Warhammer 40,000: Deathwatch - Tyranid Invasion (Enhanced Edition)

Kuolemanpartio

Vuonna 40000 linnunrata on täynnä - sotaa, ihmisten Imperiumi on vihollisten piirittämä yhden vitsauksen ollessa Tyranidien muukalaisrotu, joka haluaa popsia kaiken elävän poskeensa. Deathwatch on inkvisition kanssa styylaava Adeptus Astarteksen  erikoisjaos, joka on eriskummallisesti koostettu eri jaosten supersotilaista. Deathwatchin nimellä löytyy sekä kirja, roolipeli että mobiilistrategiapeli ja se perustuu Games Workshopin pöydällä pelattavaan Warhammer 40k-figuuripeliin.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Warhammer 40,000: Deathwatch - Tyranid Invasion Enhanced Edition Pelin julkaisija/kehittäjä: Rodeogames (2015)
Alustat: pc, iOS Pelin tyyppi: ryhmätason strategia.
Ikäraja(t): - (Apple 12+)
Arvostelijat: Rami (35)
Videokuvaa:
https://youtu.be/N4k2ngyFE8s Teaser trailer
https://www.youtube.com/watch?v=sP1bGSiBBiY   Pelitraileri

Mitä pelissä oikeasti tehdään?

Aikaisemmin kirjoittamissani esimerkeissä oltiin vahvasti kiinni retropeleissä, Deathwatch edustaa kuitenkin modernia ryhmätason strategiaa - eli oman kuolemanpartion jäseniä on viisi, näillä on muutamia erikoiskykyjä ja muutama liikepiste. Liikepistettä voi jättää varastoon, jotta tähtiritari (Space Marine, ei virallista suomennosta -toim. huom.) ampuisi näkökenttään tulevaa vastustajaa - mutta Keisari ei ole puolella jos vastapuoli osaakin ampua takaisin - koska tuleen eivät supersotilaat osaa vastata. Käytännössä peli on kevyttä strategiaa pelaajan vuorotellessa yksiköillä kyttäämistä, liikepisteiden tuhlaamista omalla vuorolla liikkumiseen ja ampumiseen, sekä käyttää välillä kokemuspisteillä ostettavia erikoistaitoja.

Mikä ihmeen Deathwatch?

Deathwatch, Steve Parker (2013)

Warhammer 40k kirjoja on suuri määrä, ja osa näistä ovat jopa ihan luettavia. Deathwatch-kirja on toiminut suorana innoituksena tietokonepelille, ja se on Rynn’s Worldin kirjoittaneen Steve Parkerin käsialaa. Päähenkilö tietäjä Karras lähetetään Death Spectres-jaoksesta osallistumaan palvelemaan salamyhkäisessä Deathwatchissa. Kirja kuvaa Karraksen koulutusta ja Talon-ryhmän tekemään itsemurhatehtävää inkvisitiolle.

Deathwatch RPG, Fantasy Flight Games (2010) 

Warhammer 40k universumiin sijoittuvia pelejä on ilmestynyt 2008 jälkeen kasa ja näiden aiheet vaihtelevat vapaakauppiaasta inkvisition kautta pimeisiin voimiin. Deathwatch sijottuu Jerikon haaraan, jossa kuolemanpartio tukee horjuvaa Achiluksen ristiretkeä. Siinä missä Only War-kaartilaispelin kampanjan lopputaistelu on epätoivoinen yksi ryhmä vastaan satoja vastustajia Deathwatchissa se on lähinnä 'normaali työpäivä'. 

Vaikka kyseessä ovat kovat pojat ja osumapisteet voivat mennä reilusti pakkasen puolelle (!) superihminenkin kaatuu kun noppatuuri loppuu (taidot kun eivät ole turhan suuria). Peli on noppamekaniikaltaan 'hieman raskas' (hahmolomakkeita on useampi käytössä) ja taistelua on paljon. Kritiikkiä on esitetty että Space Marine-hahmoihin on vaikea eläytyä, mutta omassa peliryhmässämme huomasimme että Deathwatch soveltuu hyvin draamapelaamiseen, mutta vaatii kokeneen roolipeliryhmän sekä  reiluisti tietoa 40k asetelmasta. Jotaikin premissejä on ehkä myös viilattava ankaralla kädellä: ennen vanhaan (2. edition aikaan) kun Warhammerissa sai olla jopa huumoriakin ja sitten toisaalta Deathwatchin lisäosan 'The Price of Hubris'-seikkailun vapaakauppias on aivan liian alivarusteltu suuren kauppasuvun lippulaivaksi.  Videotraileri

Mitä kokeneempi pelaaja saa irti pelistä?

Täytyy myöntää että Deathwatch: Tyranid Invasion on mukavan kevyt pelata ainakin iPadillä. PC-versio pärjää ehkä ulkonäöllään, mutta on lopuksi vain suora käännös mobiiliversiosta. 40k maailmaa ja asetelmaa ei pahemmin selitellä joten pulttipyssyjen ja liekinheittimien toiminnan on ummikon itse kokeilemalla selvitettävä. 

