Phoenix Point

Mikä ihme tuo on?

Julian Gollop tunnetaan peleistä kuten Laser Squad, X-Com (UFO) ja X-Com: Apocalypse. Ryhmärahoitettu Phoenix Point pyrkii uudistamaan ryhmästrategiaa tälle vuosituhannelle, tarjoamalla sekä vanhoille että uusille pelaajille jotain. Napäjäätikköjen sulatessa virus nimeltä Pandora onnistuu tuhoamaan suurimman osan ihmiskunnasta. Loput jakaantuvat kolmeen erilaiseen faktioon. Vanha valtion virasto aktivoidaan puolustamaan maapalloa, tutkimaan mistä on kyse ja pelastamaan ihmiskunta.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Phoenix Point Pelin julkaisija/kehittäjä: Epic/Snapshot Games
Alustat: PC Pelin tyyppi: Ryhmästrategia
Ikäraja(t): PEGI 16
Arvostelijat: Rami Sihvo
Kuvat&linkit:
Phoenix Point Review "Buy, Wait for Sale, Rent, Never Touch?"
8 Best And Worst Things About Phoenix Point 
IGN Phoenix Point Review

Mitä peliharrastaja ajattelisi pelistä

Phonix Point aiheuttaa takautumia sekä vanhasta UFO/XCom pelistä vuodelta 1994, X-COM: Apocalypsestä että 2012 versiosta. Ryhmästrategian, tekniikan kehittämisen ja resurssien hallinnoinin välissä jäljitetään pääjuonta ympäri maailman, kulkemalla Phoenixin tiedemiehen jalanjäljissä. Taustalla on mystistä salaliittoa ja käsillä pieni kiire. Pandora-massan nimittäin on levittäytymässä ympäri koko maapallon ja sen psyykkinen vaikutus ajaa ihmisiä hitaasti hulluksi. Tuomiopäivän kello siis käy.

Ryhmätason tehtävät koskevat asutusten puolustamista, resurssien keräämistä ja muukalaisten pesien tuhoamista. Peliin liittyy myös diplomatiaa sillä diplomaattisuhteita on ylläpidettävä kolmen eri faktion välillä, nämä tietenkään eivät ole kovin kauaa rauhassa keskenään. Pelaajan kannattaakin jossain välissä haistattaa pitkät yhdelle osapuolelle ja keskittyä hiomaan yhteistyötä muiden kanssa. Tietysti, huonot välit antavat syyn varastaa vaikkapa alus tai tutkimistietoa. Jos näiden kanssa on hyvää pataa on kaupankäynti mahdollinen ja pelaaja voi saada jopa näiden teknologiaa käyttöönsä. Pelaajalle esitetään moraalisia kysymyksiä, josta osapuolet pitävät tai eivät pidä.

Peli on jossain määrin sekoitus vanhaa ja uutta pelisuunnittelua. Ensinnäkin Tukikohdat löydetään ei tehdä ja näitä voi päivittää, joskin hyvin yksinkertaisesti. Resursseja kuvataan teknologialla, materiaalilla ja ruoalla. Esimerkiksi asutuskeskuksista voi palkata jonkin kolmen osapuolen sotilaan taistelemaan Phoenix Pointin puolesta. Jokaisella osapuolella on omat yksikkönsä, New Jericho on militaristinen organisaatio joka luottaa raidetykkiin kun taas Disciples of Anu tarjoaa mutantin ja lähitaistelijan käyttöön. Syndedrion taas on vihreä organisaatio, joka pyrkii tasapainoon ja tarjoaa edistynyttä teknologiaa. Aseita on alussa vähän ja faktion jäsenet ovat käyttää oman hahmoluokkansa ja osapuolensa aseita. Tosin, aseen johon ei ole pätevyyttä voi silti antaa käyttöön, ja tämä lisää vain pienen mahdollisuuden että sotilas sählää liikepisteensä.

Yleensä sotilaalla on noin neljä liikepistettä joka voi jakaa haluamallaan tavalla liikkumisen ja toimintojen välillä. Heti käytettävissä on kolme asetta tai tavaraa. Kyttääminen onnistuu kun myös vapaasti tähtääminen. Ideana onkin että pelaaja tähtää heikkoihin paikkoihin. Tämä tuo taktikointia peliin ja aiheuttaa kirosanoja luotien osuessa esteisiin muukalaisotuksen ja oman taistelijan välillä. Ympäristö menee ihan kiitettävällä tavalla rikki ja mahdollistaa oman kulkureitin raivauksen esteiden läpi. Omien sotilaiden kehittäminen toimii ostamalla kykyjä suppeasta taitopuusta tai korottamalla jotain kolmesta ominaisuudesta, kantokyky, tahdonvoima ja liikepisteet.





Maailman kartalle ilmestyy mielenkiintoisia paikkoja, jota käydään läpi resurssien ja tukikohtien toivossa. Asutuksilla on kuitenkin vihollisensa, sillä kaikkialle levittäytyvä Pandoria-sumu uhkaa syödä koko maailman. Tämän sumun leviäminen saa pelaajan yrittämään sitä levittävän pesän tuhoamista, joka on hyvin tyly alien-kokemus. Valitettavasti tehokkain yksikkö eli panssariauto ei pysty liikkumaan pesässä joten jalkaväelle tulee varmasti tappioita. Aikaisemmista X-Com-peleistä tuttu tutkimustyö ja mutanttien kaappaaminen on mukana hyvin samaan tapaan kuin aikaisemmissa peleissä, joskin perusvihollisten kaappaamisesta saa litteitä +10% bonuksia vahinkoon ja panssarinläpäisyyn.

