Adrift

Avaruuskävelyä vuotavalla avaruuspuvulla

Alex Oshima herää kellumasta tuhotuneen Northstar IV-avaruusaseman vierestä ilman muistikuvaa tapahtumista. Selviytyminen on ensisijalla puvun vuotaessa happea ja joku neropatti on suunnitellut pelastuskapselin niin että aseman keskusyksikkö on korjattava täysin ennen pakokapselin laukaisua. Korjausurakan aikana Alex löytää katkelmia miehistön viestejä jotka kertovat aseman tarinaa. Adr1ft on Oculus Rift-virtuaalilaseille suunniteltu kokemus.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Adr1ft Pelin julkaisija/kehittäjä: 505 Games/Three One Zero (2016)
Alustat: PC, XBox One, Playstation 4 Pelin tyyppi: seikkailu, selviytyminen, oculus
Ikäraja(t): PEGI 12, ESRB: Teen
Arvostelijat: Rami (36)
Videokuvaa
https://www.youtube.com/watch?v=gwOktjpMbdI PS4 traileri
https://www.youtube.com/watch?v=wTzmyJgQX8c Ensimmäiset 9 peliminuuttia.
https://www.youtube.com/watch?v=QhoYOvZ8Q48 Scott Manley pelaa

Mitä pelissä oikeasti tehdään?

Peli on todellakin toteutettu luojansa taiteellisen näkemyksen mukaan ilman tarvetta kosiskella Codi-junnuja. Kyseessä on nk. ‘kova’ tieteistarina, jossa päähenkilö etenee asemalla ja sen ulkopuolella etsien happea ja todisteita tapahtumista. Avaruuspuvun moottorit ovat rikki joten pelaaja käyttää rajallista happivarantoa myös liikkumiseen.

Mitä kokeneempi pelaaja saa irti pelistä?

Realistinen tieteisfiktio on harvemmin peleissä näkynyt tyylilaji. Toisaalta pelin innoittajan on ollut tietysti Gravity-elokuva, jossa avaruus yrittää tappaa Sandra Bullockia kaikilla mahdollisilla tavoilla sekä Avarusseikkailu 2001 visuaalinen yksinkertaisuus. Kappaleiksi hajonnut Northstar IV on ainakin minun mielestä myös pahuksen komeaa partikkelipornoa ja kohtuullisen uskottava vaikka vessaa en löytänytkään. Konsoliohjain (itsellä käytössä XBoxin ohjain) on käytännössä pakkohankinta, tosin.

Pelin eettinen sanoma?

Miehistöllä on ollut ongelma, miehistössä on entistä alkoholistia (jaa näitä lähtetään 2034 avaruuteen?) ja pomo tietysti vaativa persoonallisuus. 22-kuukautinen avaruudessaolo on koetellut hermoja ja kaikki ovat varsin burn-out. Varsinainen onnettomuuden syy jää kuitenkin salaisuudeksi, vaikka moneen suuntaan annetaankin viitteita - eräällä tavalla Firewatchin tapaan pelaaja voi muodostaa itse käsityksen mitä tapahtui?

Kiinnostusta herättävät piirteet?

Oculus Riftin omistajille peli lienee pakkohankinta koska kyseessä on peli, jossa Oculuksesta on oikeasti hyötyä. Tieteistarinoista pitävät luultavasti pelistä. Toisaalta narinaa varmasti tulee siitä että “pelissä ei ole tarpeeksi sisältöä” - nyt on käynyt niin että tekijät ovat tehneet visiolle uskollisen pelin, eikä FPS-räiskintäpelin joita on jo 13 tusinassa. Adr1ft on hiljainen, antiklimaattinen, yhden henkilön peli selviytymisestä avaruudessa, en usko että tarinan esittämistapa vetoaa kaikkiin pelaajiin. Metacriticissä moni neutraali mielipide varmasti heijastelee tätä puolta pelistä. Ehkä ‘amnesiasta kärsivä sankari’ on samaistumisen kannalta hieman huono trooppi. Eli Adr1ft olisi kaivannut vähintään mahdollisuuden keskustella lennonjohdon kanssa tai monimutkaisempaa pelimekaniikkaa.

