Elder Scrolls Online: Blackwood (PTS)

Ambitioiden metsästystä

Blackwood on osittain tuttu paikka Oblivionin pelaajille. Tällä kertaa Elder Scrolls Online on laajentunut käsittämään rajaseutua Nibenayn laakson ja mustan suon välillä. Kuten Oblivionissa, aluetta uhkaavat daedra-prinssi Mehrunes Dagonin juonet, kultistien tullessa sekä ihmisten että argoniaaninen joukosta. Taustalla on savuprintin keisarien vuosikymmeniä aikaisemmin aloittama salaprojekti, joka keskittyy nk. neljään ambition etsintään. Mitä nämä ovat, sitä kukaan ei tiedä mutta niiden otaksutaan olevan jonkinlainen ase Dagonin maailmanvalloitukselle. Ympäri mustaan metsää on levitetty daedrojen rakentamia tuomiosäilöjä, jotka ovat jonkinlainen silta Oblivionin ja Tamrielin välillä. Lisäosa on osa vuoden kestävää tarinaa, johon kuuluu loppuvuodesta julkaistava Oblivionin Deadlandsiin sijoittuva  Flames of Ambition. Peli-Rami testasi uutta lisäosaa Public Test Serverillä.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Elder Scrolls Online: Blackwood (Public Test Server) Pelin julkaisija/kehittäjä: Zenimax Online. 
Julkaisu: 1.6.2021 (PC/MAC/Stadia), Konsolit 6.6.2021
Alustat: PC, Mac, PS4, XBox, Stadia Pelin tyyppi: MMORPG 
Ikäraja(t): PEGI 18
Arvostelijat: Rami
Kuvat&linkit:
Julkaisutraileri

Blackwoodin ennakkotesti ei sisältänyt NDA-dokumenttia, mutta Zenimax toivoo silti että pääjuonta ei spoilata, joten lähden yleisvaikutelmasta liikkeille. Pelin uudestukset ovat lukuisia, muunmuuassa uusi aloituskappale sijoittuu Balfieran saarelle Adamantium-torniin, jossa pelaaja auttaa Direnni-klaania. Tämä on lyhyt mutta hyvin mielenkiintoinen lisäosa. Torni pitää sisällään portaalit Elder Scrolls Onlinen eri kampanjoihin, eli pelaajan voi valita mistä lisäosasta tai peruspelin juonesta hän aloittaa. Aikaisemmin uusi pelaaja aloitti viimeisimmästä lisäosasta, jonka vastukset saattoivat olla liian kovia.
Vrt. Peli-Rami testivideo alkukappaleesta.

Toinen päivitys 30 vähemmän huudeltu ominaisuus on mahdollisuus toteuttaa päivittäisiä ja viikkotehtäviä. Endavours-järjestelmä antaa meta-tavoitteita kuten "pelaa 2 luolastoa", "tapa 2 pomoa" tai "varasta 10 esinettä" - näistä saa palkkiota kokemuksen, kullan ja Seals of Endeavour muodossa. Näitä sinettejä pystyy vaihtamaan taas Crown Crate, ilmeisesti Zenimax on todennut että se haluaa olla hyvällä puolella yllätyslaatikko-keskustelussa ja vähentää mikromaksujen tarvetta. Esimerkiksi Twitch-striimeistä tippuu välillä yllätyslaatikoita ja tämä on tervetullut ominaisuus saada pelaamalla yllätyslaatikoita - aikaisemmin tietystä tasonnoususta sai laatikoita, mutta ei sen kummemmin.

