Star Control: Origins

Linnuradan käsikirja asteroidikolariin

Yksi vaikuttavimpia pelejä ilmestyi pelihistorian kultaisena vuotena 1992. Star Control 2 oli jatkokehitelmä ensimmäisestä pelistä, se oli avaruusseikkailun ja Spacewar-pelin yhdistelmä, onnistuen ennustamaan jopa eksoplaneetojen löytymistä. Pelin oikeudet myytiin kuitenkin kolmatta osaa varten muualle, josta ne päätyivät Stardockille. Vuosien oikeustaistelun jälkeen oikeudet olivat edelleen sekä alkuperäisillä kehittäjillä ja Stardockilla, molempien osapuolten ymmärtäessä että jatkuva oikeustaistelu lihottaisi ainoastaan lakimiesten kukkaroa. Mutta, kaikesta tästä huolimatta kysymys on jäänyt jäljelle ‘kuinka Star Control’ on uusin peli?

Pelin tiedot 

Pelin nimi: Star Control: Origins Pelin julkaisija/kehittäjä: Stardock (2018)
Alustat: PC Pelin tyyppi: Taktinen strategia, Toiminta, Seikkailu, Indie
Ikäraja(t): ei
Arvostelijat: Rami 
Kuvat&linkit:

   

Mitä peliharrastaja ajattelisi pelistä

Sanon suoraan tässä että Origins on rakkauskirje Star Control 2-pelille. Suurin osa sen pelisuunnittelusta ja etenemisestä on hieman modernisoituna samaa puuta. Peli alkaa vuodesta 2086 kun maapallon ensimmäinen tutkimusalus Vindicator saa tehtäväksi tutkea muukalaissignaalia. Selviää että yksinäisyyskompleksista kärsivät Tywomit ovat piilottaneet ihmiskuntaa Scryve-nimiseltä hegemonialta, joka on päättänyt evätä luvan ihmisiltä olla olemassa. Tällä kertaa ei ole kyse kuitenkaan byrokratiasta vaan nämä eivät yksinkertaisesti tykkää ihmisistä. 

Jos tämä ei kuulosta yhtään tutulta niin ei ihme, Star Control on lopultakin metauniversumia, joista Origins on yksi rinnakkaistodellisuus. Näinollen peli ei ole ‘prequel’ muille kuin itselleen. Universumeita on jaettu numeroilla, joista 6014 on SC2 ja 6091 Origins. Tässä todellisuudessa ihmiskunta ei kehittänyt Androsynth-androideja vaan Lexite-nimiset teknofiilit liittivät itseensä tekoälyjä, jättäen maapallon vaeltaakseen avaruutta etsien jotain. Muita muukalaisrotuja näyttäisi saapuvan siitä suunnasta pakolaisina paeten suurta uhkaa. Pelissä on vain kaksi rotua jotka ovat tutuja edellisestä pelistä.

Perusidea Star Control-pelissä on pelastaa maapallo ja tutustua outoihin muukalaisiin. Kirjoitustyyli kumartaa Linnunradan käsikirja liftareille tarjoilemalla absurdeja juonenkäänteitä kuten se että Drenkendien motiivi hyökätä avaruusmeduusojen kimppuun liittyy korvien määrään. Sama lupsakka tyyli on edelleen läsnä, amiraali toteaakin alussa: “Tämä on kallein avaruusaluksemme, yritä olla hukkaamatta sitä”.

Mitä enemmän peliä pelaa sitä enemmän tuntuu siltä kuin Origins jakaisi saman pelisuunniteludokumentin vanhan pelin kanssa. Planeetan pinnoille suuntautuvat tutkimusmatkat ja resurssien hankinta tehdään laskeutumisaluksella, ja tällä kertaa pelaaminen on kolmiulotteista kun se SC2 oli kaksiulotteista. Valitettavasti tämä samankaltaisuus on myös rasite, vaikka lähtökohtaisesti ideat ovat loistavia ei juoni tahdo oikein lähteä lentoon. Pelaajaa pidetään hieman varpaillaan sillä Scryve etsivät maapallon sijaintia, mutta varsinainen loppurähinä tulee päälle yllättävänkin nopeasti. Tässä tosin kaikista hyödyttömimmät pikkukaverit ovat taas oikein hyödyllisiä.

Pääpaino pelissä on löytöretkeily, ja vaikka osa tähtijärjestelmistä on mielenkiintoisia, on pelaajalla kohtuullinen työ grindata parhaat varusteet. Erilaisia lisäosia alukseen ja piirrustuksia löytyy planeetoilta, eikä niitä tarvitse ostaa avaruuskauppiailta kuten SC2 pakotti pelaajan tekemään. Lisäksi ihmisten aluksien uusia versioita saa - mielenkiintoista kyllä - perustamalla uusia siirtokuntia. Itse käytin 27 tuntia läpipeluuseen, lopulta kun resursseja oli reilusti päätin käydä vain niillä planeetoilla joilla oli paljon löydettävää. 

