STASIS

Makaaberia avaruuskauhua!

Juuri ilmestynyt Stasis on Kickstarter-ryhmärahoituksen avulla toteutettu isometrinen seikkailupeli - avaruusturisti John Maracheck herää yksin kylmäunesta, lomamatka on muuttunut Neptunusta kiertävään tieteelliseen tutkimusalukseen ja vaimo ja lapsi ovat kateissa jossain alemmilla kansilla. Veritahrat ja liikkuvat varjot kertovat että homma ei ole mennyt aivan putkeen eikä halpalentoyhtiöihin kannata luottaa.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Stasis Pelin julkaisija/kehittäjä: The Brotherhood games (2015)
Alustat: PC Pelin tyyppi: kauhu, seikkailu, indie
Ikäraja(t): PEGI 18
Arvostelijat: Rami (35)
Videokuvaa:
https://youtu.be/ACFynCVApZ8 Julkaisutraileri
https://youtu.be/_0Bex90OgkQ Pelitraileri

Mitä pelissä oikeasti tehdään?

Stasiksen kokeiluversio tuli testattua kolme vuotta sitten Peliraati.fi-sivustolla ja siinä edettiin keräämällä esineitä ja selvittämällä ongelmanratkaisutehtäviä - tämä kuvaus sopii hyvin moneen peliin, mutta näistä moni ei ole ‘isometrinen’ eli linnusilmäperspektiivistä kuvattu. Varsinanen julkaisuversio etenee samalla tavalla kohtauksesta toiseen, joissa kaikissa on tarkoitus ratkaista ongelma ja etsiä sopivia esineitä siihen. Yksi pelin ryhmärahoituksen lisätavoitteista koski kuolintapojen tuomista peliin, joten aivan turvallista tutkimusaluksessa seikkailu ei ole.

 

Pelin alkua, blood on the dance floor ja täyden happosäiliön puhkaisu ei ole välttämättä turvallista...

Mitä kokeneempi pelaaja saa irti pelistä?

Jos avaruuskauhu ovat sinun juttusi niin peli on juuri sinulle- se pyrkii osoittamaan kunniaa monelle tieteiskauhuklassikolle (Pandorum ja Hull Zero Three tulevat mieleen). Tosin Event Horizon-elokuvan nähnyt jää pohtimaan miksi Neptunuksen kiertoradalla aina salamoi? Yksinäisen sankarin matka jättimäisen avaruusaluksen läpi on eräänlainen klise, joka tosin jaksaa vielä kiinnostaa, tällä kertaa vanhoista Fallout-peleistä tutulla isometrisellä näkökulmalla, eli monikin scifinörtti löytää pelistä paljonkin mielenkiintoisia piirteitä.

Avaruuszombiet ovat nälkäisiä, aina.

Pelin eettinen sanoma?

Stasiksen sankari John ei ole kovaotteinen konemestari, vaan historianopettaja joka haluaa löytää vaimon ja lapsensa. Inhimillisempää ja vähemmän turtunutta sankaria on ainakin minun mielestäni mielenkiintoisempaa seurata. Kovaksikeitetyissä tarinoissa on aina se vaara ettei pelillä ole välttämättä mitään viestiä tai selkeää kantaa (eim. Witcher-peleissä on käsitys oikeasta ja väärästä, mutta päähenkilö on antisankari, joka joutuu mahdottomiin valitatilanteisiin). Onneksi Stasiksen lähtökohta on kertoa yhdestä miehestä ja hänen taistelustaan perheensä puolesta. Kyseessä on samalla myös ovela keino saada pelaaja samaistumaan tarinaan ja henkilöihin. Kyllähän tämä toimi, mutta onnellista loppua ei kannata odottaa. 

John ei ole mikään kova avaruusmariini vaan perheellinen mies.

Kiinnostusta herättävät piirteet?

On hankala löytää kiertosanoja retrolle - linnunsilmäperspektiivi kun ei ole suosittu esitystapa. 

