Life Is Strange

Tyttöjen ystävyyttä ja aikamatkustelua

Maxine kokee kesken taideluennon näyn hurrikaanista joka tuhoaa Arcadianlahden kylän! Tämän jälkeen hän pelastaa ystävänsä vessassa löytämällä yllättävän kyvyn palata ajassa taaksepäin ja korjata tekemänsä valinnat! Uhkaavan tuhon lisäksi tapahtumia mutkistaa koulukiusaaminen ja koulun suosituimman tytön Racher Amberin katoaminen. Vanha ystävyyskin pitäisi uusia. Kehuttu seikkailupeli on julkaistu 2015 mittaan viisiosaisena sarjana, ja näin joulun alla pääsin siihen viimeinkin käsiksi. Melkoisen hyvä joululahja, muuten.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Life Is Strange episodes 1-5 Pelin julkaisija/kehittäjä: DontNod (Square Enix, 2015)
Alustat: PC,PS3,PS4,XBox 360, Xbox One Pelin tyyppi: seikkailu, draama
Ikäraja(t): PEGI 16
Arvostelijat: Rami (35)
Kuvat&Videot:
https://www.youtube.com/watch?v=AURVxvIZrmU Traileri
https://www.youtube.com/watch?v=aAAnZ_nT6vY “Elokuvatraileri”

Mitä pelissä oikeasti tehdään?

Life is Strange on tarinavetoinen seikkailupeli, jossa pääpaino on keskusteluissa ja ongelmanratkonnassa. Tunnelmaltaan se on lähellä Twin Peaksia ja Lostia yhdistettynä Heroes-sarjaan - eli pelin osat on ohjattu tv-sarjan tapaan ja ne viihdyttävät myös tarinansa puolesta. Pelin teemat käsittelevät koulukiusaamista, tyttöjen välistä ystävyyttä ja aikamatkustelua - päähenkilö on tavanomaisuudesta poiketen 18-vuotias ujo tyttö, jonka näkökulmasta Blackwellin kampuksen ja kylän tapahtumia seurataan.

Mitä kokeneempi pelaaja saa irti pelistä?

Aikahyppelyjuonet tuppaavat aiheuttamaan päänsärkyä. Life Is Strange on mielenkiintoinen, liikuttava ja se säilyttää salaisuutensa hyvin pitkään - lisäksi pelissä tehdyt valinnat säilyvät hyvin pitkään - osa loppuun asti. Eli vaikka seikkailu onkin hieman Telltale Gamesin Walking Dead-pelien tapainen, on pelissä vahvempi syy-seuraussuhde valintojen ja muiden episodien tapahtumien välillä. Tyyliltään, teemoiltaan ja mekaniikaltaan peli on sen verran mielenkiintoinen että luen sen helposti vuoden 2015 parhaimpien joukkoon ja suosittelen niille jotka pitävät tyylikkäistä tarinoista eivätkä vaadi jatkuvaa toimintaa.

 

Pelin eettinen sanoma?

Vaikka pelin aihe onkin “epätodennäköinen supersankari”, ei pelin tapahtumia trivialisoida vaan käsittely säilyy uskottavana hyvin pitkälle. Jos luokkakaveri tekee itsemurhan tämä säilyy kipeänä kohtana loppuun asti. Samalla tavalla monet pieneltä tuntuvat valinnat vaikuttavat yllättävänkin paljon. Tietysti mahdollisuus kelata aikaa taaksepäin on kyky, jota hyväksikäytetään monissa tilanteissa, mutta sankarin vastahakoisuus käyttää kykyään vain lisääntyy episodien myötä.


