NAIRI - Tower of Shirin

Nairi, turrit ja kadonnut kaupunki

Nairi on aatelistyttö, jonka vanhemmat kaupungin kaarti vangitsee yllättäen. Hänen opettajansa salakuljettaa Nairin ulos kaupungista. Aavikon rosvot ryöstävät kuinkin Nairin ja karavaanin ja tästä alkaa seikkailu jossa vilisee ankkoja, hiiriä ja ihmisiä. Nairi pyrkii selvittämään ystäviensä avulla synkkää salaisuutta - perässään tornin salaisuuksia salaileva kultti.



Pelin tiedot


Pelin nimi: NAIRI - Tower of Shirin Pelin julkaisija/kehittäjä: HomebearStudio
Alustat: PC (Steam), Nintendo Switch Pelin tyyppi: Visualinovelli, Point&Click-seikkailu
Ikäraja(t): PEGI 3, ESRB: Everyone
Arvostelijat: Rami
Kuvat&linkit:
https://www.youtube.com/watch?v=aiw3fJF6zcY

Mitä peliharrastaja ajattelisi pelistä

Peli on hiirivetoinen, käsin maalattu visuaalinovelli. Pelaaminen on seikkailua ruudusta toiseen ja eri olioiden auttamista. NAIRI on eläintarina siinä mielessä että maailmassa elää antromorphisista eläintarinoista epätyypillisesti sekä ihmisiä ja antromorphisia eläinhahmoja sekaisin. Dialogia on paljon mutta se on yleensä lyhyttä ja hyvin ystävällistä, hellämielistä kuittailua.

Visuaalinovellina NAIRI on pidemmästä päästä, pelin kestäessä noin viitisen tuntia. Ongelmanratkaisu ei ole hirveän vaikeaa ja ongelmat ovat aika loogisia. Joskus esineitä pitää yhdistellä ja arvoituksia ratkoa. Yleensä joku henkilö haluaa esineen X jotta antaa Nairille esineen Y. Pelin alun jälkeen pelaaja saa kirjan josta voi luntata mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Kuvallisesti piirretyt ohjeet eivät pilaa pelinautintoa tai edes tarkalleen kerro mitä pitäisi tehdä. Joskus pelaajan pitää etsiä kolikkoja kukkaruukuista ja laatikoista. Ongelmana on että pelissä ei ole ominaisuutta, joka näyttäisi mitä kohtaa ruudussa voi koskea. UI:n kehittymättömyys näkyy siinä kun pelaajalla on idea mitä pitäisi tehdä, mutta aikaa kuluu ihmettelyyn mihin tämä esine pitäisi tökätä? Tämä varmasti vähentää pelinautintoa ainakin nuoremmilla pelaajilla. Lisäksi joitakin esineitä piti koskea heti alussa monta kertaa, joka ei tullut välittömästi mieleen.

Pelinä NAIRI sisältää nautittavan paljon grafiikkaa ja simppeleitä animaatioita. Itse pidin sarjakuvamaisesta tyylistä ja eläinhahmoista. Vaikka Furry/Turri/Anthromorphismi alakulttuurina tuottaa paljon aikuisille suunnattua grafiikkaa pysyy NAIRI kiitettävästi erossa turritarinoiden kliseistä. Tietysti ankat ovat riitapukareita - eläinten piirteiden tuominen tarinaan kun on aina ollut turrikulttuurin tarinoiden ydinkoukku. Tietysti joku voisi valittaa että NAIRI on enemmän ihmistarina kuin eläintarina ja tämä on kyllä pitää paikkansa.

Kuvaohjelmaluokittelijan näkökulma

Pelin sankari on nuori tyttö. Söpöys ja keveys animaatioissa tulee hyvin esiin ystävällismielisenä kuittailuna. Jännittävyyttä animaatiossa ei muutamaa kohtausta lukuunottamatta juurikaan ole. Vihailevaa kielenkäyttöä on parissa kohtaa joskin hyvin viatonta, esimerkiksi pingviini Gunther on tyttöjen ympäröimä ja aikuiset varmaan tajuavat viitteet. Lasten kanssa peliä voi pelata ja avainsanat ovat ystävällisesti väritetty dialogista.

Seikkailu on korkealentoista fantasiaa ja ei sinällään kovin pelottava, sillä tilanteet ratkeavat nopeasti myönteiseen suuntaan. En oikeasti näkisi pelin saavan S ikärajaa suurempaa suomalaisessakaan järjestelmässä.

Vanhempien ja pelikasvatuksen kannalta

Jäin miettimään, että vaikka kehittäjät toteavat pelin olevan kaikenikäisille, niin kelle se on oikeasti tarkoitettu? Tarina oli hyvin nautittava ja huumori oli välillä hauskaa. Visuaalinovellien harrastajat ja turrinarinoista pitävät varmasti löytävät pelistä nautittavaa. Jos nyt jotain suositusta haluaa sanoa niin englannin kieli, totta kai, mutta jos pelin tarinaa ymmärtää niin mitään sen rajaavampaa en keksi.

NAIRI on nautittava visuaalinovelli ja seikkailupeli, jota varmasti kannattaa vanhempienkin kokeilla.