Amnesia: Rebirth

Seikkailu kuoleman varjon laaksossa

On vuosi 1937, Anastasie 'Tasi' Trianon herää algerian aavikolta pakkolaskun tehneen DC-3 kyydistä. Muisti on mennyt ja muut selvinneet ovat menneet menojaan. Mitä on tapahtunut ja missä muut löytöretkeilijät ovat, etenkin aviomies Salim. Tohtori Metzier on radion päässä ja neuvoo hakeutumaan läheiseen kylään. Pian koko tapahtumaan alkaa sekoittua makaaberejä piirteitä. Amnesia: Rebirth sai pientä julkisuutta kehittäjien julkaistessa siihen ‘adventure mode’-päivityksen, joka poistaa monia hirviökohtaamisia ja mahdollistaa pelin paikkojen tutkimisen ilman kuumotusta. Puhun tässä arvostelussa kevyesti spoilaten.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Amnesia: Rebirth Pelin julkaisija/kehittäjä: Frictional Games AB (2020)
Alustat: PC, Linux, PS4 Pelin tyyppi: Kauhuseikkailu/Selviytymiskauhu
Ikäraja(t): PEGI 18
Arvostelijat: Rami Sihvo
Kuvat&linkit:
Laukaisutraileri https://www.youtube.com/watch?v=wqozgX92qBM
Amnesia Rebirth adventure mode: https://www.youtube.com/watch?v=OlOyhsoUE9s

Vaikutelmat pelistä

Kuten aikaisemmissakin peleissä päähenkilö pelkää pimeää. Toisin kuin aikaisemmissa Tasi on piirtäjä joka piirtää muistikirjaansa kuvia kaikesta kohtaamastaan sekä tavoitteistaan. Muisti palailee pätkittäin ja Tasi palaa usein muistelemaan pienen tyttärensä Alysin kuolemaa sekä piirrosten ja interaktiivisten väliainimaatoiden kautta. Tarina on hyvin vahva ja perustuu ihmisten väliseen draamaan. Pelin alussa seurataan selviytyneiden jälkiä ja tämä on ehkä tylsin mutta tunnelman rakennuksen kannalta tärkeä osa peliä, tämän jälkeen kaniininkoloon sukeltamista ei voikaan voi estää ja Kansas jää taakse.

Toisin kuin aikaisemmat pelit Amnesia: Rebirth tapahtuu päivän valossa

Amnesia ei olisi kuitenkaan Amnesia ilman kosmista kauhua ja ällötystä. Alun kävelyn jälkeen Tasi on useassa kohtaa jahdattuna ja hiipimistaitoja pitää kehittää. Pimeä ja kiinni jääminen monsterille saa jotain hyvin synkkää heräämään Tasin sisällä ja pimeässä tämän silmissä alkaa välähdellä ‘kauhuefektejä’.  Pelimäisesti Tasi voi kantaa mukanaan vain kymmentä tulitikkua ja muutamaa öljykannua lyhdylle, joten pelaaja joutuu tasapainottelemaan valon ja pimeyden välillä.

Seikkailu käy luolien ja outojen ulottuvuuksien läpi.

Ensimmäisessä Amnesiassa hirviöille kiinni jääminen ei oikeastaan vaikuttanut mihinkään - pelaajaa huijattiin kuvittelemaan uhkia, mutta Rebirth asettaa enemmän vaakaladalle, korjaten edellisten pelien ongelmia. Tarinaa elaboroidaan muistoilla menneisyyydestä, oudoilla artifakteilla jotka nauhoittavat muistoja saharaa asuttaineista muinaisista ihmisistä, luettavista tableteista sekä kiitettävällä määrällä dialogia.

Aikaisemmat pelit olivatkin sen verran epäselviä että Rebirth elaboroi paremmin. Ongelmanratkaisua on, esimerkiksi vetämällä sähköjohtoja paikasta toiseen tai ratkaisemalla käännä-nappeja tyyppisiä ongelmanratkaisutehtävä.

Muinaisia puzzleja.

