Wing Commander Saga: Darkest Dawn

Avaruusturreja vastaan

Knossos on Freespace Open-avaruusräiskintäsimulaattorille tehty pelialusta, joka tarjoaa hyvin monia massiivista modia pelin. Alusta vaatii alkuperäisen Freespace 2 omistamisen esim. Steam/GOG kautta. Esimerkiksi Battlestar Galactica aiheista Disapora: Shattered Armistice tai Wing Commander 4 uusioversio. Kiinnostaako? Wing Commander-nimi mainitaan nykyään useimmin Star Citizenin yhteydessä “juu se oli kalis AAA-pelisarja 1990-1997 ja leffa jossa kissoila ei ollut karvoja”. Wing Commander Saga: Darkest Dawn on täysin uusi peli tähän sarjaan sijoittuen William R. Forstchenin kirjoittaman Fleet Action kirjan jälkeen, käytännössä Heart of Tiger pelin kanssa päällekkäin. Darkest Dawn on tehty IP:n omistajan Electronic Artsin ja entisen kehittäjän Chris Robertsin luvalla. 40 vuotinen sota Kilratheina tunnettua mukalaislajia vastaan jatkuu kumana ja kissojen päästyä ydinpommittamaan maapalloa konfederaation laivasto on hätää kärsimässä. Pelaaja on pikakoulutuksen hävittäjälentäjäksi saava uusi pilotti, joka työnnetään tuleen sen kummemmin päätä silittämättä.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Wing Commander Saga: Darkest Dawn Pelin julkaisija/kehittäjä: Wing Commander Saga team (2012)
Pelin tyyppi: Avaruusräiskintä Ikäraja: -
Arvostelijat: Rami Sihvo
Linkit: www.wcsaga.com

Pelin nimi: Knossos Pelin julkaisija/kehittäjä: Hard Light Productions
Alustat: Windows, Ubuntu, Arch Linux, Mac OS  Tyyppi: Pelialusta Freespace-modeille
Linkit: fsnebula.org/knossos/

Peli-Rami kokeilee

Vaikutelmat pelistä

Yritin ensiksi asentaa pelin asennustiedostoja mutta epäonnistuttuani kurjasti, löysin Knossos-ohjelman jonka kautta asennus onnistui nopeasti ja helposti. Käytännössä vanhemmat versiot Freespacesta eivät välttämättä osaa toistaa ääniä nykyisillä käyttöjärjestelmillä, joten Knossos on myös tässä suhteessa äärimmäisen hyödyllinen Freespace Open-emulaatioon.

 

Darkest Dawn sijoittuu siis Wing Commander-universumin epätoivoisempaan kohtaan. Terran Confereration Navy taistelee epätoivoista puolustustaistelua Kilratheja vastaan ja Vega-sektori on romahtamassa. Kilrathit eivät tunne termiä ‘sotarikos’ joten planeettoja tuhotaan myös bioaseilla, ilmeisesti Repleetahin taistelu on päässyt unohtumaan. Kilrathit ovat juonikkaita ja ovelia, ja näillä on salaisia aseita samassa määrin kuin saksalaisilla korkeajännityksessä.

Pelaaja joutuu usein hyökkäämään capital-luokan alusten kimppuun jopa kevythävittäjällä (!), joten näiden runkoa pitkin tulee kynnettyä tykkitorneja tuhoten. Kyllähän muutamia hienouksia nykypeleistä jää kaipaamaan, mutta ‘toisen maailmansodan potkurikone avaruudessa’ taistelu tuo taas hyviä muistoja mieleen.

Pelin tehtävät vaihtelevat runsaasti avaruudesta planeetojen ilmakehään, ja tavallista on että tehtävä saattaa muuttua kesken pelin. Tietysti, peli tallennetaan vain lähdössä, joten jos paremman tuloksen haluaa pitää koko tehtävä pelata läpi. Kaikkien vihaamia saattotehtäviä on kohtuullisesti, joissain näissä pitää olla todella tarkka jotta päästään läpi tai hyvin nopea jotta kaikki tehtävät saadaan suoritettua. Esimerkiksi pakolaissaattuetta suojeltaessa saa menettää vain kaksi alusta ja tämän jälkeen peli on ohi.

 

Peli ei ole myöskään ihan helppo. Lyhyt tutoriaalikampanja tutustuttaa pelaajan kaikkeen nopeasti, mutta peli olettaa että pelaaja tietää että Dralthi on keskiraskas hävittäjä ja Paktahn on pommittaja.

Jo tutoriaalista asti lennetään Arrow-kevythävittäjällä kovaa ylivoimaa vastaan. Peli emuloi Wing Commander 3/4 toimintaa hyvin, tuoden mukaan Freespacen mahdollistavat ominaisuudet. Ysärityliin näppäimistö on täynnä toimintanappeja sekä kohteiden valitsemiselle, näistä etenkin torpedo/pommivalintaa kannattaa käyttää jotta kissojen pommittajat ja risteilyohjukset eivät pistä suojeltavia kohteita paaliin. Taistelu on välillä sopivan massiivista, kiitos Freespacen moottorin ja tekniikan kehityksen. Peliä ei ole modernisoitu, joskin se antaa mahdollisuuden ohittaa tehtäviä jos siinä epäonnistuu liian monta kertaa. Minkäänlaisia checkpointteja ei lennon aikana ole, vaan jos se menee myttyyn tai kuolet niin tehtävä aloitetaan alusta.

..

On helppo uskoa että peliä on kehitetty kymmenen vuotta (2002-2012). Peli on todellista fanilaatua ja pelin 55 tehtävää on tehty huolella. Ääninäyttely on yleensä ihan pätevää, tietysti muutamassa kohdassa rima alittuu. Pelissä on 11000 repliikkiä ja 70 videopätkää, yhteensä noin yhdeksän tuntia kunneltavaa. Kirjoitus on pääosin ihan hyvää ja hyvin ysärimaista. Jonkin verran myös seksististä kielenkäyttöä on, en tiedä onko tämä jonkinlainen nyökkäys ysärille vai mitä. Siipimiehet ovat pääosin lapsellisia, puhuen esim. urheilusta kesken saattotehtävää.

 

Darkest Dawn on ihan ehta ystäriavaruuslentely, se on tehty rakkaudella ja lähdemateriaalia kunnioitetaan. Tutoriaalissa ja kerran-pari tämän jälkeen tarjotaan pelaajlle pitkää novellia luettavaksi Forstchenin tapaan. Itse en jaksanut lukea huonoa fonttia, mutta paljon muuta moitittavaa ei ollut. Hiirilentely onnistuu, joskin keskellä ruutua on pieni deadzone, joka voi tarkoissa tilanteissa haitata. Ja mukavaa oli havaita että refleksit olivat näköjään tallella vielä.

 

Peliä pelatessa voi pohtia, että...

• Miten pelisuunnittelu on kehittynyt 90-luvusta?
• Mitkä elementit pelissä ovat selkeästi sen ajan tuotetta?
• Mitä peli kertoo kilratheista, entäpä sodasta?