Keskusteluissa KAVI:n asiantuntijat toivat esiin seuraavia kuvaohjelmalain toimeenpanoon ja soveltamiseen liittyviä ongelmakohtia: 1) lain soveltamisala ja tarjoajien tasapuolinen kohtelu suhteessa lasten suojelemisen tavoitteeseen, 2) digitaaliset pelit kuvaohjelmina ja pelien tarjoamisen sääntely eri ympäristöissä, 3) kuvaohjelmien luokittelusta vapauttamisen perusteet, 4) ikärajajousto, 5) tarjoamisen valvonta sekä 6) kuvaohjelmalain toimeenpanot resurssit.
Lähde: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162540
Luokittelu- ja merkitsemisvelvollisuudesta todetaan:
Lisäksi digitaaliset pelit rajautuvat käytännössä kuvaohjelmalaissa säädetyn luokitteluvelvollisuuden ulkopuolelle.
Aha, eli valvovalla viranomaisella ei ole velvoitetta valvoa.
Digitaaliset pelit kuuluvat lähtökohtaisesti lain sääntelyn piiriin. Kuvaohjelmien tarjoajien ilmoitus- ja maksuvelvollisuus sekä tarjoamisrajoitukset koskevat myös digitaalisten pelien tarjoajia. Käytännössä pelejä ei kuitenkaan luokitella ja merkitä Suomessa kuvaohjelmalain mukaisesti, sillä KAVI voi hyväksyä lain 16 §:n 3 momentin nojalla kuvaohjelmalle Euroopan unionin alueella annetun ikärajan ja merkinnän Suomessa käytettäviksi. Pelien luokittelussa on yleisesti käytössä eurooppalainen PEGI-järjestelmä.24 KHO:n ratkaisun 3399/2/14 perusteella PEGI-järjestelmän ikärajoista ei voi valittaa ikärajavalituksia käsittelevälle kuvaohjelmalautakunnalle, koska pelien ikärajat eivät perustu KAVI:n luokittelupäätökseen.
Viite: 25 KHO:n ratkaisussa ei kuitenkaan käsitelty kysymystä siitä, onko KAVI:n tekemä PEGI-järjestelmän luokittelun hyväksymispäätös valituskelpoinen päätös ja kenellä olisi siitä valitusoikeus. PEGI:n itsesääntelyjärjestelmällä on oma valitustoimielin, jonka toiminnassa on mukana myös KAVI:n edustaja.
Eli vaikka lain perusteluissa puhuttiin verkkolevityksestä ja peleistä, ja nämä periaatteessa ovat kuvaohjelmalain alla, ei niitä ole viranomaisella velvollisuus luokitella. Tämä on sikäli outo tilanne että kuka tahansa mobiilipelin Google Play julkaisija on lain mukaan kuvaohjelman levittäjä jolla on ilmoitus- ja maksuvelvollisuus siitä, mutta tätä ei valvota mitenkään eikä siihen ole resurssejakaan. Vaikka laissa annetaan mahdollisuudet tehdä tutkintapyyntö poliisille ja uhkasakko, ei näitä ole käytetty osin resurssipulan takia. Eli: jos PEGI tekee jonkin ikärajan, ei KAVIlla ole oikaisuvelvollisuutta siihen, vaikka on ainoa viranomainen jonka määräävä laki käsittelee pelejä.
Tilanne on siis vähän sama jos suomen poliisi toteaisi että sillä ei ole velvollisuutta puuttua ulkomaalaisten tekemiin rikoksiin, ja sitten rajat avattaisiin joka suuntaan.
