Observer

Surrealistista kyberkauhua

Vuoden 2084 Puola parantuu hitaasti digitaalisen ruton jälkeen ajatuspoliisi Daniel Lazarski saa oudon puhelun pojaltaan, joka vuosien mykkäkoulun jälkeen pyytää apua. Jäljet johtavat suureen asuintalokompleksiin josta Daniel alkaa löytää kuolleita. Jonkinlainen peto tuntuisi olevan rakennuksessa irti, automaattilukitus aktivoitunut ja paikasta löytyy viitteitä digitaalisesta rutosta, nanofaagista. Tarinan edetessä Daniel käy läpi omaa perhedraamaansa ja samalla kyseenalaistaa omaa mielenterveyttään ja sitä tuleeko löytämään poikaansa elossa?

Pelin tiedot

Pelin nimi: Observer (2017) Pelin julkaisija/kehittäjä: Aspyr/Bloober Team
Alustat: PC, PS4, XBox One Pelin tyyppi: Psykologoinen kauhu (seikkailu)
Ikäraja(t): PEGI 16 (ESRB Mature)
Arvostelijat: Rami
Kuvat&linkit:
Traileri
Gamespot Observer Review
Observer Review "Buy, Wait for Sale, Rent, Never Touch?"

Mitä peliharrastaja ajattelisi pelistä

Peli nostaa hattua klassiselle 80-90 luvun kyberpunk-kirjallisuudelle, elokuville kuten Bladerunner ja Cyberpunk 2020-roolipelille. Rapautunut ja saastainen kerrostalokompleksi on peitetty klassisella kasarikyberpunk-krääsällä eli valtavalla määrällä videoruutuja ja kaiken peittävällä AR-roinalla.

Kuva: Tähän se AR-huuma on menossa.

Päähenkilö tutkii rikoksia ja ympäristöä erilaisten kyberneettisiä näköoptioiden kautta tutkimiseen - mieheen kun on tungettu valonvahvistin, tekniikkaskanneri ja biologinen keilain. Tämä tietysti värisevällä ja huonolla videokuvalla varustettuna. Eli tekniikka auttaa, mutta ei ole täydellistä vaan hyvin rajoitettua. Heti alusta lähtien pelaajalle annetaan tehtävä etsiä vinkkejä tutkimalla rikospaikka molemmilla sensorinäkymillä. Kerrostalosta löytyy tietysti kaikki mahdolliset asiat laittomien elimien myynnistä kybertekniikkaan ja virtuaalisiin tiloihin.

Peli rasittaa silmiä kohtuullisesti kiitos retromaisen ja tehokkaan tehokeinojen käytön. Grafiikka on rappio-estetiikkaa, mutta se uudistuu pelin edetessä jatkuvasti tarjoten mielenkiintoisia näkökulmia laajennettuun todelisuuteen ja painajaismaisiin visioihin. Pelin graafinen suunnittelu on toteutettu väliin hyvin nerokkaasti, mutta hassusti jotenkin pelaaja turtuu pelin edetessä urbaaniin rappioon ja AR-krääsään. Ehkä hirviöiden väistely rikkoo hitaalla tempollaan pelin yleistä tahtia? Onneksi ongelmanratkaisu on kevyehköä ja hiippailukohtaukset melkoisen lyhyitä. Peli etenee tutkimall taloa sekä rikospaikkoja ja haastattelemalla asukkaita ja tarjoaa mielenkiintoisen tarinakokonaisuuden joka yllättää monessa vaiheessa.

Psykologinen kauhu on taitolaji. Observer ei ole yllättävillä jumpscare-kohtauksilla juhlimista. Pelin ydin on talon tutkiminen eikä se ole sinänsä kovin pelottavaa. Ruutuefektit ovat kuitenkin selkeästi kauhugenrestä lainattuja. Sama yritys julkaisi Layers of Fear-pelin jossa oli myös psykedeelisiä kohtauksia. Tällä kertaa toisen ihmisen pään sisään sukeltaminen sekä virtuaalitiloissa seikkailu on synkkää, mutta ei aina korostetun kammottavaa. Itse pidin peliä enemmän synkkänä kyberpunk-trillerinä kuin ‘aitona’ kauhupelinä. Herkille ihmisille peli ei varmaankaan sovi.

Peli ei ole yksinkertaisemmasta päästä. Juoni on ehtaa kyberpunkia, mutta ei mikään simppeli. Kuolleiden tallennettuihin muistoihin sukeltaminen välittyy painajaismaisena maailmana kuten myös monet talosta löytyvät laajennetun todellisuuden tilat. Pelin edetessä todellisuuden raja hämärtyy melkoisen paljon. Päähenkilö joutuukin hiippailemaan hirviöiden ohi - olivat ne virtuaalisia tai ei, kiinnijääminen päättää pelin.

Kuva: Pelissä on paljon psykedeelisiä kohtauksia.

Observer on ehdottomasti yksi suosittelemistani Cyberpunk-peleistä. Se ei sovi kaikille, ruutuefektien ja yleisen outouden takia.

Kuvaohjelmaluokittelijan näkökulma

Pelissä on tajunnan hämärtymistä, melko vahvoja ruutuefektejä, ruumiita ja näiden tutkimusta, takaumia ja epilepisavaroitus alussa. PEGI-ikäraja ei ole siis mikään vitsi eikä epilepsiavaroitus myöskään, muutama tilanne pelissä voi hyvin helposti laukaista kohtauksen.



Observer on tosiaan PEGI 16 ‘realistisen näköisen väkivallan takia’. PEGI ahdistus-kriteeristö loppuu 12 joten järjestelmä joutuu hakemaan väkivaltakriteeristön kautta suurempia luokituksia. Vaikka Observer on kauhupeli ei tämä määritelmä tuo siis mitään lisää ikärajaan.

