“Koulussani on 3d-tulostin” - yleensä lause jatkuu myös “mutta kukaan ei osaa sitä käyttää.” 3d-tulostamisen opettelu lähti tarpeesta saada figuureita roolipelejä varten, kaupasta kun näitä saa mutta ne eivät aina täytä tarpeita. Aikaisemmin oli kokemusta tamperelaisessa 3d-Crush-kahvilassa tulostamisesta joten perustiedot olivat hallussa kun lähdin kokeilemaan Tampereen Ammattikorkeakoulun pelilinjan Minifactory- 3d-tulostinta.
3d Crush kannattaa mainita sikäli että kasalla valokuvia saa yksilöllisen esineen esim. häälahjaksi. Kesällä 2016 tuli häälahjana annettua serkkutytölle kuutio, jossa oli tulostettuna joka sivulle tulosteen paksuutta vaihtelemalla kuva hääparista. 3d-tulostus on siis tapa, jolla voi tuottaa kohtuullisella vaivalla täysin uniikkeja esineitä:
Mutta, takaisin omiin kokeiluihin. 3d-tulostimen toimintaperiaate on melkoisen simppeli. Laite toimii vetämällä muovilankaa (filamentti) sisäänsä ja lämmittämällä sitä noin 200 asteiseksi. Laitteen pursotinpää tiputtaa sitten sulaa filamenttia ohjelmoituun kohtaan saaden tulostusjäljen näyttämään nauhamaiselta. Lämmitetty alusta tarkoittaa sitä että filamentti ei myöskään jähmety ihan heti. Päästäkseen tulostamaan tarvitsee käyttäjän kuitenkin tehdä ensiksi jonkin verran töitä:
Ensimmäiset kokeilut lähtivät siitä että oli laite ja ohjekirja. Käytännössä käyttäjän piti tehdä oli asentaa ajurit omaan koneeseensa ja alkaa sitten säädöillä hakemaan parempaa jälkeä. Tämä ei ollut tietenkään niin helppoa kuin voisi luulla, sillä ajurien valvonta piti ennen asennusta asettaa pois päältä *.
Kun sitten ajurit alkoivat olla koneella löytyi se yksi mies jolla oli kokemusta laitteesta.
Kätevä vinkki: ohjeista puuttui Slic3er-ohjelman konfigurointivaihde kokonaan, joten tämä ei voinutkaan toimia. Käytännössä nämä vaiheet olisivat saaneet osan kotikäyttäjiä jo luovuttamaan. Iltapäivän ähellyksen jälkeen sain asennettua omaan kannettavaan:
Repetier on ilmaiseksi saatava ohjelma, jolla kuka tahansa voi tarkistaa onko oma 3d-malli vedenpitävä. Kun näin ei yleensä ikinä ole, vie usein tie 3d-mallin korjauspalveluun, mm. https://modelrepair.azurewebsites.net/ -tekee yksinkertaisemman version. 3d mallinnusohjelmana oli käytössä Blender joka tallentaa mukavasti yleisimpiä formaatteja.
Repetier on ilmaiseksi saatava ohjelma, jolla kuka tahansa voi tarkistaa onko oma 3d-malli vedenpitävä. Kun näin ei yleensä ikinä ole, vie usein tie 3d-mallin korjauspalveluun, mm. https://modelrepair.azurewebsites.net/ -tekee yksinkertaisemman version. 3d mallinnusohjelmana oli käytössä Blender joka tallentaa mukavasti yleisimpiä formaatteja.
3d tulostuksessa ideana on se, että tyhjän päälle ei voi rakentaa. Optimaalisin tulostusmuoto olisi pyramidi, mutta käytännössä esimerkiksi figuureissa kyynärpäät roikkuvat usein olkavartta alempana, jolloin ilman tukea 3d-tulostinta on käytännössä käsketty tulostamaan ilmaan - seurauksena on sotkua ja mallin osittain epäonnistuminen. Kun epäilin tuen riittävyyttä lisäsin tukipalkkeja tiedostoon. 45 astetta pienempi kulma nimittäin aiheuttaa myös melkoisia ongelmia tulostimelle - jos laite selviää ongelmasta on lopputulos silti sotkuinen. Tämä tarkoittaa sitä että käyttäjän on katsottava mallia ja pohdittava miten kone lähtee rakentamaan sitä nollasta. Suuri tukien määrä taas hidastaa tulostusta melkoisesti ja vaatii loppusiivousta. Tietysti selällään tulostaminen on mahdollista mutta tarkoittaa taas kerran suurta määrää tukia selkäpuolelle. Käytännössä pelifiguurit tarkimmat yksityiskohdat ovat helposti laitteen tulostuskyvin ulkopuolella, joten mitä yritin ei ollut mikään helppo juttu (Games Workshopin figuurien korkeus vaihtelee yleensä 28-54mm ja niissä on tuuman jalusta).
