Suomen Pelimuseo

Tampereen Vapriikkiin tuotetun Suomen Pelimuseon tarkoituksena oli tuoda museokävijälle kokemus joho ei kuulu “ei saa koskea”-lappuja. Kaikkiin peleihin saa koskea, esimerkiksi museoidussa pelikaupassa voi pelejä selailla ja availla vetolaatikoita ja hyvin harva peli ei ole pelattavissa. Digitaalisten pelien lisäksi pelimuseo käsittelee pelaamisen historiaa lähtien muinaisista luista ja siirtyen 50-luvun nappipelin ja Afrikan tähden kautta Kimbleen ja päätyen roolipeleihin sekä Live-roolipeleihin! Tässä artikkelissa olevat kuvat ovat pelimuseon avajaisista 5.1.2017.

Top 10 Suomi-viitettä peleissä (uusinta)

Kesän kunniaksi julkaisen oman suosikkiartikkelini, joka ilmestyi 2013 Peliraati.fi-palvelussa ja jonka ideoi Facebookin Geeks United-kanava :

Olemme kansakuntana sairaanloisen kiinnostuneita siitä mitä meistä ajatellaan, joten on aika luoda katsaus suomalaisiin viitteisiin tietokonepeleissä. Kriteerinä siis kaupallinen julkaisu tai poikkeuksellinen huomio. Suomalaisten nimien käyttö on yllättävänkin vanha traditio. Housemarquen Stardust (1993) tarina sisälsi prinsessa Voi Levin, planeettana Imatra ja loppuvastuksena Ernesti, mikä aiheutti pelaajissa lähinnä *tirsk*-efektin. Suomalaisen Remedyn Max Payne pelisarjassa oli usein suomi-viitteitä, mutta nämä tuppasivat olemaan melko piilotettuja viitteitä kuten Finlandia vodka tai suomalaiset rakennustarvikkeet. Muikeiluilta ei ole kuitenkaan välitytty myöskään tämän jälkeen: Alan Wake-pelissä (2010) kerrotaan fiktiivisestä pahasta jumalasta nimeltään Nik'sih-Per'kah. *reps*

AAA-tason onglmat: Bioshock Infinite

Sain joululahjaksi kaksi DLC-osaa Bioshock Infiniteen ja päätin kirjoittaa artikkelin pohtiakseni sitä miksi pelin tarvitsee olla räiskintäpeli? Aihe kuitenkin muuttui lennossa: käynnistettyäni pelin ja näytönohjain kaatui oltuaan viisi sekunta alkuvalikossa. Kesti kolme tuntia muistella miten olin pelin aikaisemmin saanut toimimaan. Normaalit ratkaisukeinot kuten näytönohjaimen päivitys olivat täysin turhia välivaihe jota yritin tässä vaiheessa: oikea ratkaisu oli kääntää tekstuurin tarkkuus alhaiseksi. Näitä ongelmia on nähtävästi muillakin ollut, eli ongelma ei ole tehojen riittävyys koneessa vaan se miten varmatoiminen peli itse on!

Roolipelejä uudella tavalla: Cthonian Highways

Cthonian Highways on suomalaisen Ironspinen ja Myrrysmiesten yhteistyön tuotoksia.

Roolipeli julkaistiin englanniksi ilmaisena PDF-tiedostona. Kuten klassisen kirjallisuuden ystävät arvaavat, on kyseessä H.P Lovecraftin tarinoiden uusin mutaatio - ilmeisesti Mad Max-elokuvia on katsottu vähän liikaa koska päähenkilöt ovat asfalttisotureita, jotka ajavat raunioituneen Maapallon kaupunkivaltioiden välisiä teitä.

'Are Video Games That Bad'-dokumentti (BBC)

BBC Horizon-dokumenttisarjassa esitettin syyskyyssa “Are Video Games That Bad”-jakso, joka summasi viime vuosien pelitutkimusta melkoisen kattavasti. Dokumentti lähti luonnollisesti videopelien kehityksestä ja väkivaltaan sekä patologiseen pelaamiseen keskittyvästä tutkimuksesta. Eli niistä ttutkimuksista, johon kotimaassa esim. lastenpsykiatri Sinkkosen lausuntoja pohtivien kannattaisi tutustua.

