Pari vuotta sitten herätti keskustelua Manchesterin yliopiston tutkimus joka tehtiin 'eroottisesta roolipelaamisesta' World of Warcraftissa. Väitöskirjan teki Ashley ML Brown, jota haastattelin tuoreeltaan silloiseen peliraati.fi palveluun. Kirja ‘Sexuality in Role-Playing Games’ (Routledge, 2015) on toimitettu versio Brownin tutkimuksesta. Kirjoittaja on myös saanut innoitusta suomalaisesta roolipelitutkimuksesta mm. Montolan yms. tutkimuksen muodossa. Kirja lähtee liikkeille Brownin kuvauksesta siitä kuinka hän World of Warcraftia pelatessaan törmäsi eräänä päivänä kahteen kääpiöön hyväilemässä toisiaan!
Yllättävän ensikosketuksen jälkeen Brown huomasi perinteisten Dungeons&Dragons-roolipelien seksuaalisen sisällön. Havainnoista muodostui tutkimusongelma ja lähti liikkeille nelivuotinen tutkimusprojekti, jonka ehkä tärkein kysymys on ‘mitä eroottinen roolipelaaminen on, ja miten se eroaa kyberseksistä?’
Brown lähtee liikkeille kirjassaan tutkimusongelmista. Esimerkiksi tutkija ei saisi olla liian lähellä tutkittavaa, joten Ashleyn ratkaisu on osallistua tapahtumiin ulkopuolisena tarkkailijana - itseasiassa ihan suoraan “Researcher”-nimisellä hahmolla. Toiseksi, eettiset ongelmat ovat myös hyvin vahvassa asemassa: Blizzard on pyrkinyt kieltämään eroottisen roolipelaamisen, joten tutkijan asema ei ole pelkästään myönteinen. Aikaisemmin on jopa kielletty eräs eroottista roolipelaamista harrastanut kilta. Kirjassa hän kuvailee avointa lähestymistapaa, eli toisaalta tutkimus tehdään killan johtajan luvalla ja avoimesti siitä foorumilla tiedottamalla. Killan ulkopuoliset rajataan myös tutkimuksesta ulos, vaikka kirjailija kertoo sen olleen hankalaa.
Valittu tutkimustapa tuo mukanaan yhden ongelman, toisaalta kyse on siis sisältöanalyysistä mutta tutkija osallistuu tapahtumiin ja pitää ainoastaan tutkimuspäiväkirja - tapahtumien chattiä ei tallenneta eettisten tutkimusongelmien takia. Tapahtumien merkityksestä ja killan sosiaalisesta vuorovaikutuksesta puhuttaessa kyse on siis tutkijan tulkinnasta, joka muodostuu tutkimuspäiväkirjaan tarkkailun pohjalta ja jota ei tämän takia voida jälkikäteen kyseenalaistaa. Onneksi Brown kiertää tutkimusongelmia sijoittamalla pääpainon melko perinteisille haastatteluille, jotka vahvistavat tutkijan havaitsemia ilmiöitä ja tuovat yksittäisten pelaajien selityksen tapahtumille ja niiden merkitykselle.
Itse pidän vahvaa eettistä otetta tutkimuksen parhaimpana puolena, joskin todellisena tutkimuksen tähtenä pidän kuitenkin toista fokusryhmää, joka harrastaa eroottista roolipeliä, mutta kasvotusten. Totta kai lukijaa hymyilyttää kun tämä “kynä ja paperi” roolipeliryhmä pitää tietysti WoW-ERP kiltaa taas ‘pelkkänä kyberseksinä’.
Huomattavaa tutkimuksessa on sen roolipelitutkimukselle yleinen teoreettinen viitekehys: Viihteellisten roolipelein tutkimuksessa viitataan usein Larry Finen (1983) etnografiseen tutkimukseen amerikkalaisista (Dungeons&Dragons) roolipelaajista. Tämä tutkimus taas käyttää Erving Goffmanin raamiteoriaa (Frame theory). Kyseessä on sosiaalitieteellinen teoreettinen viitekehys miten yksilöt ja yhteisöt hahmottavat todellisuutta. Siis tässä yhteydessä puhumme pelin ja sen osallistujan suhteesta vähän tähän tapaan:
“Tappelut kuuluvat jääkiekkoon.”
Pelisääntöjen (-raamin) kannalta tappelut on kielletty jääkiekossa, ja niistä myös rangaistaan. Katsoja voi kuitenkin ajatella että pääasiallinen merkitys jääkiekolla on olla viihteellinen, joten sääntöjen rikkominen on sosiaalisen raamin kannalta hyväksyttävää.
Säännöt ovatkin hurjan tärkeä osa eroottista roolipelaamista ja näiden tutkimiseen Brown käyttää kokonaisen kappaleen.