Silti Stasis on vanhaan tapaan toteutettu seikkailupeli, jonka elementit ovat kuin 90-luvulta. Sinänsä esitystavassa ja pelin ominaisuuksissa ei ole mitään ovelaa innovaatiota, vaan toteutus on uskollinen kapealle genrelle pelejä. Pelin parissa koetut tunteet olivat mukavan retromaisia, eli aivan kuin pelaisi seikkailupeliä joka on julkaistu reilusti yli kymmenen vuotta sitten, eikä viehätys ole kadonnut minnekään.

Stasis on siis kahden veljeksen toteuttama indie-peli ja siksi siltä voidaan odottaa jonkin verran hiomattomia särmiä - pelin alku on pitkälti samanlainen kuin alpha-demossa ja oikeastaan vasta tutun osuuden jälkeen pelaajaa hemmotellaan tosissaan hienoilla välianimaatioilla ja ryhmärahoituksessa luvatuilla ominaisuuksilla kuten Caynen yhtiöstä kertova museo ja “tuhat ja yksi tapaa kuolla” (Steam-saavutukset ovat itseasiassa eri tapoja millä voi kuolla). Ääninäyttely on myös oikein pätevää ja ääniefektit ovat hyvin suunniteltuja vaikka välillä olisi mieluiten säätänyt taustan äänien volyymiä alaspäin.

Vaikka Stasista on sanottu lyhyeksi peliksi (7-8h) eri mediassa, on väliin haastava ongelmanratkaisu ja esineiden metsästys sellaista joka vie reilusti aikaa. Tosin toisin kuin 90-luvulla voi youtubesta katsoa pelin läpipeluusta vinkkiä missä se puuttuva esine on? 

Liiketutkaa voi hämätä hologrammilla. Ilmeisesti tulevaisuudessa turvalaitteiston 
kehitys on jäänyt jälkeen pahasti.

 Jännitystä aiheuttavat elementit?

Kyseessähän on trilleri/kauhu-tyyppinen tarina. Varsinaisesti pelästyttäviä kohtia on muutama, ja ällöttäviä kohtia huomattavasti enemmän. Peli yrittää kyllä parhaansa että pelaajalla olisi epämukava olo, esimerkiksi avoleikkaus näytetään hyvin selkeästi. Vaikka grafiikka on isometristä niin peliä ei kannata pelata perheen pienimpien nähden. Eli ‘makaaberius’ tarkoittaa tässä mielessä häiritsevää kuvausta jota esiintyy pelissä hallitsevasti, vaikkakin yleensä hyvin vahvasti etäännytettynä pelaajan näkökulmasta. Pelissä esiintyi, riippuen siitä miten laskee, n. 11-12 tvtropes.com kokoamista painajaisten bensaelementeistä.

Mutanttihirviödien tehtailu on kivaa, ainakin hulluista tiedemiehistä.

Turhautuminen on tietysti mahdollista ja muutamat ongelmanratkaisutehtävät ovat hieman outoja, esimerkiksi lääkintätilassa annetaan vihjeinä kuusi asetusta kahdestatoista ja loput pitää arvata itse… Tässä nyt alkaa olla vähän turhan monta vaihtoehtoa...

Grafiikan ollessa isometristä hukkuvat poimittavat esineet helposti taustaan ja osa ratkaisuista ei ole ihan loppuun asti loogisia. Mm. poimisitko talteen katosta roikkuvan sähköä kipinöivän johdon? Tietysti vaikeana pitämänsä ongelman selvittämisestä seuraa äärimmäisen nautinnollinen tunne.

Jos sovittaisiin ettei tätä tohtorileikkiä enää jatkossa?

Ladattava lisäsisältö?

Peli on hankittavissa Steam-palvelun ja GOG.comin kautta. Kickstarter-palvelussa peli keräsi 132 000 dollaria ja pelin tukijoita lahjottiin pelin tehneen Mark Morganin soundtrack-levyllä 

jne…

140000 dollarin ryhmärahoituksella saatiin mukaan 
myös 'Bioshock'-typpinensuuruudenhullu museo.

 Pelin ikäraja?

"Etäännytys" on televisio-ohjelmien arvionnissa käytetty termi, joka kuvaa käsittelytapaa ja elementtejä jotka pyrkivät vähentämään samaistusta ruudussa näkyvään kohtaukseen. Yksi perinteisemmistä etäännytystavoista on todellakin kameran vieminen kauemmas kohteesta.

