Aikuiseksi kasvanut tasohyppely
Shadow Complex oli XBox Live Arcaden kautta julkaistu hyvin suosiota kerännyt peli, joka sai paljon palkintoja ja huomiota. Päivitetty versio pelistä on julkaisussa Playstationille ja XBox Onelle. Ainakin PC-versio on ilmaiseksi ladattavissa kuluvan vuoden puolella, eli se muuttunee maksulliseksi 2016 puolella.
Pelin tiedot
Alustat: PC, PS4, XBox One Pelin tyyppi: tasohyppely, toiminta, sidescrolling
Ikäraja(t): PEGI 16 (ESRB: Teen)
Arvostelijat: Rami (35)
Videokuvaa:
https://www.youtube.com/watch?v=ur5aNnKWJ7I Traileri
https://www.youtube.com/watch?v=wQE2sFdkgIY Alkuperäisen ja remasteroidun version erot.
Jason Fleming on tutkimassa luolia uuden tyttöystävänsä Clairen kanssa kun jenkkien varapresidentin murhanneet terroristit raahaavat naisen salaiseen tukikohtaansa. Tästä alkaa kolmiulotteinen tasohyppely, jossa Jason etsii varusteita ja uusia kykyjä seikkaillessaan ympäri tukikohdan sisällä kuin ulkopuolellakin. Pelissä voi liikkua kahdessa ulottuvuudessa mutta se on nk. 2.5 ulotteinen eli tausta vaikuttaa peliin ja välillä käydään tulitaisteluita taustalla olevien vartijoiden kanssa.
Peli tuo ehdottomasti mieleen vanhan Another World-pelin, eli eräällä tavalla kyseessä on ‘älykkään miehen toimintapeli’. Erikoiskyvyt ovat selkeitä ja avaavat uusia etenemisreittejä, esimerkiksi kranaateilla voi räjäyttää ilmanvaihtokanavia ja ohjuksilla ovia. Supervaahto taas rikkoo elektronisia ovia ja sillä voi tehdä väliaikaisia kielekkeitä hyppelyä varten.Taskulamppu taas paljastaa tavat millä eri kohteisiin voi vaikuttaa, eli vihreä = kranaatti violetti = vaahto. Haasteiden värikoodaus tekee pelin ulkoasun valiomuotoiseksi ja tekee havaintojen ja toiminnan yhdistämisen niin helpoksi että pelaajan ei tarvitse yleensä paljon miettiä ongelmia. Innovatiivisuutta on siis useammankin pelin edestä ja mikään ominaisuus ei ole turha.
Remasteroitu versio sisältää uusia animaatioita, parannettua grafiikkaa ja myös mestaritason haasteita harjoitustehtävissä. PC-versiosta yllättää ehkä anistrooppisen suodatuksen puute (Oletusarvoisesti tämä on 4, eli taitava käyttäjä voi lisätä “MaxAnisotropy=xx” rivin EmpireSystemSettings- config-tiedostoon joka löytyy documents/MyGames/Shadow Complex jne… alta). Syytä voi arvailla, mutta kuvittelisin että tällä halutaan parantaa pelin ulkonäköä uuden sukupolven konsoleilla? Valaistusta on parannettu - eli pelissä on nyt myös varjot. Yleisesti ottaen näyttäisi siltä että pelin gammaa olisivat tekijät ronkkineet reilusti ylöspäin, eli remasteroitu versio on kirkkaampi kuin alkuperäinen.
Terroristijärjestön toiminta on Bond-pahiksen toimintaa. Tavoitteena näillä on nimittäin aloittaa yhdysvaltain uusi sisällissota. Ainakin amerikkalaiselle voi tässä asetelmassa olla jotain järkeä tosin juoni pyrkii selittämään pahimpia aukkoja, kuten miten ihmeessä patikkaretki päättyy huippusalaiseen tukikohtaan? Ehkä hieman nenää nyrpistää idea että tyttöystävää ollaan taas pelastamassa, toisaalta juoni paljastaa että prinsessa Ruususesta ei ole kyse, vaikka Jason pelastaakin tämän aika monta kertaa juonessa.