Mallien pitäisi olla myös riittävän yksinkertaisia - välilä malli oli tulostuksen kannalta niin ongelmallinen että netistä löydettävät 3d-mallit eivät nyrkkisääntönä käy sellaisenaan vaan suurin osa yksityiskohdista pitää tuhota esimerkiksi Blenderin decimate-toiminnolla. Mitä enemmän yksityiskohtia -sitä enemmän potentiaalisia virhekohtia. 3d-tulostussivustojen mallit ovat lähempänä vaadittavaa tarkkuutta - tosin nämäkin tarvitsevat yleensä tuet ja viilausta, mutta kohtuullisella vaivalla voi löytää ja saada tulostettua esimerkiksi Dungeons&Dragons-peliin (vrt. galleria) sopivia figuureita. Siltikin pitää ajatella millä koolla tulosteen tekee, etenkin ohuet kädet kun tulostuvat melkoisen huonosti.
Mallien pitäisi olla myös riittävän yksinkertaisia - välilä malli oli tulostuksen kannalta niin ongelmallinen että netistä löydettävät 3d-mallit eivät nyrkkisääntönä käy sellaisenaan vaan suurin osa yksityiskohdista pitää tuhota esimerkiksi Blenderin decimate-toiminnolla. Mitä enemmän yksityiskohtia -sitä enemmän potentiaalisia virhekohtia. 3d-tulostussivustojen mallit ovat lähempänä vaadittavaa tarkkuutta - tosin nämäkin tarvitsevat yleensä tuet ja viilausta, mutta kohtuullisella vaivalla voi löytää ja saada tulostettua esimerkiksi Dungeons&Dragons-peliin (vrt. galleria) sopivia figuureita. Siltikin pitää ajatella millä koolla tulosteen tekee, etenkin ohuet kädet kun tulostuvat melkoisen huonosti.
Lopputulos oli projektissa tyydyttävä - välillä tulostuksen epäonnistuttua kädessä oli puolikas figuuri, mutta onneksi Warhammer-pelaajan perustaitoon kuuluu askartelu, eli GW-mittakaavaan tulostetuille hahmoille löytyy usein varakäsiä ja aseita omasta varastosta. Isommissa kappaleissa laite tekee hunajakenno (tjsp.) rakennetta sisälle, jolloin mallista tulee sekä kevyt että kestävä, tosin suuret osat eivät olekaan ongelma.
Käytännössä monimutkaiset mallit kannattaisi jakaa ja tulostaa osina. Tämä tietysti parantaisi myös figuurien elävyyttä, jos kädet ja jalat voidaan liimata kiinni ja näin antaa eri malleille persoonallisuutta. Osina tulostaminen vähentäisi riskiä, kuten seitsemänsenttisellä jalustalla varustettua Dreadnought-kävelijän tapauksessa:
Yksi ominaisuus 3d tulosteilla selkeästi on - ulkopinnasta erottuu helposti tulostuskerrokset raitoina - tarvitaan hyvin paljon hiontaa että näin ei olisi ja silti figuuria maalatessa muoto erottuu silti, milliä pienempänä mutta esimerkiksi figuurien maalaamisessa tuttu kuivamaalaaminen nostaa kaikki milliä pienemmätkin yksityiskohdat näkyville - musta pohjamaali toki peittää pahimmat virheet.
Helppouden takia käytin tulostuksessa seisoma-asentoa, jolloin figuurin tulostusjalusta oli myös se mitä pelissä käytettäisiin. Koulun tulostimella oli myös välillä tarttumisongelmaa, eli ensimmäinen kerros ei välttämättä tarttunut tulostuspintaan vaan sotki pursotinpään. Paksulla 0.3mm kerroksella ja sopivalla nopeudella saatiin ongelman esiintyminen vähenemään. Tietysti 3d-malli vaikuttaa tässäkin paljon -tulostin kouluprojektissa kolme kertaa saman mallin pieleen kunnes huomasin että figuurin jalat näkyvät jalustan pohjan läpi - eli tulostin lähtee tekemään näille ensimmäistä kerrosta ja jalustasta tulee sen takia lysähtänyt.
Jotain aika-arvioita standardilla, 60 mm / sekunnissa vauhdilla.