Entäpä sitten Blackwood? Noin 1/3 Blackwoodista on tuttua Oblivionsta, ja tämä on ehkä lisäosan perinteisintä aluetta.  Muutama paikka on tuttu edellisestä pelistä, ja Leyawiin on Oblivionin versiota suurempi satamakaupunki. Ylipäätään tilan käyttö on hyvää ja ahtaita paikkoja ei ole turhan verran. Itse käsittäisin että avoimella tilan käytöllä on pyritty tuomaan alueelle omaa kulttuuria. Itse pelialueen kokoa on vaikea arvioida muihin lisäosiin verrattuna mutta se vaikuttaisi olevan laaja, esimerkiksi Zenitharin kauppaluostari on luolastona suurempi kuin mitä se on pääkartalla. Ylipäätään graafinen suunnittelu on hyvää ja lisäosan alue on hyvin monipuolinen, länsiosan niityt muuttuvat mustan suon alueeksi raunioituneine xanmeereineen, ja lisäosassa nähdään myös hyvä määrä deadlandsia.  

Alueen länsilaita on hieman autiota aluetta, ja tämä on tietyllä tavalla mielipiteitä jakava piirre. toisaalta itse en nauti siitä että paikalliset hirviöt näykkivät jatkuvasti kantapäitä, mutta liian suurien tilojen käyttö voi johtaa siihen että osa alueista on taas turhan ahtaita. Alueen itäiset osat ovat täysin Zenimaxin käsialaa, esimerkiksi Gideonissa käytiin viimeksi Arena-pelissä ja Castle Giovesse on tuttu 2920 Last Year of First Era-kirjasarjasta paikkana jossa keisari Reman III piti keisarinna Taviaa vankina (Luettu youtube-videoon). 

Alueen sivutehtävät noudattavat totuttua kuviota, eli joka kylässä on ongelma jossa päähenkilön on autettava ja useampaan luolastoon johtaa parikin tehtävää. Tehtävät on ääninäytelty ja kirjoitettu hyvin, ja usein pelaaja ei joudu välttämättä pistämään ketään pataan, eli näissä tehtävissä mennään juoni edellä, luolastojen ja oblivion-portaalien ollessa vahvemmin mättöä.

Gideonin tehtävistä tulee melkein sokeritauti, sen verran imelää on...

Edellisistä osista tuttuja sivuhenkilöitä marssitetaan esiin jonkin verran, Orsiniumissa tavattu metsähaltija Eveli Sharp-Arrow on löytänyt kirotun kirjan ja pyytää apua lisäosan teaser-aloitusseikkailussa nimeltä Gates of Oblivion, nämä aloitusseikkailut ovat ilmaiseksi pelattavissa. Lisäksi muutamassa sivutehtävässä vieraillut dremora Lyranth on vahvana taustavaikuttajana ja kirjoista tuttu Keshu The Black Fin pääsee viimeinkin tekemään ensiesiitymisen pelissä.

LGBT-pelaajille tärkeä Alchemy palaa sivuosaan yhdessä parhaasta ESO-sivutehtävästä ikinä. Ihmisiä on kadonnut maalaiskylässä ja teatteriseuruetta syytetään, mutta tämä oin vain alku. Kyseiseen juoneen on panostettu reilusti pituuden ja ääninäyttelijöidenkin osalta, joten hyvä fanservice siirtyy myös erinomaiseksi mysteeriseikkailuksi.

Muutkin sivutehtävät ovat yleensä mielenkiintoisia, esimerkiksi Telvanni-velhojen avustamien maagisessa kokeessa menee tietysti pieleen ja mukaan mahtuu slapstickiä, arkeologi-lady Clarisse Laurent ja tämän palvelija Stibbons ovat tietysti taas löytäneet muinaisen pahan argoniaanien rauniosta ja ongelmanratkaisuun perustuva sivutehtävä painottaa Stibbonsin rääkkäämistä jokaisessa vaiheessa.

Pelin kirjoituksesta heijastuu kunnianhimoa, onneksi pelaajalle ei pakkosyötetä asioita vaan monessa tehtävässä pelaaja on tyytyväinen hoksattuaan oikein. Myös pääjuonen kirjoitus on klassista monomyyttiä eli sankarin vaellusta seuraataan ahkerasti, joskin tämä ehkä vain lisää mielenkiintoa. Ehkä Greymoorin loppuratkaisusta on opittu jotain, sillä Ambitiot ja näiden metsästys on vaiheikas mysteeri, joka alkaa raottumaan pikku hiljaa ja lopulta kyse on ihmisten välisestä draamasta. Sivuhenkilöistä puhuttaessa näiden kuvaukseen on pyritty panostamaan. Esimerkiksi molemmilla seuralaisehdokkailla on oma seikkailunsa ja kohtuullinen määrä dialogia.

