Kirkonrottaa
The Flock sijoittuu niin kauas tulevaisuuteen, että maapallo on kuollut (ei kyse ei ole ylihuomisesta vaan vuosi on 10000 jotain). Viiden pelaajan asymmetrisessä nettipelissä otukset taistelevat valoartifaktin hallinnasta, roolit vaihtelevat Valonkantajasta Parven ronttiin. Peli on sikäli mielenkiintoinen, että se on alankomaalaisten tietojenkäsittelyn opiskelijoiden opiskelijaprojekti. Samaan putkeen tuotin myös kolmannen let's play-videon.
Pelin nimi: The Flock Pelin julkaisija/kehittäjä: Vogelsap (2015)
Alustat: PC, Linux, OsX Pelin tyyppi: nettipeli, kauhu, hiippailu
Ikäraja(t): n/a
Arvostelijat: Rami Sihvo (35)
Videokuvaa
https://www.youtube.com/watch?v=RGONnYbV-TM Teaser-traileri
Peli on siis tietokoneversio ‘kirkonrotta’-leikkistä. Pelaajat taistelevat valoartifaktin hallinnasta. Käytännössä pelaaja joka löytää valon, tulee metsästetyksi ‘valonkantajaksi’. Eli pelaajalla on iso taskulamppu jonka valoa voi säätää ja jolla voi kärventää liikkuvia Parven jäseniä. Pelaajat yrittävät päästä lähelle kaapatakseen valon itselleen, eli valonkantajalla pelaaminen on taktikointia, juoksemista ja jännittämistä. Valo kun latautuu juoksemalla (eli ‘artifakti’ lienee Helkaman dynamo), joten linnoittautuminen johonkin nurkkaan on äärimmäisen huono idea.
Peliä voi pelata kolmistaan, mutta käytännössä viiden pelaajan matsi oli pidempi n.25min kun kolmen pelaajan peli kesti noin 10 minuuttia. Viidellä pelaajalla meno oli valonkantajana hektisempää ja ronttien paikasta ei pysynyt kärryillä.
Yksi pelin mielenkiintoinen piirre on se että kaikille pelaajille elämiä on rajallinen määrä - kaksisataa miljoonaa, jottei ihan heti lopu, tosin. Tämä on oikeastaan myönnytys indie-pelinkehittäjiltä - peleillä on ‘parasta ennen’-päivämäärä, eli suuretkin nettipelit menettävät pelaajiaan ja kestävät vuoden, ehkä pari. Flock lähtee siitä liikkeille että peli on ohi, kun kaikki ovat kuolleet.
Ilmeisesti tämän jälkeen voi julkaista sitten seuraavan osan, mikä on ihan fiksua ettei yritetä tekohengityksellä pitää koko juttua toiminnassa. Tosin näin aluksi ovat pelaajat kuulemma listineet toisiaan 7 elämän minuuttivauhtia, tällä tahdilla koko touhussa menisi n. 53 vuotta, eli peli ei ihan heti varmaan sitten lopu... Kokeilin puoli tuntia ja tuossa ajassa oli kulutettu 50 elämää, joten elinikä (maksimissaan) pelille olisi omilla laskuilla neljä vuotta - tämä olisi aika optimistinen arvio indie-pelille. Kannattaa myös huomata että elämien loputtua peli poistuu vain myynnistä ja konsepti muuttuu jotenkin?
Jos pelillä on eettinen sanoma, en tiedä mikä se on. Periaatteessa tässä yhteydessä voisi puhua luonnonvarojen ehtymisestä, joten itseäni kiinnostaa kyllä kovasti mitä Flockin loppupelissä tulisi tapahtumaan.
Eli peli on roolista riippuen vaanimista ja hiippailua, yllättävien tilanteiden ollessa täysin itse aiheutettuja. Jossain määrin pelistä tulee mieleen Damned, jossa myös kilpailutetaan yhtä pelaajaa hirviön roolissa toisia pelaajia vastaan. Alien-elokuvien tunnelma on kuitenkin Flockissa lähellä
Yksi hyvä puoli on muuten se että pelinaikaista chattiä ei ole, tosin kaveriporukassa voidaan varmasti järjestellä teamspeak-kanavat niin että tämä onnistuu (Damnedissa teamspeak oli lähes pakollinen), tosin nopeasti vaihtuvat ‘joukkueet’ lienevät haaste pelaajille, eli välttämättä paljon rupateltavaa ei ole jokaisen ollessa vähän ‘omalla puolellaan’.
