Perheemme asui Hämeelinnassa ja kohtuullisen matkan päässä oli Jukolan kirjasto, jossa oli PC-tietokone. Tämä tietokone oli myös ensimmäisiä päätteitä johon tuli nettiyhteys. Myöhemmin teini-iässä tuli pelattua Hämeenlinnan keskuskirjastossa, nettiyhteyden takia. Lyhyt lista on tässä:
Quest For Glory:So You Want To Be A Hero (Sierra,1989)
Hero’s Quest, eli myöhemmältä nimeltään Quest For Glory (tekijänoikeudet…) oli 16-värinen rooliseikkailu, jossa sankari saapui Spielburgin germaaniseen kylään tarkoituksenaan ryhtyä sankariksi. Pelissä oli ideana pelastaa paronin tytär rosvoilta ja siinä oli paljon huumoria sekä klassisia elementtejä kuten noita Baba Yaga. Mielenkiintoiseksi pelin teki se että se oli hyvin Sierran vanhojen seikkailupelien kaltainen ja toimi osittain tekstiparserilla. Aikaisemmin olin pelannut ensimmäistä Space Quest-seikkailupeliä, joten englannin naputtelu näppäimistöllä oli kakkos-kolmosluokkalaiselle tuttua. Sitävastoin uutta olivat sankarin selän takaa kuvatut toimintakohtaukset jossa sankari miekkaili ja heitteli loitsuja. Myönteistä pelissä oli se että pelaajalla oli melkoinen vapaus toimia miten haluaa, ja pelissä oli paljon vapaaehtoisia kohtauksia.
Sopiko peli sitten kirjastoon? Vaikka se oli varmasti asennettu ilman suurempaa lupaa tai tietoa niin sanoisin että kyllä, Sierran peleissä oli niin paljon nokkelia ja yleistietoa vaativia kohtauksia että hidastempoinen roolipeli sopi, ainakin jos aikaa oli enemmän kuin vartti.
Samalla kirjaston koneella oli myös autopeli Test Drive 3, tosin ongelmana oli että kyseinen peli oli ohjelmoitu niin huonosti että jopa kirjaston koneella se toimi hieman liian nopeasti! Peli oli ymmärrettävästi nuorison suosiossa.
Sopiko peli sitten kirjastoon? Kysymys riippuu siitä miten kirjasto ymmärretään. Esimerkiksi äänekäs iloitseminen on edelleen pannassa monessa paikassa. Kirjasto on kuitenkin koko kansan kulttuuria, ja kaikissa perheissä ei ole varaa edelleenkään tutustua kaikkeen tai pelata muita kuin isin tai äitin pelaamia pelejä. Näkisin että media- sekä pelikasvatuksen osalta kirjastolla olisi paljonkin tarjottavaa.
Sopiko peli sitten kirjastoon? Vaikka se oli varmasti asennettu ilman suurempaa lupaa tai tietoa niin sanoisin että kyllä, Sierran peleissä oli niin paljon nokkelia ja yleistietoa vaativia kohtauksia että hidastempoinen roolipeli sopi, ainakin jos aikaa oli enemmän kuin vartti.
Test Drive 3: The Passion (Accolade, 1990)
Samalla kirjaston koneella oli myös autopeli Test Drive 3, tosin ongelmana oli että kyseinen peli oli ohjelmoitu niin huonosti että jopa kirjaston koneella se toimi hieman liian nopeasti! Peli oli ymmärrettävästi nuorison suosiossa.
Sopiko peli sitten kirjastoon? Kysymys riippuu siitä miten kirjasto ymmärretään. Esimerkiksi äänekäs iloitseminen on edelleen pannassa monessa paikassa. Kirjasto on kuitenkin koko kansan kulttuuria, ja kaikissa perheissä ei ole varaa edelleenkään tutustua kaikkeen tai pelata muita kuin isin tai äitin pelaamia pelejä. Näkisin että media- sekä pelikasvatuksen osalta kirjastolla olisi paljonkin tarjottavaa.
Zombiemud (1994-)
1990-luvun puolessavälissä tutustuin kirjastossa tekstipohjaisiin MUD-peleihin. Monet nuoret varasivat peliaikaa kirjastosta ja TELNET-pääteohjelmalla pelasivat tekstipohjaisia pelejä. Näitä pelattiin paljolti samoin kuin teksti-parseri seikkailupelejä, eli jos halusi mennä pohjoiseen piti naputella “go north” tai “go n”. Ehkä kuuluisin ja vieläkin toiminnassa oleva esimerkki on BATmud joka koodattiin teknillisessä korkeakoulussa ja se sai todellisen yleisöryntäyksen Mikrobitin kirjoitettua siitä. Zombiemud oli Oululaisen ryhmän toteuttama LPMud, joka sekin on vielä olemassa!
Pelissä oli kaikki fantasiaroolipelin kliseet sekä myöhemmistä MMORPG-peleistä kuten World of Warcraftista tuttuja elementtejä kuten pelin sisäinen ekonomia, killat ja pelaajien välinen taistelu (PvP). Zombiemudissa (http://www.zombiemud.org/) on nykyään 15000 käsin koodattua huonetta ja 1000 taitoa (revi siitä, World of Warcraft). 90-luvulla aikaan pelissä oli jo niitä jotka suhtautuivat siihen roolipelaten hahmoa ja kuulin 1997 että jotkut hahmot olivat jopa kihloissakin.
