Conarium

Hulluuden vuorten alla

Vaikka mainstream-elokuvat eivät ole käyttäneet hyväksi H.P. Lovecraftin tuotantoa, ovat pelit hyödyntäneet hänen ja seuraajiensa kirjoittamaa myyttistä materiaalia. Kirjailija piti jo aikoinaan tarinoitaan avoimena materiaalina, joten Conarium on jatkanut tätä jatkamalla melko suoraan tarinaa At the Mountains of Madness vuodelta 1931. Päähenkilö Frank Gilman Miskatonicin yliopistosta herää Upuautin antarktisesta tutkimustukikohdasta edessään outo laite. Päähän sattuu ja taustalla on tunne siitä että jotain on mennyt pahasti vikaan. Missä kaikki retkikunnan jäsenet ovat? Zoetrope Interactive on kunnostautunut myös aikaisemmin viemällä pelaajia hulluuden äärille Darkness Within-peleillä.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Conarium Pelin julkaisija/kehittäjä: Iceberg Interactive/Zoetrope Interactive
Alustat:  Xbox One, PS4, PC Pelin tyyppi: Kauhuseikkailu
Ikäraja(t): PEGI 12 (ESRB Teen)
Arvostelijat: Rami
Kuvat&linkit:
PS4 Traileri
Gameplay (PC)

Mitä peliharrastaja ajattelee pelistä

Peli pyrkii olemaan vahva, looginen osa Lovecraftin ja tämän seuraajien rakentamaa myyttistä ainesta. Hulluuden vuorilla-kirjan tapahtumista on aikaa ja alueelle on järjestetty retkikunta. Suurten muinaisten kaupunkeja on löydetty ja tiedemiehet ovat alkaneet tutkia maanalaisia luolia ja veden täyttämiä onkaloita sukellusveneillä. Mikä ja mistä peräisin on retkikunnan johtajan tohtori Faustin käyttämä artifaktilaite? Miksi retkikunta on painottanut tutkimuksessaan rajatieteitä? Mitä tukikohdan alla on? Ja missä kaikki ovat?

Frank tutkii tukikohtaa käyden läpi kaapit, muistilaput ja etsien etenemisen kannalta tarvittavia esineitä. Tukikohdasta löytyy paljon muistiinpanoja, jotka valottavat retkikunnan tekemiä, luotaantyötäviä ja niljakkaita löytöä geologisten aikakausien kadottamissa raunioissa. Välillä etenemisen estää selkeä ongelmanratkaisutehtävä. Peli ei ole liian haastava, tarkasti tutkimalla lyötyvät kaikki muistiinpanot. Vaikka pelaaminen on kevyttä, peli ei silti ole pelkkä eldritchmäinen kävelysimulaattori, vaan pelaaja pääsee jopa ohjastamaan sukellusvenettä maanalaisissa luolissa! Tarina on peliä tärkeämmässä osassa ja pelaajan ei yleisesti ottaen tarvitse palata takaisinpäin etsimään mitään ongelmanratkaisuun sopivaa esinettä. 

Tarinaa viedään eteenpäin Frankin kokemilla takautumilla ja radioviesteillä. Osa näyistä on hallusinaation kaltaista kuvausta joka kyseenalaistaa Frankin mielenterveyden tilan. Matka antarktiksen tuonpuoleiseen  onkin loiva sukellus kosmiseen hulluuteen ja ovela kerronnallinen tapa kuvailla asioita epäsuorasti.  Ja jos tämä kuulostaa Lovecraftiltaniin havainto on juuri oikea - peli on hyvin uskollinen tämän luomalle perustaltaan vinksahtaneelle mythokselle. Loppuja pelissä on useampia, riippuen pelaajan toimista.

Nostan hattua pelin visuaaliselle suunnittelulle. Alussa tukikohdan visuaalit eivät ole mitään kummallisia, mutta pelin edetessä yhä kammottavampaan ja kammottavampaan suuntaan pelaaja yllättyy myönteisesti. Itse en uskonut että suurten muinaisten kaupunkien kuvausta uskallettaisiin yrittää, mutta yllätyin iloisesti siitä että peli osaa kertoa tarinaa rapistuneella Art Deco-ympäristöllään. 

Turkkilainen kehittäjätiimi on pitänyt pelin uskollisena kirjalliselle tuotannolle ja pelissä esitetty muukalaistekniikka on uskottavaa. Kehittäjät kertovatkin gamingboltin haastettelussa haasteista joita he kokivat peliä kehittäessään. Teknisesti ottaen peli toimii oikein mukavasti XBoxilla, antaen tasaista 60 fps ruudunpäivitystä. Latausajat ovat kohtalaisia, joskin siirtymät eivät ole aivan sulavia.

Mitä kuvaohjelmaluokittelija ajattelisi tästä

Pegi-ikäraja on annettu 12 kielenkäytön takia. Ilmeisesti alienien ja ihmisten ruumiit eivät kuulu sen mukaan mihinkään kategoriaan? Tämä saa minut miettimään miksei kauhu-merkintää voinut käyttää, sieltä löyty 12-ikäraja, jonka perusteet olisivat täyttyneet

Suomalaisittain ahdistusta aiheuttavissa elementeissä aletaan puhua hallitsevuuden takia 12-ikärajasta. 7-ikärajassa tapahtumat pitäisivät ratketa “saman kohtauksen aikana”, joten pelottavissa aj ahdistusta aiheuttavissa kuvauksissa tasapainotellaan usein ikärajojen 12-16 välillä. 18 on tosielämän kuvausta tai sitten Lars Von Trierin tapaista fiktiota. Vahva hallitseva yliluonnollisuus ja jumpscare-pelotukset voivat nostaa ikärajan 16-tasolle.