Parven jäsenet ovat sen verran alienmaisia otuksia että H.G Giger pitäisi niistä! Parven jäsenet pystyvät tekemään pitkiä loikkia ja kivettymään paikalla ollessaan. Kivipatsaisiin ei valo tepsi, joten kun valonkantaja ei katso kannattaa liikkua. Parvi ei ole kuitenkaan aivan hampaaton, sillä pelaaja voi asettaa hämäykseksi identtisen patsaan itsestään (ja kaiken lisäksi vaihtaa paikkaa patsaan kanssa), joten ronttia valossa pitävä valonkantaja voi kokea ikävän yllätyksen kun rontti teleporttautuu pois ja ilmestyy staattiseen patsaaseen kantajan taakse.
Vainoharhaisuus on siis pop ja kuvasto on synkkää. Käytännössä valonkantajalle kannattaa aiheuttaa sydänkohtaus pomppaamalla kimppuun jonkin pilarin takaa (oma suosikkini). Käytännössä jos Parvi pääsee lähelle niin peli on välittömästi ohi ilman mitään graafista kuvausta tapahtuneesta.
Peli on ostettavissa, eikä se ole aivan ilmainen. Peli on paras pelattuna kaveriporukassa, joten LAN-peliksi se sopinee mainiosti - viiden pelaajan tarjouksia odotellessa siis.
Jotenkin toivoisi että pelin tekijät laajentavat sisältöä erilaisilla pelimuodoilla ja variaatioilla, sillä lapsuuden leikkien pelaamista jaksaa jonkin aikaa tietokoneella, mutta ei 200 miljoonaa kertaa.
Pelin kuvasto on synkkää mutta satunnaisten ‘jumpscare’ tilanteiden ja hyvin selkeän pelimekaniikan takia sanoisin että suomalaisittain kuvaohjelmakriteereihin peli sopisi 12 ikärajaan - PEGI luultavasti nostaisi ikärajan implikaatioiden takia 16.
Alustat: PC, Linux, OsX Pelin tyyppi: nettipeli, kauhu, hiippailu
Ikäraja(t): n/a
Arvostelijat: Rami Sihvo (35)
Videokuvaa
https://www.youtube.com/watch?v=RGONnYbV-TM Teaser-traileri
Koostetta ensimmäisistä pelitesteistä
Mitä pelissä oikeasti tehdään?
Peli on siis tietokoneversio ‘kirkonrotta’-leikkistä. Pelaajat taistelevat valoartifaktin hallinnasta. Käytännössä pelaaja joka löytää valon, tulee metsästetyksi ‘valonkantajaksi’. Eli pelaajalla on iso taskulamppu jonka valoa voi säätää ja jolla voi kärventää liikkuvia Parven jäseniä. Pelaajat yrittävät päästä lähelle kaapatakseen valon itselleen, eli valonkantajalla pelaaminen on taktikointia, juoksemista ja jännittämistä. Valo kun latautuu juoksemalla (eli ‘artifakti’ lienee Helkaman dynamo), joten linnoittautuminen johonkin nurkkaan on äärimmäisen huono idea.
Peliä voi pelata kolmistaan, mutta käytännössä viiden pelaajan matsi oli pidempi n.25min kun kolmen pelaajan peli kesti noin 10 minuuttia. Viidellä pelaajalla meno oli valonkantajana hektisempää ja ronttien paikasta ei pysynyt kärryillä.
Mitä kokeneempi pelaaja saa irti pelistä?
Yksi pelin mielenkiintoinen piirre on se että kaikille pelaajille elämiä on rajallinen määrä - kaksisataa miljoonaa, jottei ihan heti lopu, tosin. Tämä on oikeastaan myönnytys indie-pelinkehittäjiltä - peleillä on ‘parasta ennen’-päivämäärä, eli suuretkin nettipelit menettävät pelaajiaan ja kestävät vuoden, ehkä pari. Flock lähtee siitä liikkeille että peli on ohi, kun kaikki ovat kuolleet.