Kiltatapaaminen menossa. Lähde: www.leviathyn.com
Brown lainaakin mielellään Markus Montolan roolipelitutkimusta selittäessään sääntöjen vaikutusta leikilliseen seksuaalisuuteen. Roolipelien säännöt jakautuvat sisä&ulkosyntyisiin sekä tarinan tulkintaan liittyviin diegeettisiin sääntöihin:
“Pelin ulkopuolisista asioista ei saa keskustella pelin aikana” - ulkosyntyinen
“Miekka tekee d10 vahinkoa” - sisäsyntyinen
“Vartiosto voi antaa sakon miekan kantamisesta” - diegeettinen
Roolipelissä esiintyy samaan aikaan sekä pelin säännöistä nousevia sääntöjä, että pelaajien yhdessä sopivia sääntöjä. Koska kyse on yhteisen tarinan luonnista, on sääntöjä jotka suojelevat esim. pelaajien immersiota peliin tai tunteita esimerkiksi kiertämällä seksuaalisilla asioilla vitsailun roolipelin diskurssin aikana.
Pelaajat myös muodostavat sääntöjä suojellakseen omaa primääriraamiaan. Tunteiden tiedetään joskus valuvan raamista toiseen, esimerkiksi eräs haastateltu mainitsee testaavansa partnerit ennen kuin merkitsee kalenteriin parin tunnin sessiota. Liian tungettelevat saavat lähtöpassit. Toisaalta fokusryhmän kynä&paperi-peleistä tuodaan esiin että kovat jutut ovat hyväksyttäviä vain jos ne sopivat tarinan diegeettiseen raamiin - joka pelissä ei ole raiskauskohtauksia, vaikka yksi pelaajista niin haluaisikin, koska se ei vain sovi pelin tarinaan. Toisaalta esimerkiksi Werewolf-roolipelissä teemat ovat synkkiä ja siksi myös ääritapauksena roolihahmon kuolema voi olla tapahtuma jota pelaaja muistelee hyvänä loppuna tarinalle.
Book of Erotic Fantasy on avoin lähdeteos Dungeons&Dragons tyyppiseen peliin
Osaltaan perinteisten roolipelien intiimimpi pelaaminen erottaa ne tietokoneroolipelien ERP:ä, joka on luonteeltaan rajoittavampaa. Säännöt luovat temaattista taustaa seksuaalisuuden esittämiselle, kuitenkin esimerkiksi World of Warcraftin käyttösäännöt ja negatiivinen julkisuus eivät poistaneet sitä pelistä, vaan saivat pelaajat kehittämään omia sääntöjään esimerkiksi käyttämällä ei-julkisia chat-toimintoja roolipelaamiseen, jotta toiminta sopisi paremmin Blizzardin määräämiin käyttösääntöihin.
Kaikki roolipelaajat eivät myöskään pelaa omassa killassa vaan luovat omat diegeettiset säännöt pitääkseen eri raamit erillään toisistaan. Brown toteaa että tutkimukseen osallistujat löysivät useita erilaisia nautintoja eroottisestä roolipelaamisesta, tarinankerronnasta ystävyyssuhteiden luomiseen. Eroottisen roolipelien suhteet eivät myöskään siirtyneet tosielämään, kun taas perinteisten pöytäroolipelien erotiikka saattoi toimia pelaavilla pareilla eräänlaisena esileikkinä.
Ashley Brown selfie - missäs muuallakaan kuin jäätelökojun luona Tampereella
Tutkimus kumoaa käsityksen lihallisesta nautinnosta ERP:n pääasiallisena motivaationa. Brownin mukaan seksuaalisuus ilmenee roolipeleissä leikkisässä muodossa, samaan aikaan kun tietokonepeleissä se koetaan lähinnä ongelmalliseksi. Hän päätyy toteamaan että pelaajat roolipelatessaan tutkivat ei-normatiivista seksuaalisuutta aiheista, jota henkilö ei oikeasti haluaisi kokea, esimerkiksi uskottomuus voi tapahtua pelissä, mutta ei todellisuudessa.
Pelaajien seksuaalisuus ei juurikaan myöskään sekoitu pelihahmon seksuaalisuuteen, niiden ollessa täysin eri raameissa. Killan ulkopuolella pelaavat pelaajat myös pyrkivät suojelemaan omaa todellisen minänsä seksuaalisuutta asettamalla erilaisia suojelustrategioita. Pelaajien sisäsyntyiset säännöt myös sisällyttävät ja poissulkevat tietyt seksuaalisuuden suuntaukset. Eroottinen roolipelaaminen on luonteeltaan leikillistä ja kuuluu roolipelaamisen diegeesiin, eli se olemassaoloa perustellaan tarinan realismilla.
‘Sexuality in Role-Playing Games’ on mielenkiintoinen ja melkoisen tiivis paketti neljän vuoden tutkimustuloksista. Kirja nostaa useita mielenkiintoisia asioita keskusteluun ja piirtää esiin varsin vähän tutkittua ilmiötä. Se osoittaa myös sen että pelkkä kieltäminen ei oikeastaan poista mitään ilmiötä, vaan palveluntarjoajan sisällölliset ohjeet ovat parempi keino aikuisen sisällön ohjaamisessa toivottavaan suuntaan. Tutkijatohtori Ashley Brown on ollut jatkuva kunniavieras Tampereen yliopiston pelitutkimuksen seminaareissa ja jatkotutkimuksia sekä suomalaisesta pelitutkimuksesta että ulkomailta kannataa odottaa.
Lisää tietoa: http://amlbrown.com/
No comments:
Post a Comment