Rebirth on esimerkki hyvästä kauhusta ja peliteollisuuden maturoitumisesta mediana. Niinkutsuttuja ‘jumpscare’ kohtauksia on mutta ei liikaa, jahdattuna ollaan mutta ei jatkuvasti. Tietysti välillä pelataan kortti että ‘luulit päässeesi karkuun’ - no et päässytkään. Samalla se on oppikirjaesimerkki kosmisesta kauhusta ja body horrorista. Tasi havaitsee olevansa raskaana, juoksee pakoon ghouleja ja havaitsee että muinainen kello voi avat portaaleja niin outoihin ulottuvuuksiin. Esimerkiksi ulottuvuuteen ‘Varjo’ - outo korruptoiva lihamassa leviää. Tasi osoittaa uskomantonta tahdonvoimaa seikkaillessaan syvemmälle hulluuteen

Emme taida olla Pariisissa.

Pelin visuaalinen suunnittelu ja mielikuvitus on uskomattomalla tasolla. SOMA pelissä kokeiltu safe mode palaa takaisin Adventure Mode-nimellä muuttamalla peliä sen verran että vaikka hirviöitä on, eivät nämä jahtaa pelaajaa. Pimeyden pelkoa ei ole ja valon määrää on lisätty useissa pimeissä paikoissa ja muutamia ylimääräisiä ongelmanratkaisutehtäviä tuotu mukaan peliin. Eli hieman kevyempi versio kauhuseikkailusta? Adventure Mode käsittelee silti yhtä vakavia aiheita kuin peruspeli.

No, ok. Ehkä monstereita ei pääse näkemään ihan näin läheltä.

Kirsikkana kakun päällä Amnesia Rebirth 1.2 päivitys tukee ‘Custom Stories’-lisäosa hyvin samaan tapaan kuten ensimmäinen Amnesia, joten fanit voivat tuottaa pelin pohjalta kaikenlaista järkyttävää. Suosittelisin Amnesiaa aikuisille jotka pitävät kauhupeleistä, kaikille muille hyvin suurella varauksella.

Ikärajat ja sisältö

Amnesia Rebirth pitää sisällään kovia ruutuefektejä ja synkkää tarinankerronta, se pyrkii aiheuttamaan ahdistusta monin eri tavoin, etenkin visuaalisella tarinankerronnalla. Aiheet ovat haudanvakavia ja makaaberisti Tasi joutuu osallistumaan toisen ihmisen kidutukseen/armomurhaan. Commonsensemedia.org kirjoittaineiden vanhempien mielestä Amnesia Rebirth sopii 15 vuotiaalle, tosin tämä tuntuu hieman turhan alhaiselta suositukselta.

No, kaikkea sisältöä ei pysty blogissakaan esittämään.

Aikaisemmat Amnesiat ovat olleet PEGI 16 ja Rebirthin PEGI ikäraja on 18. Sisällön kannalta aletaan lähestyä 18-ikärajan tapahtumahorisonttia myös suomalaisten ikärajojen kannalta. Loppupuoli pelistä herättää etenkin tervettä vastenmielisyyttä. Ahdistusta herättävät piirteet ovat etenkin loppupelissä hyvin hallitsevia, oli kyse Adventure Modesta tai ei. Vertasin aikoinaan Amnesiaa TVTropes.org painajaisbensa-listaan ja vaikka lista ei ole täydellinen Amnesia täytti 17 kohtaa, Rebirth voi sopia jo 22-24 kohtaan. Eli aivan kuin Frictional Games olisi lusikalla poiminut kauhutrooppeja juoneen.

Kuvan lähde: Steam

Eli tiputtaako Adventure Mode ikärajaa? Sanoisin että todennäköisemmin ei, se pehmentää peliä ihmisille jotka eivät kestä tiettyjä asioita (pimeä, jahdatuksi tuleminen) mutta ei poista vakavia teemoja pelistä kuten lapsen sairaus ja hyvin synkkä kuvasto pelin loppupuolelta. Silti, sanoisin että tällainen pelimuoto olisi tervetullut moneen muuhunkin peliin.

Peliä pelatessa voi pohtia, että...

• Mikä tekee kauhupelistä hyvän?
• Miten kosminen kauhu määritellään?
• Onko raskaana oleminen body horroria?
• Kuinka pitkälle äiti voi mennä suojellakseen lastaan?
• Pitääkö kauhupelissä olla huono loppu?