Hyvin monet kohtaukset ovat eettisesti vahvoja eli Max pyrkii toimimaan oikein. Koin myös pelin aiheen tärkeänä - esimerkiksi teinien välistä nokkimisjärjestystä ja kiusaamista ei ole kovin monessa pelissä esitelty uskottavasti (esim Rockstarin Bully oli enemmänkin parodia kuin vakava katsanto aiheeseen) ja luulenpa että voin ammattini pohjalta sanoa että peli onnistuu tuomaan sisäoppilaitoksen tunnelmaa hyvin esiin. Silti tarina säilyttää positiivisen ja voimauttavan pohjavireen loppuun asti - absoluuttisen pahoja henkilöitä ei ole oikeastaan kuin yksi ja myös koulun pahimmalle pissikselle kannattaa antaa mahdollisuus.

Kiinnostusta herättävät piirteet?

Kuten olen aikaisemmin todennut aikakonejuonet ovat vähän oman nokkeluutensa vankeja - kausaaliketju kun on monimutkainen ja sen uskottava kuvaaminen tarvitsisi hieman selkeämpää syy-seurausyhteyttä kuin että paleologisen kauden hyttysen tappaminen tuhoaisi lajeja nykypäivänä. Life is Strange onnistuu tässä yllättävän hyvin eli tarinan uskottavuus säilyy melko pitkälle ja ymmärrettävästi mielipiteet voivat vaihdella suuresti pelin eeppisestä lopusta.


Toinen puoli on sitten se että monessakaan pelissä ei pääse pelaamaan 18-vuotiasta ujoa tyttöä. Erilainen sankari ja aiheen pysyminen lähellä Maxia ja tämän ystäviä on sellainen joka kantaa pitkälle. Itse pidin myös mahdollisuudesta saada palautetta - parin episodin jälkeen - tekemästäsi valinnasta koska pelaajan on silloin mietittävä valintansa tarkemmin. Vaikka pelissä voi ottaa tilanteita taakse, ei tämä kyky ole kaikkivoipa tai säästä tilanteista, joissa tarjotaan vain huonoja valintoja.


Jännitystä aiheuttavat elementit? Peli on ohjattu tv-sarjan tapaan, mutta väkivaltaa ei korosteta viemällä kameraa lähelle. Huolimatta oikeasti rankoista aiheista näitä käsitellään melkoisen silkkihansikkain. Tavallaan ymmärrän että pelaajan halutaan samaistuvan henkilöihin ja näiden tunteisiin tilanteista. Peli ei siis sovi kovin nuorille, enkä myöskään oleta että kaikki siitä ovat innoissaan. Käytännössä hidas juonen kehittely ja “tyttöaiheet” eivät välttämättä kiinnosta kaikkia - tässä yhteydessä tarkoitan “tyttöaiheena” siis päähenkilöitä - peli kun on tyyliltään tyylikäs ja vakava mysteeri. Kauhuelementtejäkään ei juuri ole, joten ‘aikuisaiheet’ (kuten päihteet) rajoittavat potentiaalista yleisöä.

Ladattava lisäsisältö?

Peli julkaistiin yksittäisinä episodeina vuoden 2015 mittaan ja ensimmäinen osa on saatavilla halvalla mm. Humble Bundlen tai Steamin alennuksien kautta.

-yleensä DLC-ostosten kanssa tuntuu tältä, 

tosin tästä pelistä ostaa mielellään kaikki osat.

Pelin ikäraja?

