Control

X-Siivoajat

Control on Remedyn uusin toimintapeli hämärän rajatieteen maailmasta. Päähenkilö Jesse etsii veljeään ja päätyy löytämään New Yorkista ennestään tuntemattoman valtion viraston. Paikalla hän toteaa paikan olevan takalukossa ja yliluonnollisen entiteetin nimeltä Hiss vallanneen talon. Tetenkin Jess on ainoa kuka voi pelastaa tilanteen asettumalla viraston Johtajan rooliin.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Control Pelin julkaisija/kehittäjä: 505 Games/Remedy Entertainment
Alustat: XBox One, PS4, PC (Epic Games) Pelin tyyppi: Kolmannen persoonan räiskintä, seikkailu, kauhutrilleri
Ikäraja(t): PEGI 16
Arvostelijat: Rami
Kuvat&linkit:
Traileri
Gameplay-traileri
Control Review "Buy, Wait for Sale, Rent, Never Touch?"

Allekirjoittaneen ensivaikutelmia

Mitä peliharrastaja ajattelisi pelistä

Control herättää mukavia takautumia Max Paynesta Quantium Breakiin. Pelin ytimessä on räiskintä, psyykkisten voimien käyttö vastustajia vastaan sekä kevyt tasohyppely ja ongelmanratkaisu. Remedyn tapaan oudot supervoimat ovat taas pääosassa. Quantium Break-pelissä pelaaja pystyi käyttämään aikaa aseena kun taas Controllissa Jess pystyy ampumisen lisäksi heittelemään esineitä possessoitujen sotilaiden päälle ja jopa levitoimaan. Sankaritar ei kestä kovinkaan paljon osumaa, joten yleisen syyttäjän lailla päälle käyvät vastustajat voivat olla välillä ihan haastava vastus. Joskin tämä ei johdu tekoälyn fiksuudesta vaan siitä että kuolleet vastustajat tiputtavat terveyttä kentälle, jolloin puolustava peli ei ole kannattavaa.

Kuvakaappaukset XBox One-versiosta.

David Lynch-asteikolla Control kääntää napin yhteentoista. Vanhanaikainen virastotalo, hullut tiedemiehet ja yliluonnollinen uhka ovat aiheita joihin ei ihan heti kyllästy. ‘Vanhin talo’ laajenee toisiin ulottuvuuksiin ja voi muuttaa rakennettaan, eli kyseessä on hieman stressaavampi työpaikka. Esimerkiksi yksi pelistä löytyvä valituskirje kertoo siitä kuinka johtoportaan vessa katosi talon muuttuessa.





Pelin juonta edistetään sivuhenkilöiden dialogilla, viraston opetusvideot ja virkamiesten tekemät raportit asianmukaisella sensuurilla. Men In Black-tapaan vihjataan että urbaanit legendat ovat totta ja koko transdimensionaalinen virasto muistuttaakin idaltaan SCP-pelien ja tarinoiden kerrontaa. Viraston keräilemät yliluonnolliset voimaesineet ja sopivasti sensuroidut raportit tukevat tätä mielleyhtymää. Kumiankka, check. Esine jota pitää tuijottaa rävähtämättä, check. Creepypastat, X-Files ja Fringe ovat selkeästi myös olleet pelin innottajana. 

 

SCP-805 ja SCP-1356?

Visuaalinen tarinankerronta on hyvin selkeää. Tasot muuttavat muotoaan kun Jess saa vallattua virastotaloa takaisin. Hiss-uhkaa kuvataan punaisella valaistuksella tai sykkivällä plasmalla kun taas Johtokunta (The Board) on musta tasasivuinen pyramidi. Jessin liittolainen Polaris taas esiintyy kaleidoskooppimaisena kuviona. Eli temaattisesti ollaan taas kerran järjestyksen ja kaaoksen välisen taistelun välissä. 

Jessin oma sisäinen dialogi raamittaa juonta naisen pohtiessa omaa ongelmallista suhtautumistaan virastoon: veli Dylan on kateissa viraston kaapattua hänet. Tarina seuraakin vastahakoisen sankarin tarinaa ja kasvua viraston Johtajaksi. Kuten aikaisemmissa peleissä kliseitä käytetään hyväksi mutta ne eivät vie valokeilaa omintakeiselta tarinalta joka on tarpeeksi monikerroksinen yllättääkseen pelaajan. Ja jos jotakuta kiinnostaa niin, kyllä Control sisältää suoria viittauksia Remedyn aikaisempaan tuotantoon.