KAVI:n asiantuntijat toivat esiin, että PEGI:n ikärajojen eräänlainen automaattinen hyväksyntä kuvaohjelmalain nojalla tarkoittaa käytännössä kuvaohjelmalaista poikkeavien luokittelukriteerien hyväksymistä Suomessa PEGI-järjestelmässä luokiteltujen pelien osalta. Näistä ikärajoista ei myöskään ole kuvaohjelmalain mukaista valitusmahdollisuutta. Toisaalta todettiin, että PEGI-järjestelmä on lasten suojelemisen näkökulmasta toimiva, ja se sisältää oman ikärajoja koskevan valitusmenettelyn. Asiantuntijat toivat lisäksi esiin, että yksittäisten kuvaohjelmien hyväksymisen sijasta olisi tarkoituksenmukaista hyväksyä koko EU:n alueella käytössä oleva luokittelu- ja merkintäjärjestelmä (esimerkiksi PEGI) Suomessa käytettäväksi. Huomioon tulee kuitenkin ottaa, että PEGI-järjestelmä ei kata kaikkia digitaalisia pelejä.
Nähtävästi kaikki ovat samaa mieltä siitä että pelejä käsitellään laista poikkeavasti. Sitävastoin sokea luottamus PEGI:n omaan valitusjärjestelmään näyttää edelleenkin paistavan näiden asiantuntijoiden kommenteista. Olen testannut tätä. PEGI argumentoi ikärajan oman tulkintasäännönsä pohjalta ja sitten lopuksi toteaa että nämä ovat vain suosituksia - suosituksia jota suomalainen kuluttaja on pakotettu noudattamaan.
PEGI:n itsesääntelyjärjestelmä on todettu Suomessa toimivaksi, vaikka luokitteluperusteet eivät täysin vastaakaan kuvaohjelmalain haitallisuusperusteita.
Millähän ihmeen perusteella tämä pitää paikkaansa? Montako ikärajaa on laskettu? Tehtyäni Alan Wake American Nightmare PEGI 18 pelistä valituksen, PEGIn asiantuntijat keksivät uuden perusteen sisällölle joka olisi suomen televisiossa saanut 12 ikärajan. Kyllä, tämä on ehdottomasti heidän omien tulkintaohejiden mukaista, mutta kysymys onko se lapsen kannalta välttämätön rajoitus, ei ole. Ylisuojelu vahingoittaa eikä suojaa, ja tämä on ymmärretty televisio-ohjelmien ikärajojen kanssa.
Kyllähän tällainen puoliviallinen käsittelytapa varmasti käy viraston työntekijöille, koska KAVI työntekijät eivät ole niitä jotka käytännössä tekevät rajoitustoimintaa. Vanhempi joka katsoo peliä, ei tunnista siitä rajoitettavia piirteitä, joten lapset saavat kotona pelata isompileimaisia pelejä, tämän jälkeen nuorisotyönohjaaja joutuu selittämään miksi GTA V ei saa pelata täällä.
Miksi joustomahdollisuutta ikärajasta käytetään pelikasvatuksessa?
Koska se on lain antama mahdollisuus.
Koska joustomahdollisuutta käytetään kotona ja vanhemmat toivoisivat ammattikasvattajilta apua pelikasvatukseen. Pelikasvatuksella kodin ulkopuolella on ammatin tunnusmerkit joka tarkoittaa ryhmätoimintaa tai pienryhmätoimintaa.
Yleiseurooppalaiset ikärajat ovat osoittautuneet suomalaiseen kulttuurin sopimattomiksi. Lähinnä ne vaikuttavat keinotekoisen korkeilta.
Yleiseuroopplaaiset ikäarajat rajoittavat lapsen oikeuksia käytännössä perusteettomasti. Nykyisen tieteellisen tiedon kannalta PEGI-ikärajojen määräytymisperusteet väkivallan pohjalta voidaan asettaa kyseenalaisiksi.
PEGI-kriteeristö on puutteellinen mikromaksujen, ongelmallista pelaamista lisäävien ominaisuuksien sekä ahdistus-kriteeristön osalta, joka päättyy ikärajaan 12.
Ikärajoihin eikä niihin ole selkeää ja reilua valitusoikeutta jota lapsikin osaisi käyttää (Tämä on myös UNICEF antaman ohjeistuksen huomio, ikärajoihin pitäisi myös lapsen pystyä hakemaan muutosta.) Tältä kannalta PEGIn itsesäätelyjärjestelmä ei myöskään toimi riittävästi.