Omat tähtiritarit kestävät kuitenkin rankaisua hieman enemmän kuin vanhan Space Hulk-pelin paperiin puetut terminaattorit. Lisäksi turhautumista estetään sillä että tehtävässä kuollut soturi ei ole menetetty tapaus. Peli alkaa melko rennosti ja pelaaja saa käydä tehtäviä läpi hetken aikaa ennenkuin päästään lähelle sitä tunnelmaa mikä tyranidisodassa kuuluisikin olla.

Vähän niinkuin näin (Lähde: Starship Troopers)

Pelin eettinen sanoma?

Sinällään Warhammer 40.000 on loppujen lopuksi absurdia parodiaa totalitarisista yhteiskunnista ja uskonnollisesta hurmoksesta, vähän kuin vitsi jolle ei saa ikinä nauraa. Oma suosikkini peliin perustuvista kirjoista oli sarja jossa seurattiin hieman pelkurin piirteitä omaavan komissaarin (Ciapas Cain) uraa, joka onnistuu aina selviämään uskomattomista tilanteista junailukykynsä ansiosta.

Deathwatch-peli käsittelee rikkaasta taustasta huolimatta kuitenkin vain yhtä aihetta eli Tyranidit ovat tulleet karppaamaan ja niillä on nälkä - suurin osa tehtävistä onkin vastustajan epäinhimillisyyden takia paremmin moraalisesti perusteltavissa kun puolet touhuista mitä Inkvisitio tekee.

Mitä taas Warhammer 40k figuuripeliin tulee niin sitä on pitkään perusteltu sillä, että kaikki materiaali on vieraskielistä ja figuurien maalaaminen kehittää lasten sorminäppäryyttä.  Eräs Seinäjoelta kotoisin oleva mies jopa kerran totesi että hänen pojallaan ei ole 'varaa happoon' pelin takia.

 Vähän kuin 'Hulluilla Päivillä'.

Kiinnostusta herättävät piirteet?

Warhammer-tietokonepelien julkaisu virkistyi 2006 ja tällä hetkellä odotellaan Vermintideä (joka näyttäisi olevan tekemäni nopean vilkaisun perusteella Left For Dead 2-tapaista mättämistä mutta Warhammer Fantasy Battlen maailmassa). Monella harrastajalla on edelleen Space Hulkin kokoinen reikä sydämessä ja 2013 tehty uusiojulkaisu tyytyi lähinnä ratsastamaan nostalgialla.

Deathwatch pyrkii olemaan taktisilta valinnoiltaan Space Hulkia monipuolisempi ja mikä parasta sen aihe antaa myös luvan heittää samaan joukkoon keskenään täysin erimielisiä supersotilaita. Tämä joukon eripura oli kantava piirre Deathwatch kirjassa ja -roolipelissä. Tyranid Invasion hyödyntää rikasta taustaa vain puolittain - leukojen venyttely pysyy kevyellä tasolla, väliin jutut ovat (taustafluffin tuntien) jopa jossain määrin mielenkiintoisia, mutta niillä ei ole vaikutusta peliin. 

Esimerkiksi Deathwatch-kirjassa ryhmän smurffin asenne sabotoi koulutusta alusta lähtien, mutta sosiaalisen puolen vaikuttaminen taistelijoiden toimintaan on aihe, jota ei tietokonepeleissä ole oikeastaan koskaan sen kummemmin käsitelty- omille jaosveljille voi pelissä tosin antaa bonuksia. Eri jaoksia pelissä on vain neljää eri sorttia, tosin Ultramariinien ja Avaruussusien fanit pitävät varmasti näiden vahvasta asemasta.

Persoonallisuus pysyy pelissä mukana kun avaruushukkia on ryhmässä.

Jännitystä aiheuttavat elementit?

Deathwatch on kohtuullisen kliininen peli, pienet veriroiskeet kertovat siitä että jotain tapahtui, mutta ruumiit katoavat. Apple kuvaa tätä ikäsuosituksissaan termein “Frequent/Intense Cartoon or Fantasy Violence” , eli vakavaa mutta ei oikeastaan ykstyiskohtaista ruutuväkivaltaa. Kuvauksen jännittävyyttä lasten kannalta on vaikea arvioida eli 12+ on siksi hyvä lähtökohta.

Isot vastustajat vovat sitten... tosi isoja.

   

Ladattava lisäsisältö?

PC-pelissä ei ole onneksi mikromaksuja - varusteet ja uudet hahmot ovat kortteja, jota avataan pelaamalla peliä. iOS-versiossa oli mahdollisuus ostaa varustekortteja, jotka ovat sattumanvaraisia.
Ilmeisesti Imperiumin byrokratiaan kuuluu lähettää miehiä mutta ei aseita tai sitten kolmas raskas pulttipyssy peräjälkeen. Järjestelmästä kuultaa hieman läpi se että siihen olisi niiiiiiiin helppo lisätä mikromaksut jälkikäteen, mutta tällä hetkellä niitä ei ole eikä nopeasti googlaamalla löytynyt myöskään tietoa siitä että niitä oltaisiin ikinä lisäämässä.

Inkvisito arpoo lahjapalansa korteista

Keskustelunaiheita pelin tiimoilta

• Mitä tiedät Warhammer 40.000-universumista?
• Mikä on Space Marine?
• Millä taktiikalla pelissä pärjää?