Outer Worlds

It's not the best choice - It's Spacer's Choice!

Tulevaisuudessa tähtijärjestelmiä kaupataan niitä kolonisoiville yrityksille. Siirtokunta-alus Hope katoaa matkalla siirtokuntaan. Seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin tohtori Phineas Wells herättää päähenkilön kylmäuniarkusta, toivoen tämän olevan se joka pelastaa Halcyonin siirtokunnan sitä riistävältä Johtokunnalta. Outer Worlds on satiirinen tieteisfiktio alkuperäisen Fallout&Fallout: New Vegas kehittäjiltä.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Outer Worlds Pelin julkaisija/kehittäjä: Private Division/Obsidian Entertainment
Alustat: PC, PS4, XBox One, (Nintendo Switch) Pelin tyyppi: Toimintaroolipeli
Ikäraja(t): PEGI 18
Arvostelijat: Rami
Kuvat&linkit:
Julkaisutraileri
XBox-Trailer
131 Rapid-Fire Questions About The Outer Worlds (Kehittäjien haastattelu)

Ensimmäisiä kokemuksia pelistä.

Mitä peliharrastaja ajattelisi pelistä

Peli käsittelee epäonnistunutta kolonisointiprojektia, ihmisten ahneutta ja byrokratian epäinhimillisyyttä tavalla joka muistutti Frederk Pohlin 1952 ilmestynyttä satiiria ‘Avaruuden Kauppamiehet’. Kyseisessä kirjassa Venus oli myyty mainostoimistoille. Outer Worlds satiiri sekä värikäs grafiikka pehmentävät kovasti Falloutmaista rappiota. Pelaajan alus ja miehistö tuovat helposti mieleen takaumia televisiosarjoista kuten Firefly ja Red Dwarf.

Huumori kallistuu vahvasti satiiriin.

Pelissä ei myöskään ole värisokeille omaa pelimuotoa vaan pelin grafiikka pitäisi olla hyvin käytettävissä suurimmalle osalle pelaajista. Grafiikka sekä pään heiluminen rasitti vähän silmiä, joten kytkin manuaalisesti tiedostoja ronkkimalla ‘chromatic aberration’ pois. Sinänsä Unreal-pelimoottori antaa mahdollisuuden hieman säätää omaa peliä, esimerkiksi jotkut ovat saaneet peliohjaimensa toimimaan tiedostoja ronkkimalla. Eli esimerkiksi nexusmods.com kannattaa hakea omaa silmää miellyttävät modifikaatiot peliin.   

Lähde: @smoke-away, Gfycat

Peli on yllättävänkin lähellä Mass Effect-pelisarjan tukijalkoja (roolipeli, löytöretkeily, taistelu, hahmot). Eli tehtävien välillä kierrellään keskustelemassa ympäri alusta, mukana kulkevat kaksi miehistönjäsentä tukevat peliä omilla taidoillaan. Toisin kuin edellämainitussa pelisarjassa Tuntematon sankari ei hanki romansseja, joskin esimerkiksi ujoa mekaanikkoa tarvitsee työntää ja vetää eteenpäin jotta tämä pääsee oman romanssinsa alkuun. Tämä kuvaa ehkä toista Outer Wordsin puolta - seuraajiin liittyvät tehtävät ovat huomattavasti monivaiheisempia kuin ‘yksi taso ja sitten ollaan parhaita kavereita’ tyyppinen Bioware-ratkaisu.

Parvati on sosiaalisesti epävarma ja häntä pitää tukea keskusteluissa.

Pelaaja kirjamellisesti tiputetaan ‘Tuntemattoman’ sankarin saappaisiin. Alus jonka piti hakea hänet on rikki, joten siirtokunnasta pitäisi löytää tieteissulake siihen. Valitettavasti sulakkeita on olemassa vain kaksi, ja kumartamalla johonkin suuntaan pyllistetään samalla toiseen. Sammutetaanko kalatehdas vai kapinallisten kasvihuone? Tämän valinnan jälkeen vielä kehdataan kysyä miksi pelaaja teki tämän valinnan? Pakottamalla valintaa johdetaan pelaaja ymmärtämään että hänen päätöksensä tulevat vaikuttamaan tähtijärjestelmän ja yksittäisten henkilöiden kohtaloon hyvällä sekä pahalla. 