Ilmeisesti tämän jälkeen voi julkaista sitten seuraavan osan, mikä on ihan fiksua ettei yritetä tekohengityksellä pitää koko juttua toiminnassa. Tosin näin aluksi ovat pelaajat kuulemma listineet toisiaan 7 elämän minuuttivauhtia, tällä tahdilla koko touhussa menisi n. 53 vuotta, eli peli ei ihan heti varmaan sitten lopu... Kokeilin puoli tuntia ja tuossa ajassa oli kulutettu 50 elämää, joten elinikä (maksimissaan) pelille olisi omilla laskuilla neljä vuotta - tämä olisi aika optimistinen arvio indie-pelille. Kannattaa myös huomata että elämien loputtua peli poistuu vain myynnistä ja konsepti muuttuu jotenkin?
Pelin eettinen sanoma?
Jos pelillä on eettinen sanoma, en tiedä mikä se on. Periaatteessa tässä yhteydessä voisi puhua luonnonvarojen ehtymisestä, joten itseäni kiinnostaa kyllä kovasti mitä Flockin loppupelissä tulisi tapahtumaan.
Kiinnostusta herättävät piirteet?
Eli peli on roolista riippuen vaanimista ja hiippailua, yllättävien tilanteiden ollessa täysin itse aiheutettuja. Jossain määrin pelistä tulee mieleen Damned, jossa myös kilpailutetaan yhtä pelaajaa hirviön roolissa toisia pelaajia vastaan. Alien-elokuvien tunnelma on kuitenkin Flockissa lähellä
Yksi hyvä puoli on muuten se että pelinaikaista chattiä ei ole, tosin kaveriporukassa voidaan varmasti järjestellä teamspeak-kanavat niin että tämä onnistuu (Damnedissa teamspeak oli lähes pakollinen), tosin nopeasti vaihtuvat ‘joukkueet’ lienevät haaste pelaajille, eli välttämättä paljon rupateltavaa ei ole jokaisen ollessa vähän ‘omalla puolellaan’.
Jännitystä aiheuttavat elementit?
Parven jäsenet ovat sen verran alienmaisia otuksia että H.G Giger pitäisi niistä! Parven jäsenet pystyvät tekemään pitkiä loikkia ja kivettymään paikalla ollessaan. Kivipatsaisiin ei valo tepsi, joten kun valonkantaja ei katso kannattaa liikkua. Parvi ei ole kuitenkaan aivan hampaaton, sillä pelaaja voi asettaa hämäykseksi identtisen patsaan itsestään (ja kaiken lisäksi vaihtaa paikkaa patsaan kanssa), joten ronttia valossa pitävä valonkantaja voi kokea ikävän yllätyksen kun rontti teleporttautuu pois ja ilmestyy staattiseen patsaaseen kantajan taakse.
Vainoharhaisuus on siis pop ja kuvasto on synkkää. Käytännössä valonkantajalle kannattaa aiheuttaa sydänkohtaus pomppaamalla kimppuun jonkin pilarin takaa (oma suosikkini). Käytännössä jos Parvi pääsee lähelle niin peli on välittömästi ohi ilman mitään graafista kuvausta tapahtuneesta.
Ladattava lisäsisältö?
Peli on ostettavissa, eikä se ole aivan ilmainen. Peli on paras pelattuna kaveriporukassa, joten LAN-peliksi se sopinee mainiosti - viiden pelaajan tarjouksia odotellessa siis.
Jotenkin toivoisi että pelin tekijät laajentavat sisältöä erilaisilla pelimuodoilla ja variaatioilla, sillä lapsuuden leikkien pelaamista jaksaa jonkin aikaa tietokoneella, mutta ei 200 miljoonaa kertaa.
Pelin ikäraja?
Keskustelunaiheita pelin tiimoilta
- Paras taktiikka pelissä menestymiseen?
- Miten peliä voisi pelata livenä? Mikä toimisi, mikä ei?
- Kannattaako kaveri pelästyttää, miksi? miksi ei?
No comments:
Post a Comment