Mages Intiation - Reign of Elements

Retrovelhon oppipoika

D’Arc on 16-vuotias velhojen oppipoika, joka saappaisiin pelaaja asettuu. Nuori mies on elänyt nuoruutensa velhojen tornissa ja nyt on aika yrittää valmistua täysipainoiseksi velhoksi. D’Arc suorittaa initiaatioriittinään kolme tehtävää ja pelastaen valtakunnan siinä samalla.

Peli on ollut kehitteillä jo kymmenen vuotta ja se ammentaa ideansa Quest for Glory/Heroes Quest ja Kings Quest-pelisarjoista. Pelin julkaisija Himalya Studios on aikaisemmin toiminut Anonymous Game Developers Interactive (AGDI)- nimellä julkaistiin fanilisenssillä uusia versiota Sierran Vanhoista seikkailupeleistä, mm. Aikaisemmin Peliraatiin arvostelemani Quest for Glory II Remake.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Mages Intiation - Reign of Elements Pelin julkaisija/kehittäjä: Himalya Studios
Alustat: PC (Steam, GOG, Humble Bundle) Pelin tyyppi: Point&Click-seikkailu, retro, roolipeli, ongelmanratkaisu
Ikäraja(t): ?
Arvostelijat: Rami
Kuvat&linkit:
Traileri

Mitä peliharrastaja ajattelisi pelistä

Mages Initiation lainaa paljon Sierran kulttiklassikoiksi muodostuneista seikkailupeleistä. Goblineita vastaan voi tapella paikallisessa metsässä, vuoristossa asuu lintuihmisiä ja paikallinen kylä muistuttaa niin ikään Spielburgin paikkakuntaa Quest for Glory-pelisarjasta. Dialogi pyrkii olemaan huvittavaa hyvin samaan tapaan kuin Sierran peleissä oli tapana. Mielenkiintoisena tapana pelin voi pelata hieman eri tavalla läpi, riippuen siitä pelaako tuli, ilma, vesi vai maa-elementin velhoa. Näillä on omat kykynsä, jotka vaikuttavat puzzle-tehtävien ratkaisuun

Pelihahmo kerää kokemusta ja tasonnoususta saa kykypisteitä sekä maagisia voimia parantavia kiviä. Goblinien teurastaminen ei anna kokemusta, vaan sitä saa tehtävien suorittamisesta. Muutamat tehtävät ovat vapaaehtoisia, ja osassa on vaihtoehtoiset lopputulokset. Mielenkiintoista kyllä muutamat tehtävät voi epäonnistua ilman että peli päättyy, näissä tilanteissa pelaaja menettää vähän kokemuspisteitä. Ei niin paljon että tasolta seuraavalle pääseminen olisi vaarassa mutta huippupisteitä rokotetaan. Yleisesti ottaen kannattaa siis tehdä mitä lupaa. 

Peli näyttää oikeasti 90-luvun tuotteelta - grafiikka on täysin käsinpiirrettyä pikselitaidetta 640x400 resoluutiolla, joka joko ihastuttaa pelaajaa tai sitten ei. Kontrolliskeemaan tarjotaan kolmea eri versiota hiiriohjatusta käyttöliittymästä, mikä on ihan kunnioitettavaa. Peli on ääninäytelty, joskin D’Arcin kommentit lähinnä rasittavat välillä. Keskusteluvaihtoehtoja on tärkeimmillä sivuhenkilöillä sellaiset 20, joten tarina ei ihan heti lopu, uusia keskusteluvaihtoehtoja voi myös avata riippuen tiedoista mitä D’Arc kuulee, joten interaktiivisuus on hyvää tasoa tämänlaiseen peliin. Moraalisesti
pelin tarina pysyy kirakasotsaisena - D’Arc ei käytä velhoutta tavallisia ‘lahjattomia’ ihmisiä kohtaan koska se on kielletty, joten ongelmat näiden kanssa ratkaistaan esineitä käyttämällä. Valta on pelissä teema jota vastaan osoitetaan kritiikkiä.

Peli on myös tarinallisesti nostalgiatrippi, 90-luvun kliseitä toistetaan myös vähän nololla tavalla: paha papitar liikkuu ympärinsä puolialastomana ja tästä vitsaillaan että velhokilta lähettää tietysti aina miespuoliset kokelaat pyytämään tältä hiuskiehkuraa. Tässä toistetaan taas kerran tuttuja tarinallisia trooppeja, esimerkiksi Kings Questin Graham löytää Valanicen vangittuna tornista, koska satuprisessa (2010 ilmestynyt Phoenix Studiosin ‘The Silver Lining’ antoi tälle huomattavasti suuremman merkityksen ja kyseinen peli kannattaa tarkistaa pelkästään jo sen takia että se on saatavilla ilmaiseksi).

