Perheessä on hirviö
Alkolla on pitkällistä historiaa valistuspelien tekemisestä. Kadonneeksi luultu Promille löytyi metsästä jokin aika sitten ja Hup-pelin (1987) muistavat ehkä aikuiset. Lydia on tuore, mutta myös siinä määrin kansainvälistä huomiota saanut seikkailupeli että se löytyy Suomen Pelimuseosta. Peli käsittelee alkoholin käyttöä ja sen aiheuttamaa käsittämätöntä pelkoa lapsen näkökulmasta.
Osin surrealistinen kuvaus osoittaa että myös mobiilipeleillä voi kertoa vakavia tarinoita. Pelin mobiiliversiot ovat ilmaisesti jaossa.
Pelin tiedot
Pelin nimi: Lydia Pelin julkaisija/kehittäjä: ALKO / Platonic Partnership Ltd.Alustat: Android, iOS, PC (Steam) Pelin tyyppi: Point&Click seikkailupeli, valistuspeli
Ikäraja(t): PEGI 12 (Google Play), 17+ (App Store), Julkaisija suosittelee 18+ ikärajaa
Arvostelijat: Rami
Kuvat&linkit:Pelitraileri
STT
Pelaajalehti
Mitä peliharrastaja ajattelee tästä
Peli on tyypiltään perinteinen klikkailulla etenevä seikkailupeli - taitoa ei pelissä tarvitse sillä se on suunnattu selkeästi aikuisille. Lydia pakenee vanhempien juomista nallensa kanssa kaapista löytyvään mielikuvitusmaailmaan. Tästä lähtee eteenpäin tarina joka on vahvasti vertauskuvallinen ja ajatuksia herättävä. Dialogin kohdalla Lydialla on kolme vaihtoehtoa, ja pelaajan valinnat vaikuttavat jossain määrin.
Kuva: Peli on kauttaaltaan harmaasävyinen.
Mitä kuvaohjelmaluokittelija ajattelisi tästä
Erinomainen taustamusiikki ja efektit, sekä synkkä ulkoasu mukailevat lapsen pelkoja. Suomalaiset kuvaohjelmakriteerit eivät laukaise ikärajaa kielenkäytöstä, ja päihteiden kohdalla riippuu onko kuvaus ihannoivaa ja ovatko kyseessä huumausaineet. Lydia ei laukaise tällä sisällöllä kumpaakaan määritelmää, kuvaus kun on kaikkea muuta kuin ihannoivaa ja aineisiin ei oteta tarkemmin kantaa.
Kuva: Ritari Kaarle vastaan poke
Ahdistuksen kannalta monet kriteerit täyttyvät: Melko ahdistavat elementit luokitellaan suomessa 12 ikärajalla kuten sekavuustilan kuvaukset ja kaltoinkohtelu. Lyhytkestoisuus ja se että kuvaus ei ole hallitsevaa ovat tässä ikärajassa keskeisiä. Ahdistuksen ikärajan 16 kriteereissä mainitaan intensiivisyys, järkyttävyys ja myös yliluonnollisuuteen liittyvä voimakas ahdistavuus, esimerkiksi elokuvista Final Destination on saanut ikärajan 16 kuolemanuhkan hallitsevuuden takia.
Sanosin että Lydia, joka kestää pelinä suunnilleen saman verran kuin normaali elokuva, on hallitsevaa kuvausta vanhempien päihteidenkäytöstä, lapsen fantasiamaailman lähestyessä yliluonnollista kuvausta. Nk. ‘Psyykkisen hajoamisen uhka’ on läsnä eikä loppu ole selkeän katarttinen, mikä on ymmärrettävää aiheen huomioiden. Täyttyykö kuvaohjelmakriteerin 23. “Järkyttävää ja ahdistusta herättävää” - Pelin kun tarkoitus on nimenomaan herättää aikuisia ihmisiä ajattelemaan omaa päihteidenkäyttöään. Eli, kyllä voisin sanoa että vaikka 12 ikäraja näyttäisi noin muuten passelilta, Lydia lähestyy aiheeltaan ja audiovisuaaliselta kuvaukseltaan suomalaista ikärajaa 16. Tässä suhteessa suosittelisin menemään mielummin App Storen ikärajan kuin Google Playn ikärajan mukaan.
Vanhempien ja pelikasvatuksen kannalta?
Lydia on taas niitä pelejä, jota jokaisen vanhemman tulisi pelata. Se on hyvin tehty peli, jossa on selkeä teema ja hyvin monitulkintaisia elementtejä. Valistuksen ongelma on se että ihmiset ovat sitä vastaan, Lydia välttää tämän ansakuopan kertomalla tarinaa subjektiivisesti kasvavan lapsen näkökulmasta. Kaikille on selvää jo pelin alusta lähtien mikä hirviö on, mutta näkökulma ja allegorisuus kiinnostaa. Koskettavin kohtaus oli minulle se kun Lydia kulkee bileissä ja puhuu ihmisille. Lapsen tehtävä ei ole kyseenalaistaa aikuisten juominen, vaan se on aikuisten itsensä tehtävä. Onhan pelissä siivu teinienkin käyttöä, mutta pääasiassa peli on dialogi joka on tehty aikuisille.
”Lydia ei ole opetuspeli alkoholin haitoista, vaan hyvä ja turvallinen pahanmielenpeli, jonka tarkoitus on nostattaa pelaajassa tunteita ja ajatuksia.” Toteaa Jussi Loukiainen haastattelussa.
No comments:
Post a Comment