Jos ikärajajärjestelmä olisi toimiva, reilu ja johtaisi oikeisiin kasvatuspäätöksiin, ei joustamista käytettäisi niiden puolesta, jotka peleistä eniten tietävät. Vrt. pelikasvattajat.
5) Tarjoamisen valvonta Keskusteluissa kuvaohjelmien tarjoamisen valvonta nousi esiin yhtenä keskeisenä lain toimeenpanon ongelmakohtana. KAVI:n asiantuntijat toivat esiin, että tarjoamisen valvonta on ollut yksi haastavimmista viranomaisen uusista tehtävistä. Kuvaohjelmien tarjoamisen valvonnan toimeenpano alkoi tyhjästä, ja valvontaa toteutetaan edelleen hyvin vähäisillä resursseilla. Keväällä 2020 tarjoamisen valvontatehtäviä hoitivat käytännössä yksi ylitarkastaja, yksi asiantuntija sekä yhdestä kahteen toimistosihteeriä. KAVI:n mukaan henkilöstöresurssi on kuitenkin hieman vaihdellut, eikä resurssi ole tarkalleen laskettavissa, koska myös kuvaohjelmien luokittelutehtävistä vastaavat KAVI:n asiantuntijat ovat osaltaan hoitaneet valvontaa.
Resurssien vähyys on tullut esiin myös henkilökohtaisissa keskusteluissa kanssani. Käytännössä ongelma on kuitenkin se että tämä on vähän huono peruste viranomaiselle olla hoitamatta heiltä odotettua tehtävää, joka on kaikkien kuvaohjelmien valvonta. Esimerkiksi 2012 koulutettiin parisataa kuvaohjelmaluokittelijaa hoitamaan television ja muiden kuvaohjelmantarjoajien ikärajaluokitteluita. Miksi pelien osalta ei voitu käyttää samaa järjestelmää ja kriteeristöä? Tämä olisi vaatinut pari asiantuntijaa, pohdintaa ikärajoista ja tulevaisuuden haasteesta ja sen määritteleminen missä tilanteissa on kyse kuvaohjelman levittämisestä. Sen sijaan että oltaisiin käytetty olemassaolevaa järjestelmää, päädyttiin tilanteeseen joka on leväperäinen ja kansalaisten oikeudet vaarantava.
Perustuslain sananvapaussäännöksen rajoitusvaltuuden mukaisesti sananvapauden rajoitusten on oltava välttämättömiä lasten suojelemiseksi. Kuvaohjelmalain esitöissä todetaan, että laki rajoittaa kuvaohjelmien tarjoajien oikeutta tarjota kuvaohjelmia sekä ikärajaa nuorempien lasten oikeutta vastaanottaa kuvaohjelmia ja että kyseessä on perustuslain 12 §:n 1 momentin turvaaman sananvapauden kuvaohjelmia koskeva lasten suojelemiseksi välttämätön rajoitus. Edelleen esitöissä todetaan, että lailla säädetään kuvaohjelmien yleisön sekä kuvaohjelmien tarjoajien sananvapautta rajoittavista ikärajoista ja niiden perusteista ja lisäksi lailla säädetään kuvaohjelmien tarjoamisen rajoituksista ja viranomaisen valvontatehtävistä.
Tällainen resurssipula uhkaa sananvapautta. Onko esimerkiksi 12-tasoisen pelin luokittelu 16 tai 18 ikärajaan, joka on lainvoimainen, lapsen sananvapautta perusteettomasti rajoittava asia, etenkin jos siihen ei ole selkeää valitusoikeutta ja lähtökohtaisesti ikärajat on aina pidettävä? Taas kerran, jos kyse olisi televisio-ohjelmasta siihen saisi muutoksen. Miten voidaan väittää ikärajan olevan ‘välttämätön’ jos se on annettu eri kriteereillä eikä sitä ole mitenkään tarkistettu? Nykyään pelaaminen on yhä enemmän ja enemmän lasten ja nuorten sananvapauteen ja itseilmaisuun liittyvä asia, tätä ei voida rajata ilman vakavia perusteita.