Verrattaessa suomalaisiin ikärajoihin valitsisin näiden kriteeristöstä termejä kuten “ei erityisen yksityiskohtaista tai hallitsevaa väkivaltaa”. Ahdistus-kriteeristön kannalta pelin tunnelma korostuu - kyseessä kun on enemmän mysteeri kuin painostavan uhkaavaa tunnelma (Surun osalta kriteerejä tarkennettiin 2015 eli se ei itse asiassa aina laukaise ikärajaa, vaikka 12 ikärajassa mainitaankin voimakkaan surun kohtaukset). Verrattaessa pelin sisältöön suomalaisessa järjestelmässä päihteet korostuvat voitaisiin ikäraja katsoa olevan 16. Lisäksi, vaikka oppilaan itsemurha onkin pelin valintojen kannalta vaihtoehtoinen kohtaus, vaikuttaisi se ikärajaan. Kuitenkin, koska pelissä sitä ei ihannoida mitenkään, ei 16-ikäraja laukea siitä. Lopun oudoksi menevä juonenkuljetus ja yliluonnolliset elementit muistuttavat 12-ikärajaa ja ylipäätään on muistettava katastrofielokuvat luokitellaan 12-ikärajalla, kuten myös rikoselokuvat joissa mysteerin selvittäminen on rikoksen kuvausta tärkeämmässä osassa. Eli suomalaisen kriteeristön kannalta vaikuttaisi siltä että päihteidenkäytön nostaisi potentiaalisesti pelin 16 ikärajaan.


PEGI keskittyy yleensä väkivaltaan. Life Is Strange sai ikärajan 16 ja sitä kuvataan “Realistic looking violence - Strong language - Use of illegal drugs.” Kuvauksesta on huomattava se että PEGIn käsitys realistisesta väkivallasta sisältää myös epärealistisen ja pelkkä “fuck” riittää helposti 16-ikärajaan (kriteeri 16). Huumeiden käytöstä ei arvioida onko kuvaus ihannoivaa vai ei? PEGI kriteeri 18 on määritelty “This includes the use of illegal drugs in any circumstances” - eli sisällön konteksti ei vaikuta ikärajaan mitenkään eli vaikka peli olisi tarkoitettu huumevalistukseen sen ikäraja olisi silti 16, ja lukijan on hyvä ymmärtää että PEGI antaa korkeimman mahdollisen ikärajan pelille, koska se pystyy siihen. Sinällään Life is Strange sisältää elementtejä jotka olisivat voineet nostaa ikärajan 18, mutta koska käsittelytapa on enemmän tyylikäs kuin korostava, ei PEGI-ikäraja ole korkeampi.


ESRB ikäraja on oletettavasti “Mature” (17+). Verrattuna commonsensemedia.org- palvelun arvioon voi huomata että osalla aikuisista on ongelmia ikärajan kanssa. Keskiarvo suosituksissa on 15+ ja alempaa suositusta puolustavat (ESRB on rapakon takana käytännössä vain ikärajasuositus) perustelevat sitä pelin tyylikkyyden takia. Vaikka kommenteissa ei mennä kovin syvälle pelin eettisiin puoliin näistä heijastuu pelin voimauttava tunnelma “se on eri planeetalta kuin Call of Duty”. Eli koska peli ei trivialisoi kouluhelvettiä se ansaitsisi alemman ikärajan.


Kommenteista heijastuu se että Amerikassa ei ole vanhempien teinien ikärajaa (16) ja
aikuisia jakaa kovasti kysymys siitä mitä sisältöä teineille saisi näyttää? Meinaan vaan että kouluissa on kiusaamista ja huumeita, tyttöjen ei kannata juoda kaikkea mitä tarjotaan, mutta joidenkin aikuisten mielestä näistä asioista ei saisi puhua nuorisolle. Allekirjoittaneella on aika vahvat mielipiteet aiheesta, johtuen kymmenestä vuodesta nuorisotyönohjaajana, joten voisin kommentoida että maailma ei ole enää niin viaton kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten, nuorison on opittava käsittelemään erilaisia asioita koska maailma ei ole yksinkertainen. Näen fiktion (pelit) hyvänä tapana nostaa asioita turvallisesti käsittelyyn, tosin tämä tietysti vaatisi sen että vanhemmat harrastavat pelejä yhdessä nuorison kanssa.

Keskustelunaiheita pelin tiimoilta

• Keskustelunaiheita pelin juoni herättää teemojensa takia, esimerkiksi koulukiusaaminen, päihteet ja ystävyys ovat aiheita joista löytyy varmasti kaikilta mielipiteitä.