Metal Gear - kun tarinankaari katkesi

MGS: Phantom Pain on Metal Gear-pelisarjan kahdeskymmenes julkaisu ja viidenneksi sekä pelisarjan kalleimmaksi peliksi nimetty tapaus. Peliä edelsi kuitenkin muutamia hyvin mielenkiintoisia ja kyseenalaisia valintoja peliä kehittäneen Konamin ja Hideo Kojiman puolelta. Valituksissa saattoi olla perää se että edellinen osa Ground Zeroes kesti vartin pelata läpi!

Teachergaming LLC - kohti tasa-arvoisempaa luokkaa

Ammattikorkeakoulussa hyvänä puolena ovat vahvat yhteydet firmoihin:
Santeri Koivisto ja Aleksi Postari kävivät 3.9.15 kertomassa TeacherGaming LLC:n nousukiidosta Tampereen ammattikorkeakoulun ohjelmistotuotannon opiskelijoille. Ansioluetteloon kuuluvat Minecraftin ja Kerbal Space Program-pelien opetusversiot. Pelien lisäksi firma tarjoaa ComputerCraft-ohjelmamuokkauksen jota on markkinoitu ohjelmoinnin opetukseen Minecraftilla. Aikaisemmin Minecraftistä opetuksessa on blogattu mm. PTK:n peliraati.fi-palvelussa.

Moraalipaniikeista mediapaniikkeihin osa 3: Voiko digitaalisia pelejä kritisoida

Twitter: Aamulehden mielipide


Jatkan tätä artikkelisarjaa pelikasvattajien verkostoon 14.8 annetun Facebook-kommentin argumenttien tutkimisella. Aikaisemmin sarjassa on käsitelty LARP-moraalipaniikkia vuodelta 1997 ja yleistä kritiikkiä larppamista kohtaan, joten jos lukija haluaa kontekstin niin edellisiin artikkeleihin on syytä tutustua. Näkökulma artikkelissa on edelleen kasvatusalan ammattilaisen.

Pyynnöstä ja jotta asiayhteydessä pysyttäisiin säilytän tähän mukaan aikaisemmin Facebookissa esitetyt väitteet - vaikka nämä ovatkin osin heikosti perusteltua, on järkevää käsitellä niitä vakavasti. Retorinen kysymys on edelleen, 'mitä voi kritisoida' ja 'jos kritisoidaan niin millä periaatteilla tämän voi tehdä?  Esimerkiksi: "Jos digitaaliset pelit ovat taidetta, niitä voi kritisoida kuten taidettakin."

Moraalipaniikeista mediapaniikkeihin osa 2: Mitä voi ylipäätään kritisoida?

Kuva: Dragonbane-larp


Yksi pelikasvattajien Facebooku-keskustelussa heränneistä teemoista, liittyen YLE:n Lauantaivekkari-larp dokumentiin ja 1997 julkisen keskustelun läpikäyntiin, on temaattinen kysymys siitä kuinka paljon digitaalisia pelejä voi verrata Live-roolipeleihin?

Moraalipaniikista mediapaniikkeihin osa 1: 1997 vai 1985?

Taannoin yle lisäsi arkistoonsa vanhoja lähetyksiä vuodelta 1997 Areenaan, mukana kantaaottava lauantaivekkari joka oli osa julkista keskustelua joka liittyi liveroolipeleihin, eli LARPpeihin (Live Action Role-Playing). 1997 suomalaisessa julkisessa keskustelussa pyöri käsitys liveroolipelien vaarallisuudesta? Tästä tulikin nuoruusmuistot mieleen siinä määrin että menin suhikuttamaan vettä keskustelun päälle Facebookin 'Suomi Larp'-ryhmässä mutta huuhaa levisi muuallekin, joten lienee aika selittää lukijoille mistä ilmiössä oli tuolloin kyse. Avainsanoina tässä artikkelisarjassa on: mikä on moraalipaniikki, miten se lietsotaan tai miten se syntyy?

Assembly Summer 2015 pelinkehityskisa

Assembly Summer 2015-tapahtuman pelinkehityskisassa oli jälleen kerran paljon kovatasoisia ja innovatiivisia pelejä, hieman yllättäen monen pelaajan räiskintäpelien dominoidessa kisasarjaa. 27 kilpailuun lähetetystä tuomaristo valitsi 15 kilpailemaan assembly-vieraiden äänistä. Kilpailun osanottotyöt olivat ladattavissa jo viikkoa ennen tapahtumaa:

www.assembly.org/demoscene/game-development/game-development-entries/

Flow - Elämän virta

Sain Assembly Summer 2015-partyssä lainaan Mihaly Czsikszentmihalyin “Flow - Elämän virta”-kirjan. Kyseessä on FLOW-ilmiötä käsittelevä perusopus, jonka keskeiset asiat voisi sanoa hyvin lyhyesti, mutta tietysti siitä ei saisi blogikirjoitusta aikaiseksi. Päätin arvioida ja verrata kirjan kuvaamaa ilmiötä tietokonepelaamiseen.

TAMK Gamecamp 2015

Tamperen ammattikorkeakoulun kesäkurssitarjonnasta paljastui 2015 kaksi pelintekoprojektiin - pelituotannon 5D5 ja pääkampuksen Gamecampiin. Syy kahteen kurssiin oli puhtaasti taloudellinen: suosio oli valtava ja menettelyllä vähennettiin opiskelijoiden omía kesäprojektit, joten kaikki pääsivät käyttämään yhdessä ja ohjatusti koulun tiloja. Kurssi oli eräällä tavalla tutustumista Unity 5-alustaan sekä Mono-skriptikieleen. Monille ryhmille kyseessä oli myös ensimmäinen kosketus 3d-grafiikkaan.

Kliinisiä kokeita opiskelijoilla

Tampreen ammattikorkeakoulu päätti antaa viime syksynä tietojenkäsittelyn opiskelijoille kahvitilan, joka nimettiin Tikoloksi. Kun tila oli kalustettu toin vanhan Playstation 1 ja matkatelevision pelien kera yleiseen käyttöön. 2014-2015 talvella pleikkari osoittautui tietojenkäsittelyn opiskelijoiden kesken yllättävän suosituksi ja antoi sen tikun mistä tehdä asiaa myös muiden luokkien kanssa - eli tämä osoitti taas pelaamisen lisäävän sosiaalista pääomaa. Oma kokoelmani oli kohtuullisen edustava sisältäen klassikkopelejä, uupuen kuitenkin pari tärkeää. Eräällä opiskelijalla oli ollut lapsena jopa sama demolevy joka on kulkenut kokoelmani mukana Onneksi ystävälliset ihmiset toivat muutaman tärkeän peli pelattavaksi. Laitetta ei oltu päivitetty nk. “modipiirillä” joten ulkomaiset tai kopioidut pelit olivat ulkona laskuista.

Blogista...

Miksi yksi uusi blogi? 35-vuotiaalla alanvaihtajalla luulisi olevan muutakin tekemistä? No, vuodesta 2008 lähtien kirjoittelin PTK Ry:n peliraati.fi sivustolla peleistä ja pelikulttuurista. Sain kommentteja että "tämä on juuri sitä mitä vanhemmat tarvitsevat" - jep, artikkeleiden jakoja somessa nolla ja virkamiesyhteistyö nolla. Sitten tulee kommentteja että kyseessä olisi minun sivustoni, kun olen ainoa joka sinne kirjoittelee. Ei näin, mutta suora päätelmä että jotenkin aika ei vain ollut kypsä peleistä puhumiseen - ainakaan siltä kannalta että ne olisivat vanhempien ja lasten yhteinen harrastus! Tämä postitus on myös samalla avoin kirje siitä että lopetan vapaaehtoistyöt kyseisellä sivustolla ja suuntaan aikaani enemmän pelien tekemiseen kuin niiden analysointiin.

Pelikasvatus ei kuitenkaan ole mihinkään kadonnut, vaan olen edelleen käytettävissä - vanhempien kasvattamiseen ja kirjoittelen löydöistäni omalle sivustolle :)