Rune II: Decapitation Edition

Hurmeista viikinkidiabloa

Ragnarök on tullut ja ennakkoilmoituksesta huolimatta Loki on löytänyt tavan huijata kohtaloaan. Sankari herätetään henkiin viikinkijumala Heimdallin toimesta, jotta tämä etsisi legendaariset aarteet joilla Loki voidaan päihittää. Pelin kehitykseen liittyy draamaa kun pelin omistussuhde vaihtui kesken projektin ja Ragnarok väitti uuden omistajan ZeniMax ja Bethesdan sabotoineen julkaisua. Tämä juttu on vielä kesken, mutta aikaisemmista ruutukaappauksista huolimatta Rune II on suunnilleen yhtä paljon yhteistä Skyrimin kanssa kuin surströmmingïllä on loimulohen kanssa.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Rune II: Decapitation Edition Pelin julkaisija/kehittäjä: Studio 369 / Roundhouse Studios/Ragnarok Game LLC
Alustat: PC Pelin tyyppi: Hack&Slash/Toimintaroolipeli
Ikäraja(t): n/a
Arvostelijat: Rami Sihvo
Kuvat&linkit:

Rune II on vielä aktiivisen kehityksen alla, uusimmassa päivityksessä parannettiin tutoriaalin flowta ja bugeja on korjattu kautta rantain. Sankarille opetetaankin monesta pelistä tuttu tavaroiden rakentelu heti alussa.  Reseptit opitaan maastosta löytyvien riimukivien kautta, nämä riimukivet myös valottavat samalla ragnarökin taustoja. Decapitation Edition on siis pelin uudelleenjulkaisu. Tällä kertaa pitää sanoa että peli alkaa olla aika hyvin kasassa, alkuperäisen julkaisun pahoja bugeja on korjattu ja toiminta on sulavampaa. Loki ei ole ihan heti kutsumassa päähenkilöä turpakäräjiin, joten pelaaja voi teurastaa tietään ympäri pohjolaa, toteuttaen tehtäviä ragnarökin selviytyjille.

Jotkin pomot ovat kohtuullisen haastavia

Kun asia tuli jo ilmaistua niin Rune II pelaaminen toi minulle muistikuvia Diablo-peleistä, eli pelaaja etenee uusia varusteita keräten. Peluuseen on sekoitettu aimo annos Souls-pelien ankaruutta. Lähes kaikki vastaantulijat ovat vihamielisiä, suurin osa Midgardista on rosvojen vallassa mutta selviytyneiden ihmisten kylille tehdään roolipeleistä tuttuja tehtäviä kuten rakentamista, metsästystä ja epämiellyttävien henkilöiden nitistämistä. Osa vastustajista on nimettyjä minipomoja, jotka tuovat piristystä peliin. Tosin kuoleman sattuessa jatketaan edelliseltä riimukiveltä. Varusteet kuluvat ja niitä on korjattava aika-ajoin - joskin tämä tapahtuu sekunnissa hiomakivellä vierailemalla.

Kerää 10 sientä, selvä

Pelihahmon hyökkäyksiin kuuluu sekä kevyt että voimakas hyökkäys, joka voi kaataa vastustajan. Torjumalla oikeaan aikaan saa vastustajan horjahtamaan, ja kunto tietysti vaikuttaa siihen kuinka paljon voi riehua. Väistely ja kieriminen karkuun toimivat myös luvatusti. Taistelusysteemi ei ole mitään uutta ja siinä on välillä jonkin verran kökköyttä, eli osumat eivät ihan aina konnektoi vastustajaan. Paljon on kuitenkin jo korjattu ja päivityksiä tulee edelleen, eli voidaan sanoa että peli paranee edelleen, joka ei kuitenkaan auta jos peli muistetaan heikosta ensijulkaisusta.

Alkuun taistelut ovat haastavia

Asioiden rakentelu ja aineksien etsiminen on tietysti asia joka saattaa jo olla hieman ylikäytetty idea, käytännössä esim. puiden kaataminen onnistuu sen verran ripeällä tahdilla, että ongelmia ei ole ellei jää kaatuvan puun alle. Aseita ja panssareita kannattaa myös tehdä, sillä niistä voi tulla legendaarisia, jolloin näillä on pieniä lisäominaisuuksia. Pienenä lisänä pelihahmo voi liittoutua jonkin kolmesta viikinkijumalasta kanssa saadakseen bonuksia.