Nopea, helppo 35mm figuuri - 45minuuttia
Monimutkaisempi 40mm figuuri - 1h 30min
Warhammer 40k Dreadnought - 5h 20min
Helppouden takia käytin tulostuksessa seisoma-asentoa, jolloin figuurin tulostusjalusta oli myös se mitä pelissä käytettäisiin. Koulun tulostimella oli myös välillä tarttumisongelmaa, eli ensimmäinen kerros ei välttämättä tarttunut tulostuspintaan vaan sotki pursotinpään. Paksulla 0.3mm kerroksella ja sopivalla nopeudella saatiin ongelman esiintyminen vähenemään. Tietysti 3d-malli vaikuttaa tässäkin paljon -tulostin kouluprojektissa kolme kertaa saman mallin pieleen kunnes huomasin että figuurin jalat näkyvät jalustan pohjan läpi - eli tulostin lähtee tekemään näille ensimmäistä kerrosta ja jalustasta tulee sen takia lysähtänyt.
Jotain aika-arvioita standardilla, 60 mm / sekunnissa vauhdilla.
Nopea, helppo 35mm figuuri - 45minuuttia
Monimutkaisempi 40mm figuuri - 1h 30min
Warhammer 40k Dreadnought - 5h 20min
Tulostusongelmiin kuuluivat tulostimen äänekkyys, eli se ei välttämättä sovi kotiin. Lisäksi filamentti tuli huonosti rullalta ja jumittui aina välillä, joten laitetta piti vahtia - tämä voi johtua halvasta kiinalaisesta filamentista tai sitten siitä että se oli melkoisen vanhaa. Täytteissä on eroa, esimerkiksi kahdella pursottimella varustettu laite voisi pitää toisessa pursottimessa vesiliukoista filamenttia, jolla tehdään tuet, tämän jälkeen figuuriin ‘lisättäisiin vain vesi’. Toisaalta osa täytteistä on myrkyllisiä ja osa taas ei, joten laite pitäisi sijoittaa hyvin tuuletettuun paikkaan. Koulun laitteella oli myös ongelmia pohjan tarttumisessa tulostuspintaan, joka on luultavasti osittain säädöistä johtuva ongelma. Asetinkin ensimmäisen kerroksen tulostumaan joskus jopa 20mm/sekunnissa-vauhdilla.
Verrattuna roolipelifiguurien keskivertoon maalausjälkeen, tulostusjälki on kipurajalla, eli esimerkiksi figuurien kasvojen kanssa on aina vähän haasteita. Lopputuloksena olemme kuitenkin saaneet omiin roolipeleihimme tulostettu esim. antromorphisia (eli nk. ‘furry’) ihmishahmoja, joita ei ihan heti kaupasta löydä - tulostusraidat eivät myöskään aina automaattisesti haittaa hahmoissa joista on tarkoitus maalata karvaisen näköisiä olentoja. Myöskin rahan säästäminen on selkeä motiivii - Deathwatch-roolipeliä varten tulostettu Tankred-dreadnought on täyttänyt kiitettävästi tarkoituksensa, eikä sitä olla tarkoitettu vietäväksi mihinkään viralliseen Warhammer 40k-turnaukseen. Lisäksi kaksikomponentti-muovailuvahalla (eli nk. ‘green stuff’) paikattu lohikäärme on myös säästänyt suuresti opiskelijoiden rahoja.
Mielenkiintoisena anekdoottina 3d-tulostin vangitsee ihmisten huomion ja uteliaita pörrää usein katsomassa tulostumista. Ihan jopa tylsä jalustan tulostaminen on alussa kovin ihmeellistä. Eli eräällä tavalla välillä olo tuntui nykyajan sepältä, koska esineen ilmestymiseen käsin kosketeltavaksi liittyy lähes mystinen ulottuvuus. 3d-malli ei ole elävä ruudulla, vaan sille tulee eri tavalla persoonaa kun se on omissa käsissä kosketeltavana. Jännä juttu.
3d-tulostus, plussat ja miinukset
+ mahdollisuus tuottaa haluamiaan figuureja
+ tietokonepelihahmot ja hahmot jota ei ole saatavilla (esim. furry)
+ mahdollistaa figuuritappioiden korvaamisen
- vaatii hyvän 3d-mallin
- tulostaminen vaatii (vähän) vahtimista
- ei sovellu suurille armeijoille
Hinta: 1 280,00 € alv 0%
Minifactory 3 Education Edition
Hinta: 1 280,00 € alv 0%
No comments:
Post a Comment