Testasimme peliä TAMKin pelituotannon opiskelijoiden kanssa (DK2 toimi pienen säätämisen jälkeen).Kokeilu osoitti sen että litteältä näytöltä ja VR-laseilla pelattavilta peleiltä vaaditaan hieman erilaista pelisuunnittelua: Touko totesi että peli sopi hyvin Oculus Riftille ollen tarpeeksi verkkainen, toisaalta litteän näytön pelaajan kannalta peli olisi ehkä turhan verkkainen. Myöskin joissain arvosteluissa on kritisoitu sitä, että pään liikuttaminen liikuttaa näkökulmaa kypärän sisällä - Touko piti tätä ominaisuutta realistisena, eikä olisi kaivannut mahdollisuutta kääntää päätä kääntämällä koko pukua. Toisaalta keksintö estää myös pahoinvointia, sillä kypärän sisäpinta tarjoaa kiinnepisteen katseelle. Hieman kritiikkiä aiheutti kuitenkin tekstityksen oleminen turhan lähellä naamaa sekä se että pelaaja joutuu kurkkimaan ympärinsä nähdäkseen mm. happimittarin. Tästä huolimatta Adr1ft ei ollut oksennussimulaattori, vaan nopean toiminnan välttäminen tukee Oculuksen vahvuuksia.

Jännitystä aiheuttavat elementit?

Tukehtuminen ja avaruus ovat tietysti eräitä klassisia ‘painajaisbensaa’ tuottavia asioita. Varsinaisen uhkan pelaaja pystyy yleensä suunnitelulla toiminnalla torjumaan - happea leijalee kuitenkin yleensä ympäristössä tarpeeksi, ehkä alkupeli on kinkkisin?

Toisaalta jännitys ei välttämättä välity pelaajan peliä seuraaville, joten kuten Firewatchin kanssa - uhka on mutta se ei välttämättä aktualisoidu kuten pelaaja ajattelee. Sanoisin että peli on melko turvallinen pelata myös perheen pienimpien nähden.

Ladattava lisäsisältö?

Ei,

Pelin ikäraja?

Pelillä on PEGI-ikäraja 12 kauhuelementtien ja kielenkäytön takia (eli 2013 lisätty, suomalaista kriteeriä vastaava luokitus on tässä käytössä). Eli kriteerit #28 ja #26 ovat käytössä. PEGI-tietokannan API kertoo perustelut ikärajalle:


“In order to survive the player’s character must frequently replenish the oxygen supply in the space suit being worn. Failure to do so results in the character gasping for oxygen followed by an agonised death. When heard through headphones the sensory input is that much greater, further reinforcing the sense of dread and impending death.”


Eli psykologisten tehokeinojen takia peli on PEGI 12. Itse en ainakaan vastusta tätä koska tuhkehtumisen pelko on aikalailla primääripelko ja 12 ikävuotta nuoremmilla lapsilla ei ole vielä kehittyneet suodattimet, eli ikärajassa mennään melkolailla samaan kuin minkä katastrofielokuva yleensä suomessa saavat. Mielenkiintoisena piirteenä koin Oculus Riftiä testatessani avaruuspuvun kypärän olevan hieman klaustrobofinen - itsesasiassa huomasin pidättäväni hengitystä pelin alussa. Toisaalta tukehtumiskohtaus ei vaikuttanut kovinkaan panostavalta ja peli eteni totutulla rauhallisella ja laskelmoivalla tyylillä.

Keskustelunaiheita pelin tiimoilta

• Mitä tiedetään päähenkilöistä ja sivuhenkilöistä?
• Minkälainen henkilö päähenkilö on?
• Mikä avaruusaseman tehtävä on?
• Kenen syy onnettomuus on?