Esimerkiksi pelin isometrinen kuvakulma on reilusti etäällä, mutta kun sukulaispoika olisi katsonut peliäni Steam-palvelussa en antanut siihen mahdollisuutta, eli ainakin oma ratkaisuni oli se että 12-vuotias ei nyt saanut katsoa. Tämä sai minut pohtimaan ikärajojen perusteita, vanhemmille ja miksei kasvatusalan ammattilaisille tärkeällä kysymyksellä: “millainen peli vaatisi 16-ikärajan?“

Tämä *ei* voi sattua.

Tietysti aikuiset ovat helposti antamassa 15/16 ikärajaa esimerkiksi sotapeleille, koska heidän ei itse tarvitse valvoa niitä tai “välittää ikärajoista” omissa peleissään.

(Tosin tämä ei pidä täysin paikkaansa, lapsille kun ei saisi näyttää kaikkia pelejä. Oma ratkaisuni oli siis täysin oikea, kolmen vuoden ikärajajousto kun lain mukaan toteutuu aikuisen seurassa -huom.).

Keskimäärin 16-ikäraja on vanhemmille teineille suunnattu kun taas 12-ikäraja on esipuberteetti-ikäisille. Syynä on keskimäärin siinä välissä oleva murrosikä: 16-vuotiaan aivot ovat huomattavasti lähempänä aikuista kuin 12-vuotiaan taas lasta, eli myös pelien ikärajoissa 16 pitäisi kaiken järjen mukaan tarkoittaa peliä jonka sisältöä esipuberteetti-ikäiset eivät voi sulattaa. Elokuvissa voidaan tällä ikärajalla näyttää sitten aika tiukkaa sisältöä. PEGI-pelit taas luokittelevat uskottavan väkivallan ihmismäisiä hahmoja kohtaan aina 16, eli jos omille lapsille esimerkiksi etsii räiskintäpeliä niin ne tuppaavat olemaan käytännössä aina PEGI 16-tasoa, jopa nuorisolle suunnattu Team Fortress 2 tai Titanfall. Pääasiallisena kriteerinä on PEGIn hyvin lavea käsitys 'realistisesta väkivallasta' ja 'ihmismäisistä hahmoista'.

Teoriassa järjestelmä on siis hyvää tarkoittava, mutta käytännön kasvatustavoitteiden kanssa ollaan hyvin eri linjoilla, joka on myös syy suosia suomalaista eikä eurooppalaista ikärajajärjestelmää.

Stasis ei ole kuitenkaan selkeä kauhupeli, eikä sotapeli, se on kylmä avaruustrilleri jossa ympäristö ja tarina ovat julmia. Onko isometrinen kuvaus sopiva esimerkiksi suomalaisen ikärajajärjestelmän käsitykseen “realistisesta ja yksityiskohtaisesta” kuvauksesta? Makaaberi kuvaus olisi esimerkiksi kannalta hyvin lähellä suomalaista 16-ikärajaa. Varmasti voidaan sanoa että esimerkiksi leikkauskohtaus ei jätä paljon arvauksen varaan ja teemoista voi tarinaa pilaamatta sanoa että ne ovat epämiellyttäviä. Hallitseva kuvaus väkivallan uhreista olisi kuitenkin varmaankin pelin kohdalla se ratkaiseva tekijä, vaikka kuvakulma onkin aika etäällä, joten tältä pohjalta tuumaus olisi että stasis päätyy lähimmäs suomalaista 16-ikärajaa. PEGI lätkisi tosin todennäköisimmin 18-merkin sille.

(Päivitys 19.3.2020. Nähtävästi Stasis sai ikärajan Daedalic julkaistua sen saksassa. PEGI ikärajaksi tuli 18 kuten arvelinkin)

Keskustelunaiheita pelin tiimoilta

Yleisimpiä: 

• Mitä esineitä tarvitaan?
• Mistä kaikkialta ei ole katsottu?
• Kuinka lähellä turhautuminen on? 

Juonesta: 

• Mitä henkilöitä on tarinassa?
• Mitkä ovat näiden motiivit?
• Kilpailu: Tunnista kaikki scifikliseet.