Taistelu Vegasta
90-luvulla AAA-peleihin kuuluivat ehdottomasti Wing Commander-avaruuslentopelisarjan pelit - kyseinen pelisarja itse asiassa loi oman pelityyppinsä jota on toistettu näihin päiviin asti ja sen kolmas peli oli yksi ensimmäisistä jossa oli ihan kalliita näyttelijöitä videopätkissä (Mark Hamilton pääosissa)! Rogue Earth LLC:n tuottama Eterium on uskollinen kunnianosoitus Wing Commander 1-2 peleistä, jopa siinä määrin että alusten tiedot ja pelilliset ongelmat ovat samoja.
Pelin tiedot
Pelin nimi: Eterium Pelin julkaisija/kehittäjä: Rogue Earth LLC (2014)
Alustat: pc Pelin tyyppi: räiskintä, simulaattori
Ikäraja(t): -
Arvostelijat: Rami Sihvo (35)
Videokuvaa:
www.youtube.com/watch?v=wkWQofUeqTw&list=PLVPhqSp0skfjkkpQBkH8tHv9Pf9FI8LR6 Let’s play
www.youtube.com/watch?v=noHsmeXUd6s Scott Manley testaa
Mitä pelissä oikeasti tehdään?
Mitä kokeneempi pelaaja saa irti pelistä?
Draama - jota esitetään tekstimuodossa - on hyvin tuttua. Tietysti porukassa on yksi täysin päästään vialla oleva pilotti (no, ei kuitenkaan Maniac kutsumanimeltään) ja päähenkilön entinen tyttöystäväkin tulee mukaan kuvioihin. Peli alkaa kevythävittäjän puikoista jolla aikansa lennettyään päähenkilö pääsee pian lentämään hidasta rauta-ammetta, jolla sitten lennetäänkin hieman liian pitkään… Eli pelin tuotteen kehitysjonoon on ilmeisesti poimittu lähes kaikki elementit Wing Commander peleistä 1-4 (ja lisälevyistä myös). Hyvin suuri osa kliseistä kierrätetään on salaisia madonreikiä, pettureita, vihollisen superdreadnought ja kokeellinen ase.
Sinällään nostalgiatripit ovat aina ‘ihan jees’ - taktiikat ja pelattavuus on niin lähellä vanhoja Wing Commander-pelejä että ei voi nostaa kuin hattua. Sinällään olisin mielelläni jättänyt pelin tökkivät piirteet pois - esimerkiksi kuka hullu lentueen johtaja lähettää partionsa lentämään kahden miinakentän läpi! Lisäksi ennen vanhaan ei ilmeisesti haluttu antaa pelaajalle mahdollisuutta vaikuttaa juoneen muuten kuin lentämällä?
Pelin eettinen sanoma?
Pohdin pitkään sitä että pelissä ei tunnu olevan oikein mitään omaa innovatiivisuutta. Aluksen ohjaamon saa pois, jos tykkää lentää enemmän Wing Commander 4-tyylillä, tarpeeksi hakattuaan päätä seinään voi ohittaa tehtävän.
Alkuperäinen Wing Commander oli Tähtiensodan ja Battlestar Galactican lentelyiden innostamaa avaruusräimintää. Oikeastaan simulaatio ja tilanne oli otettu suoraan toisesta maailmansodasta tyyneltä mereltä - sen verran japanilaisia vastustajina toimivat kissahumanoidit olivat. Myöhemmät pelit ovat toistaneet tätä asetelmaa oikeastaan kyseenalaistamatta sitä mihinkään suuntaan. Eterium ei tähän myöskään ryhdy vaan istuttaa pelaajan pitkäksi aikaa keskiraskaan hävittäjän rattiin jonka ympärillä vastustajan kevythävittäjät lentävät kierroksia ja joka on ohjusten loputtua äärimmäisen turhauttava lentää.
Varsinaisesti ensimmäisessä kampanjassa ei ole haaroittuvaa kampanjaa sen mukaan miten huonosti tehtävä meni, mutta tarinaa jatkavassa DLC-paketissa tämä ominaisuus on olemassa. Eli jos saattohävittäjä poksahtaa niin tästä seuraa luonnollisesti jotain, ja tämä motivoi pelaajaa kummasti. Alkuperäisessä Wing Commanderissa saattoi siipimiehen myös menettää, mutta aivan näin pitkälle ei Eterium mene (mikä on sääli).
Kiinnostusta herättävät piirteet?
Pelin juoni pyörii esikuviaan tiukemmin siirtokuntien kohtalon ympärillä ja värittää niitä osia alkuperäisten pelien juonesta joihin viitattiin mutta jota ei koskaan määritelty tarkemmin. Peli olisi ihan hyvin voinut olla Wing Commander-sarjan peli jos kehittäjät olisivat saaneet siihen lisenssit (Lisenssit omisti Electronic Arts joka ilmeisesti myi ne 2014 Mechwarrior Onlinen kehittäneelle Pirahna Games-studiolle. Kauppasummaa ei tiedetä mutta esimerkiksi Star Citizeniä kehittävä Chris Roberts ei ole harkinnut lisenssien hankkimista.)?
Lentäminen ja taistelu on osin lähdettään taktisempaa, siipimiestä voi käskeä eri kohteiden kimppuun ja peli värjää tehtävän kohteiden kimppuun hyökkäävät vastustajat violeteilla raameilla. Suojelutehtäviä on paljon ja näissä tilannetietoisuus on aina vähän niin ja näin. Vastustajan ohjuspaatit ovat suurin ongelma, mutta onneksi ohjusharhauttimissa on se mielenkiintoinen puoli että ne vetävät puoleensa kaikki ohjukset lähistöltä (myös omat), viholliset piileksivät asteroidikentissä ja tehtävissä on jonkin verran sattumanvaraisuutta ( eli kyllä innovatiivisuutta loppujen lopuksi pelissä on joskaan ei siinä määrin kuin toivoisi).
Jännitystä aiheuttavat elementit?
Peli imitoi sitä aikaa kun pelit olivat kaikki harmittomia ja draama oli tekstimuodossa (syvä huokaus).
Ladattava lisäsisältö?
DLC-paketit eivät ole olleet maksullisia, vaan ensimmäinen tuli mukavasti pelin mukana.Pelin ikäraja?
Peli on tuikkusäteitä ja valopalloja, eli toiminta on kliinistä ja ikäraja olisi hyvin hyvin alhainen, eli implikaatioista PEGI antaisi 12 ja suomessa tuskin edes 7 ikärajaa.
Keskustelunaiheita pelin tiimoilta
- Tunnista kaikki viitteet
- Mikä fiktiivinen henkilö on ollut tämän hahmon taustalla?
- Anime/Manga-tyyppinen piirrostyyli. Huono vai hyvä juttu?
- Onko peli sellainen kuin Wing Commander olisi ollut, jos se olisi tehty 2014?
No comments:
Post a Comment