Mutropolis

Kadonneen kaupungin metsästys

Vuonna 5000 ihmiset asuvat Marsin pinnalla, maapallo on kataklysmin takia hylätty ja tieteelliset retkikunnat tutkivat muinaisen maan jälkeensä jättämiä muumioita. Professori Totel johtaa ryhmän yliopiston arkeologisen laitoksen työntekijöitä etsimään kadonnutta Mutropoliksen kaupunkia. Projekti menee kuitenkin jo ensimetreillä reisille ja professori kaapataan. Arkeologi Henry Dijonin on toteuttava etsiväfantasiaansa ja löydettävä kadonnut kaupunki sekä voitettava muinaisten egyptin jumalten salajuoni. Mutropolis on Madridilaisen studion ensipeli, käsin maalattu 90-luvun esikuvien mukaan toteutettu hiirivetoinen seikkailu.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Mutropolis Pelin julkaisija/kehittäjä: Application Systems Heidelberg/Pirita Studio
Alustat: (PC) Pelin tyyppi: Point&Click seikkailupeli
Ikäraja(t): -
Arvostelijat: Rami Sihvo
Kuvat&linkit:

Traileri

Ensimmäinen (tutoriaali) kappale.

Vaikutelmat pelistä

Peli kumartaa esikuvilleen, mutta muutamaa ongelmanratkaisutehtävää huolimatta ei apinoi Monkey Islandia tai paina urku täysillä Full Throttlen tapaan. Marsilaisten tekniikka on edistynyttä ja tutkijat ovat hauskan tietämättömiä maapallon kulttuurista, tämä saa aikaan muutamia hykertelyitä. Slapstickin lisäksi tarina pyrkii olemaan sympaattinen.

Pelin tunnelma ja kuvaus on sympaattinen.

Henry on nörttisankarina loistava. Esimerkiksi yhdessä pelin vaiheessa hänen on voitettava pelkonsa pistää kätensä pimeään koloon. Tämä onnistuu harjoituksella (sekä naisen kannustuksella). Jumalatar Isis nimittäin on tykästynyt tähän, ja tietysti sanoissaan sekoileva Henry on nolona sankarina varsin rakastettava. Tietysti kielen loppuessa kommunikoidaan emojeilla.

Henryn on voitettava pelkonsa.

Vaikka en olekaan mikään Heikinheimo niin seikkailupelien ongelma on se riittävätkö teemat kantamaan pitkälle pelin A, B ja C osien kautta. Pelaaminen on kuitenkin pohjimmiltaan ongelmanratkaisua ja kaikki on melkeimpä tältä alalalta jo luotu. Tietysti vesi täytyy lämmittää tarjoamalla oudolle laittelle chiliä, ja jäähdyttäminen onnistuu raikastavalla purkalla. Tietysti. Onneksi mutropoliksen julkaisun jälkeisessä päivityksessä saa hotspotit näkyville painamalla välilyöntiä. Oikeasti, pikselinmetsästys on tosi epätyydyttävää pelaamista. Silti sitä sattuu esimerkiksi kiikaroidessa mihin kummaan se robotti katosi?

Pikselinmetsästystä parhaimmillaan

Ongelmat ovat osin epäloogisia, myöskin 90-luvun pelien tapaan. Onneksi ääninäyttely ja vihjeet ohjaavat jossain määrin pelaajaa kohti maalia, mutta punaisen langan hukkuminen tapahtuu etenkin keskivaiheella. Tämä pahenee loppua kohti mentäessä, jossa lopulta pitää vaellella ympäri preeriaa käyttämässä eri esineitä eri paikoissa. Pelin ongelmat voi antaa anteeksi koska kyseessä on Pirita Studion ensikoispeli.

Kaikki yksityiskohdat ovat tärkeitä, mutta reppu voi hukkua grafiikkaan.

Pelin ulkonäkö on hieno. Käsin piirretyt taustat sekä rakastettava hahmot ja ääninäyttely ajaa asiansa oikein hyvin. Tyyliä voikin luonnehtia harmittomaksi ja keveäksi. Peli on hidastempoinen ja hyvin oldskool, jopa siinä määrin että osalla pelaajista voi into lopahtaa. Tosin harmittomana pelinä se sopii juuri niille, jotka tykkäävät tämänkaltaisesta puuhastelusta.

Aarrekarttoja, vihjeiden seuraamista, yhdistelyä.

Ikärajat ja pelikasvatus

Huolimatta siitä että arkeologit tutkivat ydinsodan tuhoamaa maapalloa, on kuvaus hyvin harmitonta. Kuolemat tapahtuvat ruudun ulkopuolella ja värimaailma on lämmin ja lapsekas. Peli voisi olla hyvinkin esimerkki suomalaisesta S- sallittu kaikille merkinnästä, joskin implikaatioiden takia PEGI antaisi luultavasti 7.

Kuva: Tämä on siis muumio.

Samalla Mutropolis on hyvä esimerkki modernista ysäriseikkailupelistä, ja se on turvallinen pelata kotona.

Peliä pelatessa voi pohtia, että...

• Mitä marsilaiset tietävät maapallon historiasta?
• Mistä nämä seikkailupelien kliseet tulevat?
• Mikä on seikkailupelien historia? Esim. Pointtaa ja Klikkaa youtube-sarja kertoo seikkailupelien vaiheista.