No, pelin on onneksi sen verran kevyttä viihdettä että juonta ei tarvitse ajatella.
Klassisista tasohyppely-toimintapeleistä tykkäävät varmasti pelistä - pelattavuus on aika hyvä (paitsi joskus hyppykoukun kanssa toimiessa) ja taustalle ampuminen toimii suurimman osan aikaa ihan hyvin. Suosionsa Shadow Complex sai juuri pelattavuutensa ja viihdyttävyytensä ansiosta. Salainen tukikohta on puoliavointa pelialuetta - pelinkehittäjä on maininnutkin Metroid-pelit innoituksekseen, eli selvittelemällä tehtäviä alue laajenee ja välillä tulee käytyä jo vierailuilla alueilla.
Tässä kategoriassa tulee aina mieleen pitäisikö otsikkoa muuttaa? Pelin pelaaminen on siis ympärinsä pomppimista ja keilojen (eiku sotilaiden!) kaatamista ampumalla tai lähitaistelussa. Peli on amerikkalaisella ‘teen’-tasoa eri veretöntä väkivaltaa ilman kauhuelementtejä tjsp. Arcade-mainen pelattavuus myös tarkoittaa sitä että pelaajalla on homma aika hyvin hanskassa.
Peli on ilmaiseksi ladattavissa vuoden 2015 puolella. Epic Gamesin pelialusta (“taas yksi Steami”) pitää ladata, mutta kyseessä on ilmainen huippupeli, joten mikä jottei?
PEGI 16 on aika tiukka ikäraja ottaen huomioon Metroid Prime 3-pelin olleen aikoinaan (2007) 12. PEGIn tulkintaohjeen kohta “väkivallasta ihmismäisiä hahmoja kohtaan”’ tarkoittaa sitä että esimerkiksi zombit ja suurin osa kaksijalkaisista luetaan ‘ihmismäisiksi’, joihin sovelletaan samaa kriteeriä kuin selkeästi ihmishahmoihin, eli väkivallasta tulee käytännössä aina 16 ikäraja, ilman erillistä harkintaa eli 12-ikärajaisia sotapelejä on PEGIltä turha odottaa, koska väkivallasta PEGI 12 tarkoittaisi ainoastaan ja pelkästään urheiluväkivaltaa.
Nuorison mielestä 16-ikärajaiset sotapelit sopisivat tietysti nuoremmillekin - usein käy myös niin että pikkuveli pelaa samaa peliä kuin isovelikin. Eli vanhempien pitäisi kasvatuksessa huomioida missä vaiheessa lapsi on kypsä sotafiktion katseluun tai sitten peleihin? Eli hyvä kysymys: minkälaista sisältöä vanhempi a) sietää b)minkälaisessa sisällössä kulkee puuttumisraja?
Meinaan vaan että sotapelit kuuluvat lasten ja nuorten elämään hyvin vahvasti, mutta kasvatuspäätökset eivät ole heidän vastuullaan vaan vanhempien. Esimerkiksi nettipelit vaativat sosiaalisia taitoja ja ovat täynnä ikäviä ihmisiä joten turhautumista pitäisi ihan eri tavalla myös sietää. Tässä peräänkuulutan vain sitä että kasvatusvalintojen taustalla olisi tietoiset valinnat, koska käytännössä 16-ikärajaan hyvin harva yläasteikäinen nykyään oikeasti odottaa ja vaikka jotakin lasta olisi kielletty käyttämästä Facebookia tämä tapaa silti kaikenkarvaista porukkaa nettipeleissä.