Pelaaja joutuu tekemään useita merkittäviä päätöksiä.

Roolipelimäisesti pisteitä kannattaa asettaa sosiaalisiin taitoihin. Taisteluita voi oikeasti välttää puhumalla ja suostuttelu on tärkeä osa peliä. Sen epäonnistuessa kannattaa sitten turvatua tiirikointiin. Syy ja seuraussuhteet ovat ihan fiksusti toteutettu sillä pelaaja kerää jokaisen faktion kohdalla sekä hyvää että huonoa mainetta, esimerkiksi uhkailulla hommat hoituvat mutta siitä saa huonoa mainetta. Teknisesti ottaen Tuntematon sankari voi olla melkein kaikkien rakastama ja rakentaa aselepoa siirtokuntaan Ikonoklastien ja kapitalistien välille, mutta binäärinen valinta tehtävä sen välillä hyväksyykö Johtokunnan vallan vai ei? Ensimmäiseen ratkaisuun palataan lopussa ja toisaalta loppuanimaatiossa käydään tämän valintojen kaikki vaikutukset läpi yksittäisiä sivuhenkilöitä unohtamatta. 

Uhkailu toimii, mutta ei saa ihmisiä pitämään sinusta.

Räiskintä ja mättäminen on pelattavuudeltaan ‘ok’-tasoa, eli ei mitään uutta Halcyonin auringon alla. Pelaaja voi Max Paynen tapaan käyttää hidastettua aikaa, joka lisää kriittisiä osumia. Ehkä tehden pelihahmosta vähän turhan voimakkaan. Normaali vaikeusaste ei juurikaan haasta ja selviytymismekaniikat tulevat käyttöön vasta Supernova-tasoilla. Kuten vaatimus nukkumisesta, syömisestä ja phobioiden keräämisestä. Hard-vaikeusasteella viholliset tekevät enemmän vahinkoa ja kestävät enemmän, ei mitään muuta.

Yksi uniikki pelimekaniikka löytyy jemmausvehjeestä, jonka pelaaja saa alussa. Löytämällä biopassin pelaaja voi naamioitua viholliseksi. Siis, hetken aikaa. Tämän jälkeen pitää puhua tie ulos, jos mahdollista. Tätä mekaniikkaa käytetään kuitenkin melko vähänlaisesti, eikä se tarkoita muuta kuin että pelaajalla on minuutti aikaa toimia ennen paljastumista.

Keskustelussa typerät keskusteluvalinnat ovat käytössä vain jos tekee keskivertoa tyhmemmän hahmon jne… Hyvänä puolena peli mahdollistaa kieli poskessa-pelaamisen. Eikä ihmekään tuottajat Tim Cain ja Leonard Boyarsky olivat samat tyypit alkuperäisen Falloutin (+ Fallout: New Vegas) ja Diablo 3 taustalla.  Kehittäjien huumori tuleekin esiin miehistönjäsenten keskinäisessä vaihdossa.

Cain ja Leonard vauhdissa.

Vaikka pelaajan valintoja mukaillaan hyvin on Outer Worldsin uudelleenpeliarvo tietyssä mielessä hieman rajattu (No, ok parempi kuin Fallout 4 esimerkiksi). Vaikka peli peli toimii teknisesti ase- ja saalisvalikoima on rajallinen ja kerättyään pyssyt niistä voi metsästää vain parempia ja spesiaaliversioita. Eli, tämä on niitä pelejä jossa on hyvä pohja mutta johon toivoisi modeilla ja DLC-paketeilla lisää sisältöä.

Kuvaohjelmaluokittelijan näkökulma

Yksi kysymys joka on mietityttänyt pitkään on se miten termi ‘hallitseva kuvaus’ voidaan soveltaa tietokonepeliin? Varsinaisesti en puhuisi makaaberista kuvauksesta. Uudisasukkaita löytyy paljon kuolleena eri siirtokunnista, oli sitten kyse ryövärihyökkäyksestä tai dieettihammastahnan kehityksessä tapahtuneesta pienimuotoisesta virhelaskelmasta.

