

Pelin eettinen sanoma?

Edellisestä pelikerrasta olikin jo aikaa. Yksi minkä nyt jälkikäteen pistää merkille on seksistinen dialogi. Toisaalta pelissä oli jo 1993 suuri joukko naishahmoja (verrattuna tuolloin suosittujen pelien mieskeskeisyyteen) puherooleissa, joten vitsi on osoitettu oikeastaan Gabrielin suuntaan ja tämän playboy-fiilistely saa omakseen paljon päänauontaan. Esim. rippituoli-kohtaus meni suunnilleen näin:

“Isä olen tehnyt syntiä, minulla on himokkaita ajatuksia naisesta.”
“Himokkaita ajatuksia? Äärimmäisyyteen meneviä ajatuksia?”
“Kyllä, ei mitään eläimiin liittyvää tosin. Minulla on ollut monta naista.”
“Enemmän kuin viisi?”
“Kyllä.”
“Kymmenen.”
“Kyllä.”
“Kaksikymmentä.”
“Kyllä.
“...Neljäkymmentä?”
“Kyllä.”
“Ette te tarvitse pappia vaan terapeuttia!”

Tosin yksi tarinan teemoista on selkeä kasvutarina: oman ja suvun menneisyyden kanssa sovintoon tuleminen. Tosin Jane Jensen ei halunnut myöskään kirjoittaa seksuaalisesti neutraalia mieshahmoa, koska se toimii. Ajatuksiaan hän on selittänyt myös Gabriel Knightin suhteen Gamasturan artikkelissa.

Lisäksi on hyvä mainita että Gabriel Knight-pelit menevät läpi Bechedelin testistä, ensimmäinen peli sen takia että 'Voodoo-papittaren' ja 'Voodoo-hengen' välisessä keskustelussa Gabriel ei ole ydinasia. Modernimmat nörttifeminismi-testit kuten 'Mako Mori'-testi menee myös läpi oikein hyvin.

Kiinnostusta herättävät piirteet?

Gabrielin voodoo-murhien tutkinta oli ensimmäisiä selkeästi aikuisille suunnattuja pelejä - aikaisemmin Sierran pelit olivat enemmänkin kaikille sopivaa seikkailua ja huumorin taso oli hieman epäkypsä. Epäkypsiä piirteitä on edelleen pelissä, mutta tyyliltään se on huomattavasti vakavampi, jopa synkkä seikkailu. Huomaan että moni myöhempi peli on lainannut pelin teemoja joko vahingossa tai tarkoituksella: Still Life, Memento Mori ja myös tutustumisen arvoinen Phoenix Studiosin Cognition: Erica Reed Thriller tulevat mieleen.

Toinen asia mikä herättää huomiota on New Orleansin arkkitehtuurin rekonstruktio pelissä sekä Voodoon eri muotojen pikkutarkka erottelu pelissä - kyseessä oli peli ennen Googlea, Wikpediaa tai oikeastaan edes internetiä joten taustatutkimus on kiitettävää ja fiksua. Uusi versio lisää paljon enemmän taustoja kuin mitä vanhassa pelissä oli mahdollista, joten uudelleentuotettu versio ottaa teknologian kehittymisestä kaiken irti.

Jännitystä aiheuttavat elementit?

Gabriel Knight ilmestyi aikana ennen ikärajajärjestelmiä. Toisaalta muistan yläasteelta että eräs hyvällä mielikuvituksella seiskaluokkalainen kertoi pelin olleen ahdistava, jopa siinä määrin että ainoa paikka missä hän tunsi olevansa turvassa oli Gabrielin kirjakaupassa! Nykyisin peli ei vaikuta korostetun pelottavalta, se on sarjakuvamainen trilleri jossa on hyvin mielenkiintosia juonenkäänteitä, mutta jännitykseen vaikuttaa varmasti myös se että joka aamu pelaaja voi lukea lehdestä horoskoopin synkistyvän ja synkistyvän.

Suomalaisessa ikärajajärjestelmästa voisin sanoa että ahdistus-kriteeristössä otetaan monta asiaa huomioon, jota voi myös soveltaa tietokonepeleihin. Ahdistus 16 vaatisi kuitenkin järkyttävää ja pitkäkestoista kuvastoa jota pelissä ei ole koska se on tietyssä mielessä vanhanaikainen. Ikäraja 12 olisi sitten lyhytkestoista ja ei-hallitsevaa ahdistusta herättävää sisältöä (useat katastrofielokuvat saavat tämän ikärajan). Vaikka GK onkin trilleri ja se alkaa suoraan painajaisesta on tarinan kuitenkin lopuksi myönteinen. Intensiivisyys ei omasta mielestäni riittäisi 16 ikärajaan.Väkivaltaa ja sen uhreja esitellään mutta 16 ikäraja vaatisi tässäkin mielessä yksityiskohtaista, realistista tai hallitsevaa tai pitkäkestoista väkivaltaa, joka ei toteudu sarjakuvamaisessa dekkarissa. Ainoa kriteeri johon peliä voisi verrata on “epärealistinen, etäännytetty” väkivalta. Suomalaisesta ikärajajärjestelmästä tulisi siis todennäköisesti 12 ikärajaksi.

Ensimmäisen 1993 julkaistun pelin ikäraja oli amerikassa silloisen ESRB:n ‘Teen’ suositusikäraja joka vastaa 12 ikävuotta. Tämä ei tarkoita että kauhuelementeillä varustettuja pelejä kannattaa kovin nuorten pelata - sellainen terve järki voisi olla hyvä asia. Tietysti teini-iässä kiinnostaa moni asia ja siksi olen kirjoittanut useasti että pelejä voi käyttää myös kasvatuksessa erilaisten asioiden käsittelyyn. Lievästi pelottavista asioista puhuminen antaa esimerkin siitä miten aikuinen käsittelee asiaa ja aina välillä tämä on kasvatuksen kannalta hyvin tasapainottava asia. Ylipäätään järkevän kasvatuksen tavoitteena näkisin että tavoite kannattaa olla pyrkiä dialogiin. Suhtaudun skeptisesti siihen että vanhempien kanssa sovittaisiin että nuoriso tulee kertomaan “jos näkee jotain pelottavaa pelissä /netissä /elokuvissa /telkkarissa /kadulla.” Kyseessä on kaunis ajatus, mutta aikuistakin nolottaisi tunnustaa että jokin asia vaivaa - siksi yhteinen harrastaminen ja median käyttö on aina parempi vaihtoehto.

Keskustelunaiheita pelin tiimoilta

• Mitä on tähän mennessä tapahtunut
• Ketä pelaaja epäilee murhista
• Mitä Gabrielin esi-isälle tapahtui?
• Mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Mitä vinkkejä sivuhenkilöt ovat antaneet?
• Minkälaisen kuvan peli antaa voodoosta