Deathwar 3030 Redux

Olen Falcon, John Falcon

John Falconin päivä alkaa huonosti. Hylyssä ei ole paljon mitään ja tämän jälkeen miehistö
Ilmoittaa että uuden aluksen mukana tuli kulkiäisenä ruumis. Poliisi ottaa palkkionmetsästäjä John Falconin aluksen takavarikkoon varastettuna ja mies joutuu aloittamaan uransa aallonpohjalta pienellä sukkulalla. Onneksi kulta-alus nimeltä Largo on havaittu ajelehtimassa järjestelmässä, mutta tätäkin vahtii rikollissyndikaatti. Deathwar 3030 Redux on kahden kehittäjän, Matt Griffithsin ja Mic Newsamin avaruuskauppa/arcade-peli, joka ottaa sivun  vanhojen point&click seikkailupelien ja Eliten tyylistä.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Deathwar 3030 Redux - A Space Odyssey Pelin julkaisija/kehittäjä:
Crunchy Leaf Games/Bird in Sky
Alustat: PC Pelin tyyppi: Avaruuskauppa/räiskintä/point&click seikkailu
Ikäraja(t): ?
Arvostelijat: Rami
Kuvat&linkit:
Traileri

Mitä peliharrastaja ajattelisi pelistä

Vuosi on siis 3029 ja ‘Puhdistajina’ tunnetut nanokoneet ovat syöneet kaiken elämän kaikkialta linnuradasta. Viimeiset sivilisaation rippeet piileksivät tähtisumussa. John Falcon törmää muinaiseen uhkaan yrittäessään päästä kiinni bisneksestä Tässä välissä tapahtuu paljon hylkyjen ryöstöä, eliämänmuotojen ja pakettien kuljettamista paikasta toiselle ja avaruustaistelua.

Kuten Elite peli ei pyri pakottamaan pelaajaa johonkin rooliin. Omaa alusta voi varustella niinkuin haluaa ja peliä pelata. Merirosvous on myös mahdollista. Tehtävät on sattumanvaraisesti generoitu, joku haluaa suharin vievän pornolehden kaverille, piraatti pitäisi jahdata ja matkustajia kuljettaa.

Seikkailupelimäinen ulkonäkö vain tukee retropelimäistä henkeä, John Falcon kun on sonnustautunut kuin Indiana Jones and the Fate of Atlantis-pelissä. Huumori on hurttia ja dialogia asemilla on hyvin paljon. 3030 Death War Redux-versio pitää myös sisällään paljon pieniä ja isompia parannuksia, lisää sivuhenkilöitä sekä lisää seikkailua.

Pelissä on oma charminsa, sen jutut ja grafiikka muistuttaa ysäri-seikkailupeliä ja pelattavuus 2d-avaruuspelejä kuten suomalainen Starfight (joista Starfight VI kannattaa ehdottomasti ladata). Juoni tuo lieviä takautumia tv-sarjoista kuten Babylon 5 'tuntemattoman vihollisen' ulottaessa lonkeroitaan tähtisumuun. Taistelussa on jonkin verran bullet-hell vaikutteita ja se antaa mahdollisuuden sekä karkaamiseen että taisteluun pienine nyansseineen mekaniikassa. Ohjuspuolustuksella pitää odottaa että vastustajan ohjukset ovat lähellä, jotta nämä voi eliminoida. 

Puhtaana avaruuskauppapelinä ei olisi näin hauskaa. Hylynryöstöä ei monessa pelissä nähdä. Nyt niissä on välillä alieneita, piraatteja ja paljon romua. Välillä näistä löytyy joku miehistönjäsen hengissä. Piraattien ja eloonjääneiden noukkiminen mukaan tuottaa kivasti rahaa ja aloitusjärjestelmästäl lötyvä avaruushylky Largo on melkoinen kultasampo.

Tämä alkupelin ‘grindi’ toistaakin tätä kuviota: Largo vaihtaa paikkaa järjestelmässä, joten luonnollisesti se uusi hylky kartalla on aina Largo. Paikalla on niin paljon kultaa että rahtikontti menee täyteen ja yleensä aina tätä seuraa avaruustaistelu piraatteja vastaan. Tätä voi toistaa kymmeniä kertoja kunnes Largo poistuu käytöstä, joka on hieman tylsää. Toisaalta tämä hidas progressio tukee pelin retromaisuutta, esimerkiksi jopa tutoriaalitekstit pitää ostaa kaupasta (!) 

3030 Deathwar Redux ärsyttää pienine puutteineen ja ällistyttää monella muulla tavalla. Esimerkiksi tehtävien aikana ei voi tallentaa (miksi ei???). Hyvänä puolena peli sai 2018 “Latinum Shipyards”-päivityksen joka parantaa peliä vielä entisestään. Aseita ja aluksia on nyt riittävästi kaikkien makuun.

Tällaisessa pelissä korostuu myös oma ajanhallinta. Kannattaako pitkää keikkaa heittää jos siitä ei saa kunnolla rahaa? Ei, sillä pelaajalla on vapaus valita. Myös pilotointi on simppeliä mutta monipuolista, kiitos kätevän HUD-kartan jota täytyy hetkisen tiirailla jotta sen toiminnan tajuaa.

Kuvaohjelmaluokittelijan näkökulma

Pelin väkivalta esiintyy arcade-räiskintänä, eli tuikkusäteitä ja valopalloja. Väliainimaatioissa on humoristinen sävy 90-luvun seikkailupelien tapaan. Alun kalmo on myös samaan tapaan sarjakuvamainen. Hylynryöstössä on pientä jännitystä, mutta sekin on arcademainen ja kevyt. Esimerkiksi disketillä voi löytyä ysärimäisesti Liero, joka kuuluu top 100 suomalaiseen peliin. 

3030 pyrkii näyttämään korostetun vanhentuneelta, ja kuvaohjelmien vanhentunutta kuvausta ei ole tapana tulkita samaan tapaan kuin silloin kun se oli ajankohtaista. Päinvastoin, pikseli ja sarjakuvatyyli on vahvasti sisällöstä etäännyttävä tekijä. Näin ollen peli ei saisi suomessa kovin suurta ikärajaa. PEGI ikärajaa ei todennäköisesti tällä indie-pelillä ole. Jälleen kerran jotkut hämärät sivustot sanovat sitä PEGI 12-peliksi, mutta PEGI.info ei tunne peliä. Alkuperäinen julkaisu oli 2007, joten se selittää osaltaan sitä miksi ikärajaa ei ole.

Vanhempien ja pelikasvatuksen kannalta

'Enimmäkseen harmiton.'

Peliä pelatessa voi pohtia, että...

• Spottaa kaikki referenssit 90-luvun seikkailupeleihin, poulaarifiktioon ja scifiin.