Suurin osa taistelusta on valopalloja ja tuikkusäteitä, mutta välillä kriittisestä vahingosta ihmisviholliset voivat räjähtää palasiksi tai palaa Fallout-tyyliin tuhkakasaksi. Kriittiset osumat voivat aiheuttaa hidastetun kameraefektin, veriroiskeita ja iroraajoja, eli näillä aineksilla peli on selkeästi PEGI omien kriteerien mukaan 18. 

AMVS-direktiivi pyrkii suojelemaan myös nuorison moraalista kehitystä, joten on todettava että vaikka täyttä psykopaattia voi pelata, jättää osa miehistön jäsenistä tässä tapauksessa laivan, joten syy-seuraussuhteet toimivat paremmin kuin uudemmissa Fallout-peleissä. 

Olisiko peli suomalaisittain 18? Sanoisin että ei olisi sillä suomalaiset kuvaohjelmakriteerit vaativat vahvaa tunnekokemusta - Outer Worlds ei ole peli joka pyrkii kohahduttamaan tai shokeeraamaan. Tässä yhteydessä puhutaan taas ‘etäännytyksestä’ ja elementeistä jotka liittyvät siihen. PEGI ei yleisesti ottaen ota huomioon etäännytystä kun taas suomalainen ikärajajärjestelmä ottaa - tämä on yksi syy miksi kaikki PEGI 18-pelit eivät täytä meikäläistä määritelmää ikärajasta.

Vanhempien ja pelikasvatuksen kannalta

Oma vaimoni kysyi joskus pelaanko lasten peliä? No, en pelannut vaan kyseessä oli trooppinen Max Payne 3. Värikkyys liitetään usein lasten peleihin ja Outer Worlds osoittaa että tyyliteltyä grafiikkaa voi käyttää muissakin yhteyksissä. Värikkäästä ulkoasusta ja lievästä nenäkkyydestä huolimatta tarina on pohjimmiltaan vakava ja yllättävänkin pohtiva. 

Mukana kulkeva pastori etsii maailmankaikkeudesta Suurta Suunnitelmaa ja tarjoaa yllättävänkin mielenkiintoisen näkökulman tieteisajan uskontoon - Scientismi sekoittaa determinismiä ja teismiä darwinismiin hyväksyen ympäröivät realiteetit kun taas Filosofismi on Teosofismin serkku joka hylkää auktoriteetit ymmärtääkseen kosmosta. Tekijöiden mukaan idea Scientismiin tuli ihan suoraan Simpsoneista kun taas Filosofismiin seikoitettiin idän uskontoja. 

Order of Scientific Inquiry

Yhteiskunnan romahtaminen on aikuisten pelko ja tässä aiheessa voidaan peleissä mennä lähelle hyvinkin karua kuvausta. Outer Worldsillä on tummasävyinen puolensa, mutta sen graafiset valinnat ja osittainen puolivakavuus pehmentävät kuitenkin kuvausta. Falloutiin vertaamista on vaikea välttää, mutta Outer Worlds on roolipeliosuudeltaan huomattavasti dynaamisempi eikä välttämättä yhtä nihilistinen. Pelaajan valinnat vaikuttavat lopuksi ja rappio-estetiikka ei ole kaikki mitä peli tarjoaa. Esimerkiksi avaruudessa tapahtuneeseen ihmissyöntiin vihjataan mutta kyseessä on vahvan implikaation tasoinen viittaus, löydettyjen sähköpostien keskustellessa asian halki.

Mitä tapahtuu kun avaruusaluksesta loppuu ruoka? Taisin nähdä tämän leffan...

Lopuksi muutamia kuvia reissusta

Peliä pelatessa voi pohtia, että...

• Ajatuksia ensimmäisistä kumppaneista?
• Olisivatko suuryritysten johtamat siirtokunnat ylikaupallisia?
• Mitkä voisivat olla Pineas Wellesin vaikuttimet?
• Kummalta vedit töpselin seinästä? Miksi? Jos kolmas vaihtoehto olisi ollut, olisiko se tuonut mitään lisää tarinaan?
• Mikä ajattelisit olevan pelin pääasiallinen viesti?