Pandora-otukset osaavat antaa kovan vastuksen, ne myös mutatoivat ulkomuotoaan ja varustustaan tehtävien edetessä. Peli pyrkii simuloimaan evoluutiota, ja selkää valintaa. Eli jos pelaaja häviää tehtävän, voi hän olla varma että jotain teknologiaa päätyy Pandora-otusten käyttöön. Alussa pelaaja joutuukin kysymään jatkuvasti ‘mikä ihme tuo on’, muukalaiset kun vaihtelevat isosta aivo-ötökästä PSI-voimilla hallinnan ottavaan seireeniin. 

Mietin aika pitkään mitä sanoisin pelistä. Toisaalta se Phoenix Point on vähän kuin X-Com, mutta ei oikeastaan. Juonen jahtaaminen on mielenkiintoinen idea, mutta esimerkiksi puolustustehtävien grindaamista on todella paljon. Jotkut arvostelut ovat pitäneet peliä hieman tylsänä, itse sanosin että se on tarkoituksella hieman vanhahtava. Laskeskelin joskus että X-Com pelini kestävät noin sata tehtävää. Pandoraviruksen kanssa painiessa voi olla että tehtäviä kertyy enemmän kuin sata.

Peli osaa tarjota kylmää kättä alienien pistäessä sotilaita hengiltä hälyyttävään tahtiin, joskin nämä eivät ole sellaisia nakkisormia kuin 2012 X-Comissa. Tehtäviä on monenlaisia, mutta melkein kaikki voitetaan tuhomalla vastustajat ja suojelemalla omia sotilaita. Peli pääsee oikeuksiinsa vasta puolessavälissä sillä se oon niitä vanhanaikaisia pelejä jossa pelaajan on vain oltava ovelampi ja voitettava peli. Siis päästävä niskan päälle. Tätä hidastetaan tuomalla uusia hirviöitä, taktiikoita ja varusteita peliin, joten pelaaja joutuu mukautumaan. Esimerkiksi annetaanko vasara hyppyrepulla varustautuneelle sotilaalle? Miksikäs ei?

Olisi väärin sanoa että Phoenix Point on huono peli. Se vaatii ehdottomasti hieman enemmän päivitystä, hieman optimontia ja selkeää hiomista etenkin UX puolelta. Minulla ei ollut pahoja ongelmia pelin kanssa, mutta bugeja korjaavia päivityksiä on tullut välittömästi julkaisun jälkeen. Itse ainakin odotan tulevia lisäosia, sillä niiden pitäisi tuoda paljon uutta peliin. Pelissä on paljon todella tyylikkäitä ideoita, mutta ennen kaikkea se vaatii hieman erilaista asennoitumista, joten suosittelisin sitä ensisijaisesti X-Com faneille.

Kuvaohjelmaluokittelijan näkökulma

Phoenix point on muuten kliininen strategiapeli, paitsi verta on aika paljon. Sotiessa ympäristö menee myös hieman hupaisasti rikki. Alienit yrittävät myös ampua alieneita. Tässä vaihessa minun on verrattava tätä siihen miksi 2012 X-Com oli PEGI 18, sillä keskustelin aikoinaan suoraan järjestelmän edustajalta. Crysalidit. 

Crysalidit ovat niitä ikäviä vastustajia jotka tappoivat siviilejä ja muuttivat niitä zombieksi. Tietysti tämä saa PEGI-sensorin ruksaamaan määritelmistään ‘väkivalta viattomia kohtaan’, joka on järjestelmän määritelmän mukaan PEGI 18. Kyseinen järjestelmä uskoo mallioppimiseen, vaikka tätä ajatusta ei pelitutkimus suoraan tue. Osumista tulevat roiskeet menevät vähän ehkä enemmän mielestäni parodian puolelle. Joten pidän turhan isoa ikärajaa tämän tyyppiseen strategiapeliin sopimattomana.

Vanhempien ja pelikasvatuksen kannalta

Peli on ilmestynyt Epic Games alustan kautta eikä sillä ole ikärajaa, koska niitä ei suoraan vaadita nettikaupoilta. Muista vastaavista palveluista johtava tarjoaja Steam ilmoittaa ikärajoja vain joillekin peleille, eikä muista mainita jos ikäraja löytyy toiselle alustalle. Paras alusta vanhempien kannalta on Google Play, jolla on oma skaalattu versio PEGI-ikärajoista käytössä.

Yksi sanonta on että kaikki tietokonepelit pohjautuvat muutamaan klassiseen peliin, oli se sitten mustapekka, noppapeli tai shakki. Phoenix Point on shakkia sekä taktikointia, ja siksi en näe hirveästi syitä miksi tätä peliä ei kannattaisi teinille antaa vaikkapa joululahjaksi.

Peliä pelatessa voi pohtia, että...

• Mikä tuo on ??!!
• Mikä on uutta ja mikä vanhaa pelisuunnittelua mielestäsi?
• Mikä Pandoravirus on?
• Mitkä ovat eri faktioiden tavat suhtautua Pandoravirukseen?