Kauhupelit eivät luonnollisesti sovellu edes kaikille aikuisille, tämä kannattaa pitää mielessä jos pelin ikärajasta pohditaan joustamista. Kauhupelit saattavat kiinnostaa teinejä jossain vaiheessa, ja tietynlaista kokeilunhalua osoittaa se että pelataan jotain kiellettyä hedelmää.

Kuva: Kyberpunk-estetiikka 101 kurssit on selkeästi käyty

Observer vastaa sisällöltään suomalaista Ahdistus 16 ikärajakriteeriä ja sopii kivasti myös ohjeeseen:

23. Ihmisiin tai eläimiin kohdistuvaa järkyttävää ja ahdistusta herättävää, pitkäkestoista ja intensiivistä kuoleman, vakavan väkivallan tai psyykkisen hajoamisen uhkaa. Myös itsemurhan ihannointi. Yliluonnolliseen liittyvää voimakasta ahdistavuutta.

OHJE: Läpi ohjelman kulkeva tai muuten pitkään jatkuva intensiivinen uhka, joka ei aina välttämättä ratkea positiiviseen suuntaan. Psyykkisen hajoamisen uhalla viitataan mielen järkkymiseen, jota kuvataan intensiivisenä, katsojalle ahdistavana välittyvänä prosessina esimerkiksi erilaisten voimakkaiden harhojen tai vahvan todellisuuden tajun hämärtymisen kautta.

Suomalaisessa ahdistus-kriteeristössä 23. Kriteeri painottaa pitkäkestoisuutta ja intensiivisyyttä 12-ikärajan kriteeriin numero 26. Verrattuna. On hyvä kysymys voidaanko tietokonepelien kohtauksia kovin usein pitää ‘lyhytkestoisina’ ja missä määrin ‘hallitsevuudesta’ voidaan puhua interaktiivisen kuvaohjelman tilanteessa?

Mutta, observer on sen verran hyvin tehty grafiikan, äänten ja valaistuksen suhteen että voidaan sanoa jossain määrin. Aika monet kyberpunk-filmit ovat KAVIn ikärajatietokannan mukaan 16, joten ihmisen ja tekniikan yhteenlittäminen voi olla ahdistavaa. Miksi ei sitten suoraan 18? Ikärajaluokitukset rajaavat median käyttöä alaikäsiiltä, mutta suomessa peruste on vahingollisuusperuste. Jos media ei ole vahingollista alaikäiselle niin moraaliperuste ei ole syy rajoittaa ihmisoikeuksia. Melkoisen hankala kysymys toki ja tämän takia kuvaohjelmista voi valittaa Kaville. 

Esimerkiksi aito väkivalta ja aito itsensä vahingoittaminen saa ahdistuksesta 18-ikärajan nimenomaan teineille tarjoamansa mallin takia. Fiktiivisestä ahdistusta aiheuttavasta sisällöstä voi saada 18-ikärajan jos se on hyvin shokeeraavaa ja/tai sadistista. Tähän ei kuitenkaan moni elokuva pääse, ja vielä harvempi peli. Eli vaikka Observerissa on yksi (sivutehtävä) eläinrääkkäystapaus, se on silti melkoisen fiktiivinen ja se ei erotu niin voimakkaana kohtauksena koko sisällöstä että sen pohjalta olisi mitään järkeä ruveta vetämään ikärajaa tappiin.

Lisäyksenä vielä käyttämästäni 'kauhubensa'-määritelmästä. Observer täyttää 12-13 kriteeriä, mikä tekee siitä keskiraskaan kauhupelin. Lähinnä kybernetiikkaan liittyvä ällöttävyys ja painajaisosuudet tuovat pisteitä. Vielä ollaan kuitenkin kaukana Amnesian ja SOMAn tasosta.

Vanhempien ja pelikasvatuksen kannalta

Jenkkiläinen commonsensemedia.org antaa suoraan Observerille ikäsuositukseksi 18 väkivallan takia. Tämä on aika yleistä että kun sisältöä ja sen käsittelemää aihetta ei ymmärretä, se oletetaan korkeamman ikärajan tuotteeksi. Observerin synkkän kuvauksen voi sinänsä helposti sekoittaa 18-leimalliseen peliin vaikka synkkä kuvaus ei tarkoita tätä automaattisesti. Talonmiehen roikkuvat kyberneettiset implantit ja rikospaikkatutkimus eivät ole aiheita jotka sinänsä ovat millään tavalla rajoitettuja vain isompiin ikärajoihin.





Pimeys ja ruudun sotkeminen efekteillä kutsutaan ‘etäännyttämiseksi’ jolla pyritään ottamaan etäisyyttä sisältöön. Etäännytys lasketaan ikärajaa alentavaksi ja Observerissa on vahvoja keinoja millä etäännytys on otettu käyttöön. Esimerkiksi pimeys ja se että kyberneettisillä ‘parannuksilla’ näkee melkoisen huonosti. Ruger Hauer ääninäyttelijänä toi minulle turvallisen olon.

Lopuksi: Observer on tarina, joka herättää ajatuksia puoleen ja toiseen. Tällaista sisältöä voi käyttää dialogin pohjana myös vanhempien ja teinien välillä. Media on omiaan herättämään keskustelua ja myös pelejä voi tähän käyttää.

Peliä pelatessa voi pohtia, että...

• Mitä juonessa on tapahtunut tähän mennessä?
• Mitä asuintalossa on tapahtunut? Mikä on pelaajan teoria?
• Mitä pelaaja ei ole vielä käsittänyt?
• Mikä rikkoi Danielin ja Adamin välit?