Ja mikä olikaan ensimmäinen pelattu fantasiaroolipeli?
Kuvan lähde: Wikipedia
Huhtikuun 17, 1971 joukko sotapelien harrastajia kokoontui David Lance Arnesonin pelinjohtamaan fantasiaroolipelikampanjaan nimeltä Blackmoor. Tästä tapauksesta tuli ensimmäinen dokumentoitu fantasiaroolipeli. Yksi kampanjan myöhemmistä pelaajista oli Gary Gygax, joka kiinnostui luolastokomppauksesta siinä määrin että julkaisi Arnesonin kanssa Dungeons&Dragons fantasiaroolipelin vuonna 1974. Loppu olikin sitten historiaa.
Blackmoor ei kuitenkaan ollut varsinaisesti ensimmäinen fantasiaroolipeli. David Wesley oli peluuttanut joitain Braunstein-nimellä tapahtuneita kokeiluita 1968 tai 1969 Minneapolis–Saint Paul alueella mutta Blackmoor on ensimmäinen kampanja jonka aloituspäivämäärästä on kohtuullinen varmuus. Samalla tavalla voitiin varsinainen roolipelaaminen ulottaa Brontën sisarten strategiapelaamiseen joka alkoi 1826 isän tuotua 12 tinasotilasta Branwellille. Sisarusten kehittämä Glass Townin maailma oli laaja ja pelaaminen muuttui aikaa myöten kirjeiden kautta pelatuksi Angria-maailmaan sijoitetuksi etäpelaamiseksi. Vielä 1840-luvulla tavatessaan sisarukset pelasivat eeppistä tarinankerrontapeliä jossa sankareilla oli fantastiset nimet. Nämä tarinat pohjautuivat simulaatioon, mielikuvitukseen ja tapahtumien loogiseen jatkuvuuteen, joten niitä voidaan pitää roolipelaamisen esikuvina.
Brönten Glass Town kampanjakartta ja samaan maailmaan kirjoitettu
fiktionaalinen Blackwoods Young Men's Magazine (1829)
fiktionaalinen Blackwoods Young Men's Magazine (1829)
Westelyn Braunstein-pelit olivat saaneet vaikutteita Diplomacy-strategiapelistä. Skenario sijoittuu kuvitteelliseen samannimiseen saksalaiskaupunkiin napoleonin sotien aikana. Ilmeisesti 1969 pelaajia oli jopa 20 ja pelinjohtajan yllätykseksi nämä alkoivat keskustella keskenään. Pelinjohtaja joutui myös improvisoimaan säännöt kaksintaistelua varten, siiviilin heittäessä d6 ja sotilaan 2d6. Arneson kuoli saksalaisen jääkärin tappamana ja oli lopun iltaa pelin sivustaseuraaja. Kyseessä oli siis ensimmäinen historiallinen tapaus jossa bonusnoppaa on käytetty. Wesleyn mielipide oli että peli oli katastrofi, vaikka pelaajilla oli hauskaa ei pelinjohtaja voinut hallita skenariota pelaajien ollessa toisessa huoneessa keskustelemassa vapaasti ja suistamassa peliä raiteiltaan. Braunstein oli kuitenkin toivottu peli, joten kokeilut jatkuivat. Seuraava peli oli sijoitettu fiktionaaliseen Bananiaan. Seuraavassa pelissä Arneson oli luonut oman hahmonsa, luonut uskottavat feikkihenkkarit ja käskykirjeet jotka todistivat hänen olevan CIA-agentti. Wesley antoi hänen kokeilla roolia, ja Arneson jäi kiinni pelissä salaiselle poliisille onnistuen vedättämään kaikkia muita pelihahmoja. Arneson ottikin myöhemmissä peleissä pelinjohtajan roolin Wesleyn lähdettyä asepalvelukseen. Yhteistyö pelaajan ja pelaajien välillä muuttui tämän jälkeen pelaajien väliseksi yhteistyöksi, roolipelien perustuskiveksi.
Braunstein 4 Bananian kartalla, Lähde: Secrets of Blackmoor
Braunstenista on sittemmin peluutettu alkuperäisiin muistiinpanoihin perustuvaa versiota GenCon messuilla 2008. Weselyn mukaan peli meni paremmin kuin 40 vuotta aikaisemmin, sillä hän oli oppinut jotain pelinjohtamisesta. 16 pelaajaa osoittautui myös tapahtuman optimimääräksi. Tapahtumaa on käsitelty mm. 2019 ilmestyneessä Secrets of Blackmoor-dokumentissa.
DHBoggs argumentoi blogissaan että Blackmoorin pelissä käytetyt säännöt eivät todennäköisesti olleet vielä Chainmail-pelin sääntöjä vaan hyvin vahvasti Strategos-peliä, Chainmailin fantastisislla elementeillä tuettuna. Strategos oli hyvin perinteinen sotapeli, versio alkuperäisestä preussilaisesta Kriegesspiel-simulaatiosta. Tämän pelin oli David Wesley Minnesotan yliopistossa muokannut uudelleen pelattavaan muotoon muiden harrastajien kanssa vuosina 1968-1970. Verrattuna muihin sotapeleihin Strategos pyrki simuloimaan todellisuutta, joka miellytti Wesleyn peliryhmää joka kokoontui Arnesonin luona.
Blackmoorin kartta. Lähde: originaldungeons-and-dragons-blogspot.com
DHBoggs argumentoi blogissaan että Blackmoorin pelissä käytetyt säännöt eivät todennäköisesti olleet vielä Chainmail-pelin sääntöjä vaan hyvin vahvasti Strategos-peliä, Chainmailin fantastisislla elementeillä tuettuna. Strategos oli hyvin perinteinen sotapeli, versio alkuperäisestä preussilaisesta Kriegesspiel-simulaatiosta. Tämän pelin oli David Wesley Minnesotan yliopistossa muokannut uudelleen pelattavaan muotoon muiden harrastajien kanssa vuosina 1968-1970. Verrattuna muihin sotapeleihin Strategos pyrki simuloimaan todellisuutta, joka miellytti Wesleyn peliryhmää joka kokoontui Arnesonin luona.
Chainmail. Lähde: Wikipedia
Blackmoor pelattiin ilmeisesti 17 huhtikuuta klo 13-24 Dave Arnesonin kotona, Corner of the Table-fanzinen kertoessa että siinä on myyttisiä otuksia ja pokeria peikon sillan alla. Seuraavassa fanzinessä luvattiinkin peliraportteja. Peli sijoittuu korkealentoisena fantasiana Blackmoorin paronikuntaan, jossa pelihahmot sijoittuivat eri puolille sekä hyvän että pahan rekrytoidessa puolelleen. Pelaajat kiinnostuivat yhä enemmän ja enemmän luolastojen tutkimisesta, ja tästä tulikin pelin keskeisin piirre 1972 mennessä. Suosion kasvaessa Arneson jakoi pelinjohtovastuuta muille pelaajille kirjoittaen lopulta havainnoistaan jolloin strategiapelaamisen Castle & Crusade Societyn jäsenet saivat tietää fantasiapelaamisesta. Arnesonin demottua peliä Gray Gygaxille, loppu olikin historiaa ja voitiin puhua Dungeons&Dragons pelin ja sen Greyhawk-maailman kehityksen alkamisesta.
Wargamer-lehden toimittaja Robert Kunz muistelee marraskuussa 1972 tapahtunutta Blackmoorin esittelypeliä:
Gary, myself and a few other local wargamers were the first "lucky" fellows from Lake Geneva to experience the rigors of Blackmoor. This idea caught on deeply with Gary after an exciting adventure in which our party of heroes fought a troll, were fireballed by a magic-user, then fled to the outdoors (being chased by the Magic-user and his minions), fought four (gulp!) Balrogs, followed a map to sixteen ogres and destroyed them with a wish from a sword we had procured from the hapless troll earlier.
Blackmoor julkaistiinkin seikkailulisäosana Greyhawkiin 1975, samalla julkaistiin lisäsääntöjä, aarretaulukoita sekä munkin että salamurhaajan hahmoluokat. Nimestä huolimatta tämä seikkailu ei kertonut juuri muuta Arnesonin kehittämästä maailmasta. Sen sisältämä Temple of the Frog seikkailu sai uudelleen julkaisun 1986. Arnesonin vaikutus siis eli dunkussa, mutta ilmeisesti pelaajat eivät käyttäneet sitä hänen haluamallaan tavalla. Tarkemmin ajatellen suuren maailman peluuttaminen on työlästä ja kukapa haluasi simuloida koko maailmaa kun örkkien lahtaaminen dunkussa on paljon mukavampaa?
No comments:
Post a Comment