Syndrome

Amnesia avaruudessa

Konemestari Gailen herää pää kipeänä ja muistinsa menettäneenä kylmäunesta. Rahtialus Valkenburg ajelehtii järjestelmät sammutettuina ja käytävillä kulkee vapaana mutatoituneita miehistönjäseniä. Tämä leffa on taidettu nähdä ja muutaman kerran jopa pelatakin? Syndrome on yhdysvaltalaisen indie-pelifirman, Camel 101, seitsemäs julkaisu. Hiippailu on vaikea tyylilaji, mutta joskus joku onnistuu tekemään mielenkiintoisen pelin.

Pelin arvostelussa on (pieni) sisältövaroitus kuvallisen raakuuden takia.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Syndrome Pelin julkaisija/kehittäjä: Bigmoon Entertainment/ Camel 101
Alustat: PC, MAC, Linux (PS4 & XBox One 2017) Pelin tyyppi: kauhu, toiminta, hiippailu
Ikäraja(t): PEGI 18
Arvostelijat: Rami (36)
Kuvat&linkit:
Traileri
Pelidemoa

Mekaniikat ja pelattavuus

Syndrome on ensimmäisestä persoonasta kuvattua hiippailua avaruusaluksen pimeillä käytävillä ympäristön vaaroja ja mutantteja vältellen. Taistelu on tappavaa ja sitä pelaaja pyrkii yleensä välttämään viimeiseen asti. Pelin hiippailuelementtejä korostaa myös se että ammuksia on äärimmäisen vähän ja kuoleman sattuessa peli jatkuu edellisestä tallennuspisteestä. Pelin tehtävissä on tarjolla myös pieniä ongelmanratkaisutehtäviä, mutta pääosin sahataan aluksen kansilta toisille erilaisten tehtävien perässä.

Mitä kokeneempi pelaaja saa irti pelistä?

Avaruus-kauhupelejä on paljon ja indie-kehittäjällä voi olla oikeasti hankala erottua edukseen näinkin kliseisellä konseptilla. Syndrome on tehty pienellä tiimillä, mutta se ei näy pahasti. Ääniefektit ovat yllättävänkin hyviä ja varjostimet sekä valot välillä näyttäviä. Peli on kirjoitettu sen verran julmasti että nk. ‘jumpscare’-kohtia on olemassa, hirviöitä spawnaa välillä hyvinkin auliisti lähelle ja tallennuspisteet eivät ole suoja-alueita (!) Pressiversio oli myös vielä vähän kesken - oma pressiversioni sekoili nappien suhteen ja XBox 360 ohjainta ei voinut käyttää (toistaiseksi XBox One ohjain on tuettu). Pelistä löytyvät päätteet olivat myös kaatumisherkkiä. Indie-pelistudioilla ei ole kuitenkaan välttämättä paljon resursseja hioa peliä, joten taustaan verrattuna peli toimii aika hyvin.

Pelin eettinen sanoma?

Muilla selviytyjillä on eri käsitykset tapahtumista. Armeija on tuonut jonkinlaisen artifaktin alukselle ja pelkää tartunnan leviävän. Ratkaisutavat ovat erilaisia ja päähenkilö joutuukin ikävään välikäteen eri osapuolien välille. Päähenkilö Galen kokee myös harhoja ja pelaaja ei voi olla varma ovatko tapahtumat todellisia. Hirviöt ovat luotaantyöntäviä osittain mekaanisia ja mutatoituneita. Eräällä tavalla System Shock 2 tulee vahvasti mieleen pelin asettelusta. Loppuratkaisuista sen verran että ilmeisesti joku sääntö on olemassa että kauhupelit eivät saa päättyä “hyvin”, tosin siitä oliko loppu ‘hyvä’ vai ’huono’-määritelmästä voidaan olla montaa eri mieltä? Kuten amnesiassa tässäkin pelissä unohtaminen on pyyhkiä pöytä ja tapa aloittaa alusta - selviytyjät luulevat päähenkilön kuolleen ja osa viittaa tällä olleen jotain tekemistä tapahtuneen kanssa.

Kiinnostusta herättävät piirteet?

Syndrome on synkkä tieteistarina monen muun kauhuseikkailun tapaan. Kyseessä on kuitenkin indie-peli, joka oli hieman karkea ja välillä harmittavan buginen (mm. XBox 360 ohjainta ei voi käyttää sotkematta peliä ja tietokoneruutuja). Silti peli on kunnianosoitus System Shockille, Dead Spacelle ja muille kauhupeleille. Pelin pelaaminen on hauskaa ja etenkin pelin äänisuunnittelu on todella hyvä. Jännitys myös säilyy hyvin pitkään, mikä on tämänkaltaisissa peleissä ihan hyväkin asia.

Jännitystä aiheuttavat elementit?

Verrattuna TVTropes.comin painajaisbensa-listaan pelissä on noin 22 vahvaa elementtiä, joka on Amnesiaa korkeampi määrä. Toisaalta monet listan mainitsemista elementeistä liittyvät samaan asiaan, eli hirviöihin joten suhteutettuna pelissä olisi noin Amnesian verran elementtejä. Psykologisia tehokeinoja oli käytetty useasti, joskin paniikkihäiriön simulointia ei oltu viety kovinkaan pitkälle. Vaikka pelissä oli aseilla leikkimistä, onnistui peli silti olemaan aidosti pelottava useaan otteeseen. Sekä visuaalisesti että äänten puolesta peli on sen verran jännittävä että kannattaa taas harkita kolmesti jos pelailee perheen nähden peliä. Tietysti kauhupelifriikeille peliä voi suositella osin klassisen pelimekaniikan ja tutun aiheen takia.

Keskustelunaiheita pelin tiimoilta

• Pelin lähtökohta on aika kliseinen. Mikä aiheessa kiinnostaa?
• Hyvä hiippailupeli on haastava tehdä. Mitä vaatimuksia pelityyppi aiheuttaa pelimekaniikalle?
• Pelin tasapainotus? Kuinka hyvin peli on tasapainossa ja millä keinoin siihen voi vaikuttaa?