Call of Cthulhu (2018)

Hulluuden saarella

  

HP Lovecraftin perusteiltaan vääristynyt mielikuvitus herättää mielenkiintoa myös tällä vuosituhannella. Focus Entertainment julkaisema Call of Cthulhu (2018) kukkoilee nimellään samannimisen roolipelin ja novellin rinnalla, On vuosi 1924 ja Bostonilainen yksityisetsivä Edward Pierce lähetetään ratkaisemaan selittämättömän tulipalon mysteeriä Darkwaterin saarelle. Täällä kaniininkolo alkaa mennä syvemmälle ja syvemmälle johtaen hulluuteen.

Pelin tiedot  

Pelin nimi: Call of Cthulhu (2018)  Pelin julkaisija/kehittäjä: Focus Entertainment/ Cyanide, Saber Interactive

Alustat:  PC, Xbox One, PS 4, Nintendo Switch Pelin tyyppi: Seikkailu/hiivintä/kevytroolipeli

Ikäraja(t): IARC 18+

Arvostelijat: Rami Sihvo

Kuvat&linkit:

Focus Entertainment on julkaisija, joka tunnetaan keskihintaisista peleistä. Tältä pohjalta en odottanut pelistä paljoakaan, olihan netissä peliä kritisoitu laihasta mekaniikasta. Tämä oli totta, esimerkiksi lopun toimintakohtaus oli hieman aneeminen, silti Cthulhu-mythos on oikein mielenkiintoinen aihe ja peli parani edetessään. Hiippailu toimi kohtuullisemmin ja peli tuntui aidosti haastavalta parissa kohtaa. Lopusta voi sanoa monta asiaa, ylipäätään jännitykseen ja arvoitukseen perustuvat pelit voivat nuupahtaa kun asiat alkavat selvitä.

Pelin mekaniikka tuntui alikeitetyltä, sillä osalla taidoista ei tunnu tekevän paljon mitään. Enemmänkin pelaajan tekemät valinnat dialogeissa tuntuivat ohjaavan tarinaa vahvemmin kuin pistemäärät eri taidoissa. Piercen mielenterveys vaikuttaa siihen mitä vaihtoehtoja hänellä on lopussa. Ukrainalnen kehitt kuitenkin lähti projektista ja teki oman Sinking City-pelinsä, joka omaa jonkin verran samanlaisia piirteitä Call of Cthulhu-pelin kanssa. Ranskalainen Cyanide veti projektin loppuun, mutta näillä oli enemmän urheilu ja toimintapeleistä. 

Dialogi oli mielenkiintoista ja juoni onnistui nyrjähtämään niskan muutamassa kohtaa. Immersiivisyys onnistui dialogin ansiosta hyvin. Itse vierastan vähän 3d esirenderöityä kohtauksia, mutta toisaalta pidemmän päälle tämä tuntui ehkä paremmalta ratkaisulta. Pierce tuntui sopivan puisevalta ja alkoholisoituneelta etsivältä. Tämän kykyä rekonstruktoida tapahtumia ei missään vaiheessa selitetä, mutta se oli hyvin vahva tunnelman lisääjä. Pääsääntöisesti näissä kohti pelaajan tarvitsee vain etsiä vinkkejä ympäristöstä.

Kuvalukuna, pelin ikäraja on annettu 18 kauhun ja ruutuefektien takia. Tuli mieleen että monessakaan pelissä ei näy tällaista määrää haiden perkuujätettä, joten kuvaus on sikäli ‘avointa’ että verta ja suolenpätkiä löytyy paljon etenkin pelin alussa. Peliä voi suositella todellisille kosmisen kauhun ja hyvän Lovecraftin ystäville. Se on mekaanisesti hieman kömpelö, mutta hyvällä kirjoituksella tämän antaa anteeksi. 

Peliä pelatessa voi pohtia, että...

• Miten maalaukset liittyvät tarinaan?

• Kuinka paljon Darkwaterilla ja Innsmouthilla on yhteistä?

• MItä Scyllalla tapahtui?

• Mikä oli Sarah Hawkinsin kohtalo?