Suoraan sanoen kyllä, 90-luvun pelit olivat lievästi seksistisiä. Syy tähän oli lähinnä se että päähenkilöt olivat valkoisia miehiä ja tarina suunnattu miespuoliselle kohderyhmälle. Mages Initiation mallintaa tämän ilmiön uskollisesti: peli kertoo miespuolisesta velhonoviisista, joka suorittaa tehtävän, saaden pääasiassa apua miespuolisilta sivuhenkilöiltä. Tämä fakta onnistutaan piilottamaan paremmin siksi että pelissä on paljon eri sukupuolisia statisteja kulkemassa kaduilla, mutta suoranaista pelin tarinan tokenismia se ei muuta. 

90-luvulla pelaamisen tärkein kohderyhmä oli teinipojat, joten pelit suunnattiin näille. En tiedä kuinka itsekriittisiä pelinkehittäjät ovat olleet mutta sinänsä on hatunnostoinen ansio, että ilmiö mallinnetaan sellaisenaan (mm. Phoenix Studiosin pelit ovat melko modernisoituja seikkailupelejä edesmenneen Telltalen tapaan). Asiasta voidaan nykyään puhua avoimemmin ja todeta typeryydet kohderyhmä-ajattelussa.

Pelattavuuden kannalta peli toistaa vähän samoja sudenkuoppia kuin mitä vanhoissa peleissä oli. Vaikka tapaturmainen kuoleminen goblinin kynsiin ei haittaa automaattitallennuksen takia, ovat pelin ongelmat silti tasoa: rakenna lautta - etsi ohjeet, neljä lautaa, köyttä ja tynnyrit. Aivan Sierran käsittämättöminpiin ratkaisuihin ei päästä, mutta itse mietin aika pitkään miten sepältä saa hikeä tai miten kalan saa ruokittua. Ratkaisuna oli käydä tornin huipulla ja kyllähän sieltä löytyi sitten nenäliina lattialta (seikkailupelien ensimmäinen sääntö: Revi kaikki mukaan mikä lähtee irti). 

Puzzle-osuudet vaativat jonkin verran ymmärrystä, mutta eivät toisaalta sitten vihjaa pelaajalle mitä kannattaisi tehdä.

Tarkoitan tällä sitä että vaikka pelin dialogi kuinka vihjaisi mitä kannattaa tehdä, voi pelaaja joskus kulkea ratkaisun ohi, koska on olemassa vain yksi tapa tehdä asiat. Tämä myös harmittaa jossain määrin. Minkäänlaista aputoimintoa tai tehtävälistaa ei ole myöskään olemassa pelin retromaisuuden takia, mikä harmittaa jossain määrin. Nopeasti pelaten läpäisyyn meni 13 tuntia ja 450 pistettä 500, joten muutama lisätehtävä jäi väliin. Pelissä on kaksi pakollista taistelua, jota varten kannattaa kasata repullinen taikajuomia, mutta loppu on mieltä ylentävä. Lisäksi tallennustiedoston luvataan siirtyvän seuraavaan peliin - jatkoa on siis jossain muodossa tulossa!

Sokkeloita on pelissä useampia, joskin pienellä hahmotuskyvyllä nämä eivät ole ongelmia. Kuitenkin peli toistaa klassista seikkailupelin suunnittelua välillä tuskastuttavan uskolliseksi: esimerkiksi kuinka tylsä aavikko on pelipaikkana.

Kuvaohjelmaluokittelijan näkökulma

Seikkailupelien genre oli aikoinaan melko hienovaraista ja vasta Sierran loppuaikoina pelit olivat amerikkalaisittain Mature-tasoa. Mages Initiation ei tapata pelihahmoa myöskään turhaan, ja kuolemat eivät ole graafisia. Dialogi on myös hyvin pitkälti kaikille sopivaa, varsinaisia jännittäviä asioita kuten luurankoja ja ruumiinkappaleita löytyy tarinasta, mutta näitä ei esiinny, käyttäen virallista termiä: 'hallitsevasti'. Suomalaisittain voitaisiin puhua 7-ikärajaisesta kuvaohjelmasta, joskin PEGI voisi vetää väkivallan implikaatioista 12 ikärajan.

Vanhempien ja pelikasvatuksen kannalta

Point&Click-seikkailupelit menettivät suuren suosionsa 90-luvun loppuvaiheella, pelaamisen siirtyessä enemmän toimintaseikkailun suuntaan. Itse olen aikaisemmin suositellut point&click pelejä helppona yhteispelinä vanhemmille ja lapsille, joskin aivan helppo Mages Intiation ei ole.
Toisaalta se vaatii kärsivällisyyttä ja yksityiskohtien huomaamista, joten hyvä pelihän se on. Eli, ehdottomasti kyllä jos seikkailupelejä vielä harrastetaan niin tämä on sellainen jota kannattaa porukalla pelata.

Peliä pelatessa voi pohtia, että...

• Bongaa easter-egg: mihin Sierran seikkailupeliin tämä kohtaus viittaa?
• Mintenkä eri velhot hoitaisivat tämän ongelman?