Pääjuoni käsittelee 'Neljää Ambitiota' ja lähtee liikkeille murhamysteeristä: Musta veljeskunta näyttäisi murhaavan aatelisia jotka tietävät jotain keisari Leovicin salaisuudesta. Päävastustajan paljastuttua alkaakin kilpajuoksu löytää ambitiot ennen Dagonin palvojia. Pelin kirjoituksessa on alun jälkeen pidetty kiinni siitä että se sopii aikaisempien pelien kirjoitukseen, joten sekä aiheiden että ratkaisujen osalta ollaan edelleen hyvin kiinni Elder Scrolls-pelien ydinteemoissa. Mikä parasta Ambitioiden löytymisen jälkeen juonta kerrotaan henkilökohtaisella tasolla, mm. Eveli ja sotasankari Keshu The Black Fin ovat tärkeässä osassa taistelua Dagonia vastaan. Kirjoitus pyrkii olemaan eeppistä, kuitenkaan henkilökohtaista panosta unohtamatta.

Zenimaxin kehitystiimi pohti luolastojen helpottamista, mutta tähän luotiin uusi ratkaisu - aikaisemmasta poiketen pelaajalla voi olla kumppani mukana - vähän kuin Skyrimissä. Tämä kumppani on tietokoneen ohjaama, jolla on omat mieltymykset ja jonka taidot ja varusteet voi pelaaja säätää haluamikseen. Näille voi pukea päälle motif-tyylejä outfit-systeemin kautta sekä costuumit menevät myös päälle. Tällä hetkellä kumppaneita on kaksi, mustahaltija-aarteenetsijä Mirri Elendis ja bretonnialainen aatelinen Bastian Hallix. Molemmat värvätään heidän omassa tehtävässään, ja nämä seikkailut kannattaakin pelata ensimmäisenä lisäosasta. Kumppaneille sopivia tavaroita voi ostaa, mutta pääosassa havaitsin näitä tippuvan luolastosta ja pomoista. Kokemus avaa uusia ominaisuuksia myös näille. Lisäksi kumppanien suhde määräytyy skaalalla ja näillä on asioita joista he pitävät ja joista eivät pidä, esimerkiksi Bastianin nähden ei kannata varastaa.

Bastian ja Mirri

Tärkein kysymys on, missä määrin kumppaneista on oikeaa hyötyä? Esimerkiksi Warden-pelaajat ovat raportoineet että karhu-familiaarin käyttäminen helpottaa iskujen jakautuessa pelajaan ja seuralaisen välille. Testasin luolastoa uudella hahmolla ja havaitsin että kumppanista oli hyötyä, mutta tämä ottaa tyynesti vastaan esimerkiksi pomohirviöiden voimalyönnit, joten kumppania joutuu parantamaan usein tai herättelemään henkiin sielukivellä. Silti, yksinpelaajalle tämä voi olla hyvinkin tärkeä piirre, joten en usko että Blackwood on lisäosa jota kannattaa ohittaa.

Itse pääjuoni jää odotetusti cliffhangeriin, mutta pelaaja voi lunastaa auttamiltaan ihmisiltä vastapalveluksen lopputaisteluun ja lopun juhlallisuuksissa häntä kohdellaan sankarina. Tämä oli oikein siisti ratkaisu ja sopii hyvin tilanteeseen.  Vastauksena kysymykseen, kannattaako lisäosaa hankkia, voi vastata kategorisesti: jos tykkää juonipohjaisista MMORPG-peleistä ja on ehkä kaivannut kumppania auttamaan soolopelissä, niin sanoisin että tätä lisäosaa voi olla vaikeaa välttää.