Onneksi peli on sen verran moderni että planeettojen pinnalta voi löytää esimerkiksi hylätyn muukalaisaluksen ihan ilmaiseksi ja UI näyttää ne planeetat joilla on jotain löydettävää. Valitettavasti tämä uudempi pelisuunnittelu tarkoittaa että miehistöä ei voi siirtää oman laivaston aluksien välillä, mikä on pöhkö idea. Hyvänä puolena Multiverse-päivitys toi mukaan editorin, jolla voi tehdä sekä aluksia että vaikkapa oman pelin omasta vaihtoehtotarinasta.

Tarina on… miellyttävä, mutta se olisi voinut olla vetävämpi. Tietysti rodut kuten Tywomit ovat hauskasti neuroottisia ja itsetiedostavat bioaseet olivat oikein hauskoja. Tarinassa on hyviä hetkiä ja kirjoitus on väliin nerokasta esimerkiksi muukalaiset haukkuvat pelaajan alusta ja ihan syystäkin.

Silti, jotain jäi puuttumaan - ehkä liikaa aikaa ja huomiota meni oikeustaisteluun kuin vitsien veistelyyn. Ehkä se oli avaruusromanssin puuttuminen ja se että osa grafiikasta ei ole ihan niin hiottua kuin voisi toivoa. 

Avaruustaistelu oli pidemmän päälle vähän tylsää, jonka takia Reinforcements DLC julkaistiin - tämä toi roppakaupalla lisää aluksia. Historiallisesti ensimmäisten Star Control-pelien alukset olivat prototyyppivaiheessa havaittujen erilaisten pelityylien tuotosta - kokoelma täysin erilaisia aluksia. Nykyinen kokelma on 'ihan ok', mutta pelaaja päätyy käyttämään vain muutamaa (tai sitten vain täyteen päivitettyä lippulaivaa).

Loppu oli hyvin töksähtävä, joten Earth Rising DLC jatkaa tarinaa pelin lopusta, eli Scryvet ja uhka on voitettu ainakin väliaikaisesti. Pelaaja kutsutaan perustamaan uutta avaruusasemaa ja tutkimaan Lexiiittien paluuta. Valitettavasti tämä päivitys maksaa parikymmentä euroa, eli keskihintaisen pelin verran, joten onko se hintansa väärti? Ehkä, ehkä ei. Jos pelistä pitää sanoisin että tarina on ansainnut jatkoa. Suosittelen peliä Star Control-fanille, mutta en välttämättä ihan muille.

Kuvaohjelmaluokittelijan näkökulma

Enimmäkseen harmiton.

Vanhempien ja pelikasvatuksen kannalta

Peli on tunnelmaltaan aika lähellä sitä mitä itse pelasin 1993, esimerkiksi musiikissa on Riku Nuottajärven tekemiä kappaleita, jotka saavat vanhat muistot tulemaan mieleen. Silti, pelisuunnittelu ei ole enää ysäriä, esimerkiksi pelin tehtäviä on tässä versiossa vaikeampi epäonnistua, esimerkiksi SC2 oli melko vaikeaa pitää Pkunk-rotua hengissä. Pelaajaa hemmotellaan myös ympäri avaruutta löytyvillä Precursoreiden avaruusasemilla, jotka toimivat täydennyspisteinä ja voivat hypersiirtää aluksen asemalta toiselle. 

Toisaalta pelissä on uudemman pelisuunnittelun takia myös samalla vähemmän joustavuutta - kaikki alienit pitää saada mukaan jotta taistelu uhkaa vastaan onnistuu, eikä muita vaihtoehtoja oikein ole. 
‘Grindaaminen’ eli pelin työosa saattaa kuitenkin nykyään olla asia joka karkottaa nuorison, eli en usko välttämättä että kovin nuoret innostuvat pelistä helpommin. CommonSensemedia.org artikkelin mielestä pelin ikäraja olisi PG eli jonkin verran valvontaa tarvitaan. 

Kuva: Sateenkaariplaneetta!

Peliä pelatessa voi pohtia, että...

• Mitkä ovat tärkeimmät erot pelin esikuvaan?
• Mitä kannattaa ottaa mukaan planeetoilta ja mitä ei?
• Mistä Precursorien avaruusasemia löytyisi?
• Mikä on pelitaktiikkasi? Tutkitko jokaisen tähtijärjestelmän vai teetko pitkiä matkoja avaruuteen?