Eppiseen viikinkisaagaan kuuluu myös puunkaatoa

En päässyt kokeilemaan moninpeliä, kahden kylän välinen taistelu olisi kyllä mielekiintoinen kokea, mutta paljon tällä pelimuodolla ei pelaajia näytä olevan. Vastustajat eivät ole kovin järjen jättiläisiä, mutta osaavat kuitenkin välillä torjua. Ääninäyttelyn määrää on lisätty, mutta sen laatu on vähän niin ja näin. 

Tältä kaverilta ei kannata ottaa osumaa

Rune II herättääkin jonkin verran ristiriitaisia tunteita, toisaalta norjalaiseen mytologiaan sijoittuvia kolmannen persoonan roolipelejä ei ole paljon, ja diablo-kansa varmasti haluaa grindata, mutta heikko ensijulkaisu varmasti rampauttaa tämän pelin menestystä. Peliä voi tahkota myös kavereiden kanssa, mikä on ihan hyvä bonus, mutta silti pelkästään 'ok' pelillä ei nykyään enää oikein menestytä.

Midgardin tilataidetta

Kuvaohjelmaluokittelijan näkökulma

Rune on ilmoitettu joissain yhteyksissä olevan PEGI 16 tai 18, mutta koska julkaisu on tapahtunut Steam-palvelun kautta, ei sillä ole nähtävästi virallista ikärajaa. Pelissä on verta ja irtoraajoja, eli titteli ansaitaan kyllä, ja nämä voidaan kyseisessä ikärajajärjestelmässä käsittää kovaksi väkivallaksi josta annetaan edelleen 18-leima.

Verisuihku on tosiaan normaali efekti tässä pelissä

Suomalaisittain on ymmärretty että nk. splatter- ei sinällään ole vahingollista vaan ehkä pelkästään lapsellista. Ikäraja 16 kriteeri #6 kertoo:

6) Fiktiivistä, esitystavaltaan selvästi yliampuvaa tai parodista, veristä ja yksityiskohtaista tai pitkäkestoista ja yksityiskohtaista tai pitkäkestoista ja sadistista ihmisiin tai eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa.

OHJE: Selkeästi, yksiselitteisesti parodisissa ja yliampuvissa kuvaohjelmissa verta tai verenvuotoa voi olla hyvin runsaastikin. Nämä ovat esim. kuvaohjelmia, joissa parodioidaan muita genrejä ja niiden tunnusomaisia piirteitä niin yliampuvasti, että katsoja etäännytetään kuvaohjelman tapahtumista. Irvailu ja huumori genrekonventioiden kustannuksella ovat parodiassa pääasia.

Simanvarastajille tehdään näin meillä päin.

Tämä määritelmä sopisi muuten hyvin Rune II: Decapitation Editioon, mutta vain verisyyden ja yksityiskohtaisuuden kannalta. Näitä televisioon suunnattuja ohjeita tulkittaessa tulisi muistaa että pelin toiminta on yleensä hyvin vahvasti etäännytetty. Rune II kameran kuvakulma sijaitsee takana kaukana antamassa yleiskuvaa, joten vastustajien kärsimyksiä ei alleviivata tarkemmin. Välillä ne on jopa peitetty 'siisteillä' valoefekteillä Näiden seikkojen takia peli ei vastaa suomalaista 18 ikärajan määritelmää.

Peliä pelatessa voi pohtia, että...

• Vanhempien pelikasvatukseen perustettu Commonsensemedia.org-sivusto toteaakin että peli voi johdattaa keskusteluun vanhempien ja lasten välillä veren ja suolenpätkien tarpeellisuudesta.
• Missä kohti väkivalta tukee tarinaa ja missä kohden se on vain yliampuvaa ja täytettä. 
• Olisiko tarina samanlainen ilman verellä mässäilyä?
• Mitä oikeasti viikinkimytologia kertoo Ragnarokista?
• Miten huono julkaisu voi rampauttaa noin muuten ihan hyvää peliä.