Mihinkään paniikkiin ei ole aihetta koska räiskintä- ja toimintapelien hyödyllisyydestä ja kehittävyydestä on enemmän tutkimustuloksia kuin potentiaalisista haitoista, mutta kyse on vanhempien tilannetiedosta primaarisina kasvattajina. Tätä tilannetietoa voi kehittää hyvin helpoillakin keinoilla kuten keskustelemalla.
Allekirjoittaneen arviot pelien sopivuudesta eivät perheen sisäistä dialogia korvaa koska voin käytännössä todeta vain onko pelin ikärajasta perusteita ylipäätään joustaa vai ei?
https://www.youtube.com/watch?v=wQE2sFdkgIY Alkuperäisen ja remasteroidun version erot.
Mitä pelissä oikeasti tehdään?
Jason Fleming on tutkimassa luolia uuden tyttöystävänsä Clairen kanssa kun jenkkien varapresidentin murhanneet terroristit raahaavat naisen salaiseen tukikohtaansa. Tästä alkaa kolmiulotteinen tasohyppely, jossa Jason etsii varusteita ja uusia kykyjä seikkaillessaan ympäri tukikohdan sisällä kuin ulkopuolellakin. Pelissä voi liikkua kahdessa ulottuvuudessa mutta se on nk. 2.5 ulotteinen eli tausta vaikuttaa peliin ja välillä käydään tulitaisteluita taustalla olevien vartijoiden kanssa.
Mitä kokeneempi pelaaja saa irti pelistä?
Remasteroitu versio sisältää uusia animaatioita, parannettua grafiikkaa ja myös mestaritason haasteita harjoitustehtävissä. PC-versiosta yllättää ehkä anistrooppisen suodatuksen puute (Oletusarvoisesti tämä on 4, eli taitava käyttäjä voi lisätä “MaxAnisotropy=xx” rivin EmpireSystemSettings- config-tiedostoon joka löytyy documents/MyGames/Shadow Complex jne… alta). Syytä voi arvailla, mutta kuvittelisin että tällä halutaan parantaa pelin ulkonäköä uuden sukupolven konsoleilla? Valaistusta on parannettu - eli pelissä on nyt myös varjot. Yleisesti ottaen näyttäisi siltä että pelin gammaa olisivat tekijät ronkkineet reilusti ylöspäin, eli remasteroitu versio on kirkkaampi kuin alkuperäinen.
Pelin eettinen sanoma?
Terroristijärjestön toiminta on Bond-pahiksen toimintaa. Tavoitteena näillä on nimittäin aloittaa yhdysvaltain uusi sisällissota. Ainakin amerikkalaiselle voi tässä asetelmassa olla jotain järkeä tosin juoni pyrkii selittämään pahimpia aukkoja, kuten miten ihmeessä patikkaretki päättyy huippusalaiseen tukikohtaan? Ehkä hieman nenää nyrpistää idea että tyttöystävää ollaan taas pelastamassa, toisaalta juoni paljastaa että prinsessa Ruususesta ei ole kyse, vaikka Jason pelastaakin tämän aika monta kertaa juonessa.
No, pelin on onneksi sen verran kevyttä viihdettä että juonta ei tarvitse ajatella.
Kiinnostusta herättävät piirteet?
Klassisista tasohyppely-toimintapeleistä tykkäävät varmasti pelistä - pelattavuus on aika hyvä (paitsi joskus hyppykoukun kanssa toimiessa) ja taustalle ampuminen toimii suurimman osan aikaa ihan hyvin. Suosionsa Shadow Complex sai juuri pelattavuutensa ja viihdyttävyytensä ansiosta. Salainen tukikohta on puoliavointa pelialuetta - pelinkehittäjä on maininnutkin Metroid-pelit innoituksekseen, eli selvittelemällä tehtäviä alue laajenee ja välillä tulee käytyä jo vierailuilla alueilla.
Jännitystä aiheuttavat elementit?