Pelissä eteneminen hoituu tekemällä tehtäviä ja valtaamalla virastotalon eri kerroksissa (ja eri ulottuvuuksissa) sijaitsevia ‘kontrollipisteitä’ pois ylimaalliselta vastustajalta. Nämä kontrollipisteet toimivat sitten sekä nopean matkustusoption kohteina että päivityspaikkoina. Pelisuunnittelu ja juoni kohtaavat näissä kohtauksissa hyvin ja pelaaja voi varma että vähintään joku pienempi pomohirviö tai lauma Hissin riivaamia sotilaita puolustaa kontrollipistettä. Tarinankerronta ja peli kohtaavat toisensa melkoisen hyvin.

Lisätehtäviä on runsaasti, eli vähän vanhanaikaisesti Metroid-pelien tapaan pelaaja joutuu joskus palaamaan takaisin avaamaan löytämällään avainkortilla jonkun huoneen tai rauhoittamaan jonkun voimaesineen aikaisemmassa kerroksessa. Joka välissä pitää voittaa jokin pienempi sivuvastus - kaiki nimetyt vastustajat ovat hieman kovempaa luuta. Sivutehtävät ovat vapaaehtoisia ja niiden pelaamista voi jatkaa kun pääjuoni on pelattu loppuun. Tämä asetelma povaa mahdollisuutta jatkaa helposti tarinaa.

Se mitä peliltä olisi toivonut on hieman aikaisempaa tutoriaalia sekä kuvausta pelin tarjoamsta päivitysjärjestelmästä. Ihmettelin pitkän aikaa miksi asetta ei voi päivittää, kunnes tajusin että se pitää tehdä kontrollipisteellä - ja ensimmäiset poimitut päivitykset olivat aseen toiselle versiolle eikä aloitusaseelle. Vaikka Control on saanut suitsutusta täytyy myöntää että ei se ihan täydellinen peli ole, mutta tietysti päivityksillä voi aina tilannetta parantaa. Yksi mikä ihmetyttää minua on vaikeusasteen puuttuminen, ainakaan sitä en XBox-versiosta löytänyt. Onko todellakin niin että tälle ei ole tarvetta puoleen tai toiseen?

Koska 'craftääminen' on nykyään lähes pakollista,
pääsee omia aseita ja päivityksiä myös väsäämään.

Jonkin verran hiomista saisi tehdä myös ruudupäivityksen suhteen, ainakin XBox One hidastelee pahasti kun toiminta alkaa ja ympäristö hajoaa efektien saattelemana. Rehellisesti sanottuna olisin ehkä halunnut kääntää muutamia asetuksia pienemmälle. Ehkä PC-versio toimisi paremmin kuin pelikonsolille kuristettu versio? Ainakin uutta raytracing-tekniikkaa käyttävät RTX-näytönohjaimet saavat ylimääräistä näyttävyyttä. Ilmeisesti tekniikkaa ollaan ottamassa käyttöön pelien kuten Cyberpunk 2077, Quake 2 RTX ja Metro Exodus tukiessa sitä. Näiden uusien näytönohjaimien hintahaitari on 500-1000 euron välissä, joten jos pelaamisen terävässä kärjessä haluaa pysyä mukana ei hankinnoilta voi välttyä.

Fanien iloksi näyttelijöinä on taas kerran muista Remedyn peleistä tuttuja naamoja, Matthew Porretan näytellessä erinomaisesti ‘hauskaa’ tohtori Darlingia. Muista vierailevista tähdistä mainita kannattaa Hideo Kojima(!) Martti Suosalo näyttelee suomalaisia fraaseja suoltavaa ja suomalaista tangoa popittavaa supersiivoajaa, jolla on yllättävänkin suuri osa juonessa. Siistijöitä peli kunnioittaa hyvin pitkälti, josta annan kyllä peukut. Siivoaja kun on aina se jolla on avaimet, oli sitten kyse salaisesta valtion virastosta toisessa ulottuvuudessa!

