Vampire: The Masquerade – Bloodlines

Verenimijöiden maailmassa

Vampire the Masquerade on klassinen roolipeli, jonka pohjalta tehdyt liveroolipelit aiheuttivat moraalipaniikkia 90-luvulla. Troika Gamesin Vampire: The Masquerade – Bloodlines myi aikoinaan vähän ja jäi vain pienen joukon kulttipeliksi. Juoni ja asetelma sai paljon suitsutusta, mutta bugit rajoittivat pelinautiontoa. Onneksi viimeksi tänä vuonna päivitetty Unofficial Patch (josta myös kuvat) on korjannut suurimman osan näistä palauttaen myös alkuperäisestä pelistä saksittua sisältöä.
Lisäksi pienellä päivityksellä peli on todella nätti 15 vuotta vanhaksi peliksi.

Peleistä keskustellaan otsikoin

Moraalipaniikeista mediapanikkeihin osa 4

 Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen lausunnoista - tai toimittajien väärinymmärryksestä - on taas noussut kohu. Syystäkö? Asiavirheitä kun ei saisi tulla näin kovan luokan ammattilaiselta - muussa tapauksessa kyse on huolipuheesta. Tämä tai mediapaniikki ei ole tapa auttaa perheitä, vaan toimivia ratkaisuja on esittänyt esimerkiksi Mikko Meriläinen blogikirjoituksissaan.

'Are Video Games That Bad'-dokumentti (BBC)

BBC Horizon-dokumenttisarjassa esitettin syyskyyssa “Are Video Games That Bad”-jakso, joka summasi viime vuosien pelitutkimusta melkoisen kattavasti. Dokumentti lähti luonnollisesti videopelien kehityksestä ja väkivaltaan sekä patologiseen pelaamiseen keskittyvästä tutkimuksesta. Eli niistä ttutkimuksista, johon kotimaassa esim. lastenpsykiatri Sinkkosen lausuntoja pohtivien kannattaisi tutustua.

Kirja: Sexuality in Role-Playing Games

Pari vuotta sitten herätti keskustelua Manchesterin yliopiston tutkimus joka tehtiin 'eroottisesta roolipelaamisesta' World of Warcraftissa. Väitöskirjan teki Ashley ML Brown, jota haastattelin tuoreeltaan silloiseen peliraati.fi palveluun. Kirja ‘Sexuality in Role-Playing Games’ (Routledge, 2015) on toimitettu versio Brownin tutkimuksesta. Kirjoittaja on myös saanut innoitusta suomalaisesta roolipelitutkimuksesta mm. Montolan yms. tutkimuksen muodossa. Kirja lähtee liikkeille Brownin kuvauksesta siitä kuinka hän World of Warcraftia pelatessaan törmäsi eräänä päivänä kahteen kääpiöön hyväilemässä toisiaan!

Moraalipaniikeista mediapaniikkeihin osa 3: Voiko digitaalisia pelejä kritisoida

Twitter: Aamulehden mielipide


Jatkan tätä artikkelisarjaa pelikasvattajien verkostoon 14.8 annetun Facebook-kommentin argumenttien tutkimisella. Aikaisemmin sarjassa on käsitelty LARP-moraalipaniikkia vuodelta 1997 ja yleistä kritiikkiä larppamista kohtaan, joten jos lukija haluaa kontekstin niin edellisiin artikkeleihin on syytä tutustua. Näkökulma artikkelissa on edelleen kasvatusalan ammattilaisen.

Pyynnöstä ja jotta asiayhteydessä pysyttäisiin säilytän tähän mukaan aikaisemmin Facebookissa esitetyt väitteet - vaikka nämä ovatkin osin heikosti perusteltua, on järkevää käsitellä niitä vakavasti. Retorinen kysymys on edelleen, 'mitä voi kritisoida' ja 'jos kritisoidaan niin millä periaatteilla tämän voi tehdä?  Esimerkiksi: "Jos digitaaliset pelit ovat taidetta, niitä voi kritisoida kuten taidettakin."

Moraalipaniikeista mediapaniikkeihin osa 2: Mitä voi ylipäätään kritisoida?

Kuva: Dragonbane-larp


Yksi pelikasvattajien Facebooku-keskustelussa heränneistä teemoista, liittyen YLE:n Lauantaivekkari-larp dokumentiin ja 1997 julkisen keskustelun läpikäyntiin, on temaattinen kysymys siitä kuinka paljon digitaalisia pelejä voi verrata Live-roolipeleihin?

Moraalipaniikista mediapaniikkeihin osa 1: 1997 vai 1985?

Taannoin yle lisäsi arkistoonsa vanhoja lähetyksiä vuodelta 1997 Areenaan, mukana kantaaottava lauantaivekkari joka oli osa julkista keskustelua joka liittyi liveroolipeleihin, eli LARPpeihin (Live Action Role-Playing). 1997 suomalaisessa julkisessa keskustelussa pyöri käsitys liveroolipelien vaarallisuudesta? Tästä tulikin nuoruusmuistot mieleen siinä määrin että menin suhikuttamaan vettä keskustelun päälle Facebookin 'Suomi Larp'-ryhmässä mutta huuhaa levisi muuallekin, joten lienee aika selittää lukijoille mistä ilmiössä oli tuolloin kyse. Avainsanoina tässä artikkelisarjassa on: mikä on moraalipaniikki, miten se lietsotaan tai miten se syntyy?