Jos Conariumin sisältöä mietitään niin se on yleisesti ottaen verkkaista taskulamppu kädessä vaeltelua. Tietysti poikkeuksia on pelin kuluessa, mutta kun pelaaja tottuu ajatukseen että peli ei ole hirviöiden väistelyä vaan arvoituksen tutkintaa luotaantyöntävissä raunioissa, hän ymmärtää että peli on itseasiassa enemmän hidastempoinen trilleri kuin yllättäviin pelästyksiin perustuva hollywood-kauhua. Tätä vaikutusta on äärimmäisen vaikea arvioida millään asteikolla - sekä PEGI että ESRB ovat molemmat olleet hieman ihmeissään pelistä. Suomalaiselle tuttu ikärajajärjestelmä painottuu kuitenkin eri tavalla - ahdistusta aiheuttavin elementteiihn eikä elokuvakliseisiin perustuvaan ‘kauhu’-kriteeristöön. Ahdistushan katsojassa/pelaajassa voi herättää jopa implikoidut asiat, jotka eivät ole kliseisiä tai suoranaisesti perustu efekteihin.

Olisiko Conarium siis suomalaisittain 16? Tämä kysymys on tietysti retorinen, koska meidät on käytännössä pakotettu käyttämään PEGI-ikärajoja joten ikäraja on 12. Kuitenkin, ihan mediakasvatuksen kannalta kannattaa tietää jotain ikärajojen määräytymisperusteista. Suomalaisista kriteeristöstä voidaankin vertailun vuoksi nostaa seuraavat kriteerit 16-ikärajasta:

• 23. Ihmisiin tai eläimiin kohdistuvaa järkyttävää ja ahdistusta herättävää, pitkäkestoista ja intensiivistä kuoleman, vakavan väkivallan tai psyykkisen hajoamisen uhkaa. Myös itsemurhan ihannointi. Yliluonnolliseen liittyvää voimakasta ahdistavuutta. 
• 24. Runsaasti realistisia ja yksityiskohtaisia (makaabereja) kuvia silpoutuneista, pahoin vahingoittuneista tai mädäntyneistä ruumiista tai väkivallan uhreista.

Sekä 23. että 24. kriteerit eivät tunnu täyttyvän täysin. Ahdistus kun tulee asetelmasta ja pelissä on vahva tutkimisote. Samoin ahdistusta herättävät elementit eivät ole voimakkaita, sillä peli ei ole kauhu-selvitymispeli vaan tutkimukseen pohjaava kauhutrilleri. Näin ollen  katsomme 12-ikärajan perusteita ahdistuksen osalta:

• 28. Voimakkaita, äkillisiä ja yllättäviä ahdistusta, pelkoa tai kauhua herättäviä ääni- ja kuvatehosteita tai pitkäkestoista piinaavaa uhkaa. Yliluonnolliseen liittyvää melko voimakasta ahdistavuutta.
• 29. Yksittäisiä realistisia ja yksityiskohtaisia kuvauksia silpoutuneista, pahoin vahingoittuneista tai mädäntyneistä ruumiista tai väkivallan uhreista.

Näistä kriteereistä numero 28 kelpaa sillä perusteella että pelissä on välillä äkillisiä ja yllättäviä ääni ja kuvatehosteita. Suurten muinaisten kaupungit ja jälkeensä jättämät asiat ovat myös selkeästi jossain määrin yliluonnollisia ja näin ollen ahdistuselementtejä voidaan pitää ‘melko voimakkaina’.
Kriteeri numero 29 voidaan katsoa pätevän siinä mielessä että miehistönjäseniä löytyy tarinan varrella yksittäisenä kuolleina, osin jo mädäntyneenä. 

'Painajaisbensa'-testissä arvioin pelin sisältöä suhteutettuna kauhutrooppeihin. Tvtropes.org NightmareFuel-lista ei ole kattava mutta se antaa kuvaa siitä mitä sisältöä pelistä voi löytyä. Verrattaessa tähän Conariumista löytyy vain 7-8 elementtiä, joka tekee siitä trillerin enemmän kuin 'oikean' kauhupelin.

Vanhempien ja pelikasvatuksen kannalta?

Eli näiden pohjalta voidaan sanoa että Conarium on tiivistunnelmaisuudestaan huolimatta suomalaisen ikärajan 12 kriteereihin soveltuva peli. Nykyinen kuvaohjelmalaki ei tee tällä hetkellä eroa interaktiivisen ja ei-interaktiivisen viihteen välillä, joten sovellamme peleihin toisen alan kriteeristöä. Toisaalta, kuka tahansa pelaajan ohella pelikuvaa seuraava on passiivinen katsoja. Tietysti, ihmisiä on joka lähtöön ja herkkien ihmisten ei ylipäätään kannata pelata tai katsoa tiivistunnelmaisia pelejä vieressä istuen tai tubettaen.

Tein yksinkertaisen testin tvtropes.org-painajaisbensa-listalla ja sain noin 10-11 elementtiä kasaan, eli vähemmän kuin Stasis tai Witcher 3. Käytännössä siis määrällisesti kauhupelien alinta kategoriaa, mutta lähempänä trillereitä. Tarkoituksellisesti siis hidastempoinen, vähän kuin Lovecrafin kirjat.

Peliä pelatessa voi pohtia, että...

• Oletko lukenut Lovecraftia?
• Mihin tarinoihin pelissä erityisesti viitataan?
• Miksi 1904-1935 tuotantonsa tehnyttä kirjailijaa luetaan vielä? 
• Mikä vinksahtaneesta asetelmasta tekee mielenkiintoisen?