Kuvaohjelmaluokittelijan näkökulma

Peli on täyttä toimintaa alusta loppuun asti, mutta possessoidut ihmiset haihtuvat kuollessaan Ahtia lainatakseni ‘like fart in sahara’. Vastustajat muistuttavat Alan Waken Pimeyden vieneitä enemmän kuin mitään muuta. Selkeitä signaaleja käytetään kernaasti hyväksi, eli Hiss on karmivasti kuiskiva yliluonnollinen uhka ja kaikki sen suoraan koskettama värjätään selkeästi varoittavalla punaisella hehkulla. Johtokunta taas ilmenee tasasivuisella pyramidilla, joka kuvastaa järjestystä tai kontrollia.

Johtokunta puhuu yhtä selkeästi kuin oikean elämän johtokunnat.

Peli voi olla yllättäväkin vahvatunnelmainen, ja yliluonnollisen uhan vaikutus on hallitseva kautta pelin. Mysteerinen virastotalo kätkee sisäänsä jatkuvia yllätyksiä, ja vaikka ne eivät ole raakaa kuvausta voi ne silti aiheuttaa nuoremmissa perheenjäsenissä ahdistusta.

Kuolleita löytyy sieltä täältä.

Suomalainen määritelmä “Yliluonnolliseen liittyvää melko voimakasta ahdistavuutta”-täyttynee melko hyvin. Itse en pysty sanomaan että peli muistuttaa korkeamman kriteeristön ‘järkyttävää ja ahdistusta herättävää, pitkäkestoista ja intensiivistä kuoleman, vakavan väkivallan tai psyykkisen hajoamisen uhkaa’, oikeastaan mitään edellisistä määritelmistä pelin esitystapa tai kerronta ei täytä, joten se muistuttaa ahdistus-kriteeristön pohjalta mielestäni enemmän 12- kuin 16-ikärajaa.

Kannattaa huomioida että kuvaohjelmakriteeristö on ensisijaisesti suunniteltu televisioviihteen arviointiin, jossa suurin osa materiaalista livenäyteltyä ja voi siksi ahdistaa enemmän kuin pelimäinen peli, jossa pelaaja on kontrollissa (Toim.huom Tämä on tahaton vitsi) tapahtumista ja visuaalisesta esitystavasta.

Entinen Johtaja antaa monologia haudan takaa. 

Tein mielenkiinnosta perinteisen painajaisbensa-testin joka tuotti tulokseksi noin 11 piirrettä, eli noin suunnilleen aikaisemmin arvostellun Conariumin verran. Tämä on hyvin keskimääräinen tulos, joka sopii trilleriin mielummin kuin täysiveriseen kauhupeliin (Amnesia ja SOMA sisältävät noin 17 piirrrettä). 

Pegi-ikäraja on 16 väkivallan ja kiroilun takia. Itse toivoisin että tulevaisuudessa meillä on tutkittua tietoa siitä miten eri ikäiset ihmiset reagoivat pelien sisältöön kokonaisuutena, ilman että ikärajojen kriteeristöä monofokusoidaan yhteen piirteeseen, joka ei lopuksi välttämättä ole edes merkityksellinen alaikäisten suojelun kannalta.

Vanhempien ja pelikasvatuksen kannalta

Vanhemmille tiedoksi, vaikka Creepypasta saattaa olla
tehty lapsenomaiseksi ei se silti sovellu kaikenikäisille.

Control on aika hyvä peli - se tarjoaa paljon tutkittavaa ja räiskimistä, eikä ota pelaajalta kontrollia (Heh!) pois missään vaiheessa. Se on luonteeltaan trilleri eikä suoranainen kauhupeli. Tästä esimerkkinä voidaan mainita se että halpoja ‘jumpscare’-kohtauksia ei käytetä, vaan outo arkkitehtuuri ja tuntematon uhka palvelee pelin tunnelman rakennuspalikoina. Tarina ei lähde myöskään parodioimaan uhkaa ‘Miehet mustissa’ tapaan, vaan pysyy vakavana ja säilyttäen arvoituksen loppuun asti. Tuntemattoman pelko onkin yksi ihmisen primääripeloista ja suomalaisessa kuvaohjelmakriteeristössä aikuisten pelot ovat luokiteltu 12-ikärajalla.

Peliä pelatessa voi pohtia, että...

• Mitä tähän mennessä on tapahtunut?
• Miksi Jess on tullut virastoon?
• Mitä tohtori Darling tiesi uhasta?
• Mikä on the Board?
• Mitä populaarikulttuuriin ja muihin peleihin löytyviä viittauksia löydät pelistä. Aloitetaan vaikkapa helpolla kuva-arvoituksella: