Duskers

Romunkerääjät

Tulevaisuudessa jonkinlainen kataklysmi on tuhonnut avaruustasavallan. Pelaaja herää romuttuneessa aluksessa ilman tietoa tai resursseja. Tästä alkaa romun, polttoaineen ja tiedon kerääminen, työkaluina kolme kauko-ohjattavaa droonia. Käyttöliittymänä näppäimistökomennot. Avaruushylyt ovat kuitenkin vaarallisia.

Peli on yksittäisen kehittäjän unelmaprojekti- Tim Keenan halusi tehdä pelin jossa jokainen päätös on merkityksellinen. Mistfit Attic pelin esikoisen A Virus Named TOM-projektin jälkeen oli unelmaprojektin vuoro. Tästä unelmaprojektista tuli sitten synkempi ja synkempi. Rahojen ollessa loppumassa Indie Fund-tuli lopulta apuun. Peli saikin palkintoja vuoden indiepelinä 2016.  

Pelin tiedot

Pelin nimi: Duskers Pelin julkaisija/kehittäjä: Misfits Attic
Alustat: Windows (Steam), Linux, Mac OS X Pelin tyyppi: Strategia, ongelmanratkaisu, selviämiskauhu
Ikäraja(t): -
Arvostelijat: Rami
Kuvat&linkit:
EnterElysium Duskers #01 - Let's Play

Mitä peliharrastaja ajattelisi pelistä

Ensimmäinen ajatus joka tulee pelistä mieleen on Aliens-elokuvan alku. Ripleyn kapseliin lähetetään ensimmäisenä drooni skannaamaan paikkoja. Tällaiset automaattiset droonit ovat hyvin realistinen tapa käsitellä avaruushylkyjen tutkimista - ja samalla hyvin gamistinen tapa lähestyä aihetta.

Erinomaisin piirre Duskerissa on se että sen alukset generoidaan proseduraalisesti, pelaaja ei voi siis tallentaa peliä ja huijata vaan kerran vierailtuihin hylkyihin ei pääse takaisin (valikosta löytyy optio, joka mahdollistaa takaisinpääsyn jos peli kaatuu). Pelaaja on näiden droonien varassa, mutta roguemaisena pelinä droonien laitteet kuluvat jokaisella reissulla. Vikaprosentti alkaa nousta ja jos laite hajoaa ei se kelpaa muuksi kuin varaosiksi.

Avaruushylyistä löytyy polttoaineen lisäksi muita drooneja, sekä päivityksiä sekä omaan alukseen että drooneihin. Romulla taas voi korjata kaikkea toimimaan ainakin hetken aikaa. Oma alus rapistuu myös ja se pitää vaihtaa jossain vaiheessa toiseen, ainakin jos saa hylyt puhdistettua niitä kansoittavista hirviöistä.

Peliä voisi pitää masokistisen järjestelmänvalvojan unelmana, kaikki komennot kirjoitetaan näppäimistöllä konsoliin ja videokuva saatetaan välillä kadottaa. Komentoja voi myös linkittää puolipisteillä tapahtuvaksi samaan aikaan, kuten oikeassa ohjelmoinnissa. Mistään monimutkaisesta komentorakenteesta ei ole kuitenkaan kyse, periaatteessa päästään käyttämään rajoittunutta komentovalikoimaa. Käyttöliittymä edustaakin retrofuturismia parhaimmillaan.

Varsinaisesti pelissä siis tutkitaan huoneita, arvioidaan liikesensorilla olisiko jossain huoneessa infestaatiota ja yritetään osia aluksesta sähköistämällä sekä ovia avaamalla johdattaa vastustajat johonkin missä niistä ei ole harmia. Ne eivät myöskään yleensä pidä säteilystä ja tyhjiöstä, joten ilmalukon avaaminen on välillä ihan hyvä idea. Käytännössä pelaaja joutuu tekemään päätöksiä lähes nollaresursseilla. Kappas, tässä aluksessa on toinen ilmalukko, mitä jos käyttäisimmekin sitä sisääntuloon? Samalla tilanne voi muuttua, putkia repeää päästäen säteilyä sisään tai meteoriitti iskeutyy alukseen.

Duskers on pahuksen jännä peli. Jännitys tiivistyy yksinäisyyden, kasari-käyttöliittymän ja autiuden takia. Missä ihmeessä kaikki ihmiset ovat? Lokitekstit kesittelevät erilaisia teorioita miksi emme ole havainneet maapallon ulkopuolista elämää, alkaen harmaasta massasta ja päättyen siihen että jokin mekanismi ‘siivoaa’ pois edistyneitä sivilisaatioita. Aika viileää. Peli etenee hylkyjä tutkimalla ja liikensensoria katselemalla. Pelaaja ottaa hallittuja riskejä kunnes yhtäkkiä huoneessa oleva taisteludroidi/alieni/mutanttihirviö loikkaa droonin päälle ja pissat tulevat housuun.

Kuvaohjelmaluokittelijan näkökulma

Pelihän ei näytä juuri miltään, mutta onnistuu kaappaamaan mielenkiinnon tehokkaasti. Sekä suomalainen että eurooppalainen ikärajajärjestelmä painottavat kuvallista ilmaisua. Silti, suomalaisessa ikärajajärjestelmässä on ahdistus-kriteeristö, joka on irroitettu kauhufilmien troopeista, ja se käsittelee kuvaohjelman tuottamia tunteita. Silti, suomalaiset rajoitukset lähtevät vahingollisuudesta, enkä voi sanoa että peli voisi olla muuten kuin joskus säväyttävä. 

Pelin PEGI-ikäraja on 12 kiroilun takia... PEGIllä olisi kauhukriteeri 12 päällisin puolin sama kuin suomessa. Valitettavasti kuvanauhalta arvosteltaessa ei pelaamisen jännittävyys välity kunnolla, tämä peruste olisi pitänyt olla ehdottomasti 12 ja kauhu, sillä se että joku on kirjoittanut tekstipohjaisesti alatyyliä lokikirjaan ei pitäisi olla lastensuojelullinen asia. Peli on enemmän psykologinen kuin esittävä, niin sanotusti.

Vanhempien ja pelikasvatuksen kannalta

Duskers on näitä pelejä jotka ovat mielenkiintoisia jo pelkästään taiteellisen arvonsa takia. Haittaako kasvattajaa se että teini pelästyttää itsensä? Jos haittaisi niin Minecraftiä ei varmaankaan pelattaisi enää. Amerikkalainen tutkimus kesäkuulta osoitti että kauhuelokuvien ystävät selvisivät paremmin korona-eristyksestä kuin muut. Ilmeisesti henkiseen kestävyyteen vaikuttaa kammottavien asioiden selviytymisstrategioiden harjoittelu. Tätä ajatusta voi varmaankin soveltaa jossain määrin peleihin, eli jos ikäraja riittää niin pikkasen jännät jutut voivat olla ihan hyvä. Tietysti on myös sisältöä joka voi aiheuttaa yöunien menetystä tai luoda nk. mediatrauman, joten ehkä edelleen kannattaa miettiä sopii Slender tai Five Nights at Freddys nuorille lapsille.

Peliä pelatessa voi pohtia, että...

• Mikä tavoite pelissä on?
• Mikä on hyvä taktiikka?
• Mikä on kannattavaa hylynryöstämistä?