KAVI:n asiantuntijat eivät ole näkemyksiltään yhtenäinen ryhmä, ja asiantuntijoilla on myös osaltaan erilaisia näkemyksiä kuvaohjelmalain toimivuudesta ja uudistustarpeista.
Yksi asia mikä mietityttää minua on miten voidaan puhua viraston ‘vakiintuneesta linjasta ikärajajouston suhteen’, jos asiantuntijat ovat erimielisiä siitä?
Keskeisenä muutoksena tuli esiin, että Suomen ulkopuolelta tarjottavien ohjelmien katseleminen esimerkiksi suoratoistopalvelujen kautta on lisääntynyt ja fyysisten tallenteiden tarjoaminen on vähentynyt. Fyysisten tallenteiden tarjoamisen vähentyminen tarkoittaa käytännössä myös KAVI:n toiminnan rahoituspohjan pienenemistä valvontamaksukertymän vähentymisen myötä. Edelleen asiantuntijat toivat toimintaympäristön muutoksina esiin, että pelialalle on kehittynyt uusia digitaalisen pelaamisen muotoja ja pelitapahtumia esimerkiksi eSport-toimintaan liittyen.
KAVI/Mekun rahoitus tulee julkaisumaksuista. Koska verkkolevitystä ei ole lähdetty valvomaan ja valvontamaksuja keräämään tätä kautta, on budjetti pienentynyt. Lyhyesti voidaan luonnehtia että KAVIlla ei ole rahaa, koska se ei ole pysynyt kehityksen tahdissa, ja keskittänyt valvontansa vähentyvään median muotoon. Esimerkiksi pelialan firmoja on noin 300 suomessa. Jos jokainen näistä maksaisi pienimmän valvontamaksun, 100 euroa vuodessa, voi jokainen laskea montako työntekijää tuolla palkattaisiin Mekun puolelle.
Digitaalisten pelien osalta sääntely tapahtuu oikeastaan jo nyt omana kokonaisuutenaan ja pääosin itsesääntelyn muodossa.
Kyllä, mutta onko tämä tarkoituksenmukaista ja suomalaisten oikeuksia kunnioittavaa? Lisäksi peliala asettaa ikärajat vain jos alusta niitä vaatii. Eli jos sama sovellus julkaistaan Steam-palvelussa sillä ei ole edes suositusikärajaa, kun taas Google Playssä se saa PEGI ikärajaa muistuttavan, mutta määräytymisperusteiltaan erilaisen ikärajan.
Säännöstasolla tulee täsmentää erityisesti se, mitä ”18 vuotta täyttäneellä aikuisella” tarkoitetaan ja voiko joustoa soveltaa lapsiryhmässä. KAVI:n ohjeena nykyisin on, että jousto on tarkoitettu huoltajan tai muun lapsen hyvin tuntevan aikuisen harkiten käytettäväksi ja että joustoa ei voi soveltaa lapsiryhmässä.
Koska KAVI lausunto ikärajajoustosta eroaa lain kirjaimesta, ja koska virastolla ei ole resursseja suorittaa sille annettua valvontatehtävää, niin sanoisin yksityisenä henkilönä mielipiteeni että ammattikasvattaja voi jatkaa lapsen edun mukaista pelikasvatusta, koska KAVI/Meku ei ole esittänyt välttämättömiä perusteita yhdenkään PEGI pelin rajoituspäätökseksi. Välttämättömät perusteet tulevat lastensuojelulaista, joka menee myös kuvaohjelmalain yli.
Lopuksi: Viranomaisen tehtävä on tehdä työtä perustuslaillisten oikeuksien tarkoituksenmukaiseen toteuttamiseen, eikä tehdä päätöksiä resurssipulaan tai laiskuuteen perustuen, jotka ilman yksilöllisiä perusteita rajoittavat alaikäisten mediankäyttöä. En ole lakimies, mutta tämä näyttää siltä että KAVI ei voisi viedä yhtäkään ikärajapäätöstä oikeuteen asti, joutumatta vastaamaan hallintolain kannalta epämiellyttäviin kysymyksiin.
No comments:
Post a Comment