Sopiko peli sitten kirjastoon? MMORPG vaatii aikaa ja välttämättä kaikki kirjaston käyttäjät eivät Hämeenlinnassa arvostaneet sitä että puolet ajasta koneet ovat ‘mudaajien’ käytössä. Toisaalta 90-luvun puoliväli oli sitä aikaa kun koulujen atk-luokat olivat auki kesät, jotta internetiin saattoi tutustua koska tuossa vaiheessa sitä ei ollut kotona. Julkiset tilat ovat välillä olleet myös todellisia katalyyttejä myönteiselle harrastukselle:, pelaaminen muuttuu kirjastossa helposti sosiaaliseksi - törmäsin useisiin pelistä kiiinnostuneisiin ja korkean aloituskynnyksen takia, jokainen pelaaja tarvitsee alussa apua!
Pelissä oli kaikki fantasiaroolipelin kliseet sekä myöhemmistä MMORPG-peleistä kuten World of Warcraftista tuttuja elementtejä kuten pelin sisäinen ekonomia, killat ja pelaajien välinen taistelu (PvP). Zombiemudissa (http://www.zombiemud.org/) on nykyään 15000 käsin koodattua huonetta ja 1000 taitoa (revi siitä, World of Warcraft). 90-luvulla aikaan pelissä oli jo niitä jotka suhtautuivat siihen roolipelaten hahmoa ja kuulin 1997 että jotkut hahmot olivat jopa kihloissakin.
Sopiko peli sitten kirjastoon? MMORPG vaatii aikaa ja välttämättä kaikki kirjaston käyttäjät eivät Hämeenlinnassa arvostaneet sitä että puolet ajasta koneet ovat ‘mudaajien’ käytössä. Toisaalta 90-luvun puoliväli oli sitä aikaa kun koulujen atk-luokat olivat auki kesät, jotta internetiin saattoi tutustua koska tuossa vaiheessa sitä ei ollut kotona. Julkiset tilat ovat välillä olleet myös todellisia katalyyttejä myönteiselle harrastukselle:, pelaaminen muuttuu kirjastossa helposti sosiaaliseksi - törmäsin useisiin pelistä kiiinnostuneisiin ja korkean aloituskynnyksen takia, jokainen pelaaja tarvitsee alussa apua!
Myst (Brøderbund/Cyan, 1993)
Yrityksiä saada tietokonepelejä tuntemattomia aikuisia mukaan harrastukseen on ollut enemmän. Ensimmäinen tahdiltaan verkkaiseksi ja kaikenlaisille, myös niille jotka eivät ole harrastajia, suunnattu peli oli Myst. Peli oli kuvattu ensimmäisestä persoonasta ja se perustui ongelmanratkaisuun: päähenkilö oli joutunut vangiksi kirjaan ja pyrkii pääsemään pois oudolta saarelta joka on täynnä interaktiivisia koneita. Pelissä ei ole selkeitä tavoitteita tai juonta joten pelaaja alkoi vain tutkia ympäristöä. Tämä tietysti herätti ilmeisesti ensimmäisenä pelinä keskustelun siitä mitä sisältöä pelissä pitäisi olla? Pelistä kehitettiin ajan saatossa useita versioita ja iPad versio julkaistiin 2012.
Sopiko peli sitten kirjastoon? Ottaen huomioon sen että kyseessä oli taideteos ja hyvin laajalle yleisölle sopiva kulttuuriteko, sanoisin että Myst on ehdottomasti ansainnut paikkansa kirjastossa!
Entäpä nykyään?
Nykyään kirjaston pelivalikoima on huomattavasti suurempi. Lainattavien tablet-koneiden ansioista on pohdittu mitä on sopivaa pelata ja missä. Esimerkiksi SAS 4:Zombie Assault oli testissä sen takia että sitä oli jossain kirjastossa pelattu. Loppupäätelmä Facebookin pelikasvattajien verkostossa oli että peli ei sopinut lastenosastolle, mutta nuorten osastolla sitä saattoi pelata. Tämä päätös muistuttaa hyvin paljon nuorisotilojen käytäntöä, jossa julkisissa tiloissa pelattavat pelit ovat korkeintaan 12-ikärajaisia.
Toisaalta aikuisille suunnatut pelit voisivat myös mahdollistaa tutustumisen kulttuuriin, monet pelit kun sulahtavat parissa tunnissa läpi jonka jälkeen muutaman kympin ostos tuntuu vähän turhaalta. Muutamia pelielokuvia kuten Heavy Rain tai Mass Effect-sarja näkisi mielellään kirjaston hyllyssä.
Silti peliharrastuksen sosiaalinen puoli on asia jota kannattaa tukea, jo senkin takia että tutkimusten mukaan myönteisiä piirteitä esiintyy eniten sosiaalisesti pelaavia. MUDikulttuuri oli siis nykytiedon valossa oikein myönteinen tapa pelata. Konsolipelaaminen on myös niin suuressa osassa pelikulttuuria että oma turboahdettu PC-tietokone ei ole välttämättömyys harrastamiselle, vaan kuka tahansa voi olla pelaaja ilman teknisiä taitoja tai kallista rautaa.
Silti peliharrastuksen sosiaalinen puoli on asia jota kannattaa tukea, jo senkin takia että tutkimusten mukaan myönteisiä piirteitä esiintyy eniten sosiaalisesti pelaavia. MUDikulttuuri oli siis nykytiedon valossa oikein myönteinen tapa pelata. Konsolipelaaminen on myös niin suuressa osassa pelikulttuuria että oma turboahdettu PC-tietokone ei ole välttämättömyys harrastamiselle, vaan kuka tahansa voi olla pelaaja ilman teknisiä taitoja tai kallista rautaa.
No comments:
Post a Comment