Tässä kategoriassa tulee aina mieleen pitäisikö otsikkoa muuttaa? Pelin pelaaminen on siis ympärinsä pomppimista ja keilojen (eiku sotilaiden!) kaatamista ampumalla tai lähitaistelussa. Peli on amerikkalaisella ‘teen’-tasoa eri veretöntä väkivaltaa ilman kauhuelementtejä tjsp. Arcade-mainen pelattavuus myös tarkoittaa sitä että pelaajalla on homma aika hyvin hanskassa.
Ladattava lisäsisältö?
Peli on ilmaiseksi ladattavissa vuoden 2015 puolella. Epic Gamesin pelialusta (“taas yksi Steami”) pitää ladata, mutta kyseessä on ilmainen huippupeli, joten mikä jottei?
Pelin ikäraja?
PEGI 16 on aika tiukka ikäraja ottaen huomioon Metroid Prime 3-pelin olleen aikoinaan (2007) 12. PEGIn tulkintaohjeen kohta “väkivallasta ihmismäisiä hahmoja kohtaan”’ tarkoittaa sitä että esimerkiksi zombit ja suurin osa kaksijalkaisista luetaan ‘ihmismäisiksi’, joihin sovelletaan samaa kriteeriä kuin selkeästi ihmishahmoihin, eli väkivallasta tulee käytännössä aina 16 ikäraja, ilman erillistä harkintaa eli 12-ikärajaisia sotapelejä on PEGIltä turha odottaa, koska väkivallasta PEGI 12 tarkoittaisi ainoastaan ja pelkästään urheiluväkivaltaa.
Nuorison mielestä 16-ikärajaiset sotapelit sopisivat tietysti nuoremmillekin - usein käy myös niin että pikkuveli pelaa samaa peliä kuin isovelikin. Eli vanhempien pitäisi kasvatuksessa huomioida missä vaiheessa lapsi on kypsä sotafiktion katseluun tai sitten peleihin? Eli hyvä kysymys: minkälaista sisältöä vanhempi a) sietää b)minkälaisessa sisällössä kulkee puuttumisraja?
Meinaan vaan että sotapelit kuuluvat lasten ja nuorten elämään hyvin vahvasti, mutta kasvatuspäätökset eivät ole heidän vastuullaan vaan vanhempien. Esimerkiksi nettipelit vaativat sosiaalisia taitoja ja ovat täynnä ikäviä ihmisiä joten turhautumista pitäisi ihan eri tavalla myös sietää. Tässä peräänkuulutan vain sitä että kasvatusvalintojen taustalla olisi tietoiset valinnat, koska käytännössä 16-ikärajaan hyvin harva yläasteikäinen nykyään oikeasti odottaa ja vaikka jotakin lasta olisi kielletty käyttämästä Facebookia tämä tapaa silti kaikenkarvaista porukkaa nettipeleissä.
Mihinkään paniikkiin ei ole aihetta koska räiskintä- ja toimintapelien hyödyllisyydestä ja kehittävyydestä on enemmän tutkimustuloksia kuin potentiaalisista haitoista, mutta kyse on vanhempien tilannetiedosta primaarisina kasvattajina. Tätä tilannetietoa voi kehittää hyvin helpoillakin keinoilla kuten keskustelemalla.
Allekirjoittaneen arviot pelien sopivuudesta eivät perheen sisäistä dialogia korvaa koska voin käytännössä todeta vain onko pelin ikärajasta perusteita ylipäätään joustaa vai ei?
Keskustelunaiheita pelin tiimoilta
- Mitä tässä pelissä on juuri nyt tapahtumassa?
- Minkä takia peli on kiinnostava pelaajasta?
- Voitko esitellä peliä?
- Voiko sitä pelata yhdessä? Voitko opettaa peliä?
- Jos peli vie paljon aikaa, voi kysyä miksi? (vrt. Tuomas Harviainen, Yle 13.11.2014)
No comments:
Post a Comment