Age of Conan: Unchained

Barbaarimailla

Robert Howard (1906-1936) oli H.P Lovecraftin aikailija seikkailijakirjailija, jonka tuotanto on vielä tänäkin päivänä vaikutusvaltainen esimerkki ‘miekka ja magia’-kirjallisuudesta. Age of Conan on pikku hiljaa kuoleva MMORPG-peli, johon viimeinen sisältöpäivitys julkaistiin 2014, ja jota pitää yllä oma innokas kannattajakuntansa. Sen uusin iteraatio julkaistiin ilmaispelattavana mallina, joten kuka tahansa voi ladata sen Steam-palvelun kautta. Death of Game- youtubesarjassa viitattu peli ei ole kuitenkaan kuollut vaan kuin Conan se ponnistaa ristiltä takaisin sillä huhtikuussa 2020 peli sai lisää toimintaa Onslaught-lisäosassa, sijoittaen pelin Howardin 1993 julkaisemaan Black Colossus-tarinan maisemiin.  

Pelin tiedot

Pelin nimi: Age of Conan: Unchained Pelin julkaisija/kehittäjä: Eidos/Funcom (2008)
Alustat: PC Pelin tyyppi: MMORPG, ilmaispelattava
Ikäraja(t): PEGI 18
Arvostelijat: Rami
Kuvat&linkit:
Traileri
Age Of Conan First Impressions "Still Worth Playing?"
Age of Conan - Death of The Game

Mitä peliharrastaja ajattelisi pelistä

Hyboria jossa Conan-barbaari seikkailee on siis pseudo-historiallinen aika, joka sekoittaa yhteen kaikkea mahdollista antiikin historiasta keskiaikaan. Peli sijoittuu Hour of The Dragon-novellin jälkitunnelmiin. Päähenkilö ajautuu rantaan Tortagan merirosvosaarelle, joka vilisee rosvoja.
Peli keräsi alussa valtavan määrän kiinnostusta, hypeä ja nurinaa sillä Howardin sekä Schwarzenegger saappaat olivat suuret täyttää. Anarchy Online tuttu Funcom joutui lykkäämään peliä useaan otteeseen, julkaisten sen 2008. Pelistä pidettiin ja se myi hetkellisesti paremmin kuin World of Warcraft.

Tortage. Mikä läävä.

AoC tekee kunniaa Howardin inhorealistiselle kerronnalle, sijoittamalla pelin kuvitteelliseen hyborian aikaan. Peli pyrkii olemaan vakava, esimerkiksi seksuaalisuuteen suhtaudutaan vakavasti, kurtisaani on ihan oikea ammatti ja yksi naikkonen pitää saattaa pois rannalta heti alussa. No tämä on ehkä vähän päin naamaa leipomista mutta alleviivaa Conan- kirjojen ja sarjakuvien tunnelmaa.

Samaan tapaan orjakauppa on olemassa ja tästä puhutaan heti avoimesti ilman kaunostelua. Eli peli pyrkii olemaan ‘aikuinen’ sillä että rintaliivit voi ottaa pois päältä, mutta eksplisiittisesti mitään muuta ei näytetä. Pelissä ei ole seksiä - voitte mennä muualle. Transmog-järjestelmällä voi hillua vaikka nakuna, ja saada täyden panssarin edut.

Pelimekaniikaltaan pelaaminen tervehdittiin toimintapainotteiseksi. Kolmea hyökkäystä yhdistelemällä pelaaja saattoi saada aikaan voimalyönnin, joka heikensi samalla vastustajaa. Puolustuksen voi myös keskittää tiettyyn suuntaan, vähentäen siitä suunnasta tulevaa vauriota. Hahmon kehittyessä pelaaja voi valita erikoistumisia. Pelaaja voi myös kiivetä ja juosta lujaa, jota saman aikakauden pelit eivät välttämättä antaneet tehdä. 

Huonona uutisina ilmainen pelaaja saa vähemmän repputilaa ja voi pitää vähemmän kultaa. Näitä rajoituksia on lievennetty vuosi toisensa jälkeen, sillä todella huono ilmaispelattavuus oli yksi syy pelin suosion heikkenemiseen. Nykyään voi esimerkiksi pelata kaikkia hahmoluokkia, mikä on ihan hyvä juttu. Loppupelin kaikki sisältö ei ole käytettävissä, mutta ehkä tämän ymmärtää. Maksamalla kuukausimaksua pelaaja pääsee aloittamaan tasolta 20 suoraan, saa 7 hahmopaikkaa, 15 teleporttauskolikkoa jokaiselle hahmolle joka 30. päivä, lisää kokemusta sekä PvP ja PvE, lisätilaa tehtäville, ylimääräisiä palkkioita kuten sotaratsu 60 päivän jäsenyyden jälkeen ja tuplapalkkiot löydettävistä kätköistä, eli 8-13$ kuukausimaksusta saa ihan kohtuullisesti etuja.

Valitettavasti julkaisun jälkeen Funcomin tekemä kehitys oli jäänyt turhan pieneksi, sisältöä ei ollut hiottu ja sitä ei ollut tarpeeksi. Tästä on kehittynyt termi ‘Funcomed’, eli ominaisuuksia luvataan mutta ei sitten toteuteta, tai toteutetaan mutta vaillinaisesti. Pelin historiasta kertoo mm. Nerdslayer kanavan Death of The Game-sarja, joten en paneudu tähän tarkemmin. Kannatta amuistaa miten valtavan määrän hyvin hiottua sisältöä massiivinen roolipeli vaatii ja valitettavasti Funcomin heikko pelitestaus on näkynyt myös myöhemmissä peleissä, kuten firman pelastanut Conan Exiles-hiekkalaatikkopelissä, josta ehkä kirjoitan myöhemmin.





Normaalina ilmiönä taitokouluttajien välille tulee usein trafiikkia ja ilmeisesti joillakin (Pelaaja vastaan Pelaaja) PvP-palvelimilla on tapahtunut tätä että kokeneemmat väijyttävät aloittelijat näiden luona. Tähän on kuitenkin suojamekaniikkana tarjottu ratkaisu: Odottamalla majatalossa yöhön pelaaja voi pelata alueen sisältöä yksin yöllä. Tämä suojaa pelaajia kovimmilla PvP-palvelimilla. Tehtävien tekeminen on välillä vähän hankalaa koska kaikki tehtävät ole ihan siellä missä kartta osoittaisi niiden olevan. 

Kannattaako peliä sen bugeineen pelata vuonna 2020? Jos kaveriporukalla halutaan tutustua johonkin MMO-peliin, niin peli on ilmaispelattava ja ensimmäiset tasot ovat hyvin suunniteltua sisältöä. Tämä on se 30 minuuttia tutoriaalia ja sitten maailmaan. Sisältöä on nykyään tasolle 80 asti ja legendaarisissa paikoissa voi käydä kuten Aquilonia, Cimmeria, Stygia ja Kitai. 

Tietysti Conan (joka ei ole vielä kuningas) sotketaan myös juoneen.

Syy miksi näitä pelejä kannattaa pelata vuosia julkaisun jälkeen on se että sisältö riittää ja ne bugit mitä on haluttu korjata, on korjattu. Tosin pelin suosion vähyyden takia kannattaa melkein ottaa omat kaverit mukaan, sillä muuten luolastot voivat osoittautua turhan vaikeiksi.

Kuvaohjelmaluokittelijan näkökulma

Tuotanoin. Pelissä on käsittämätön määrä verta.

Käsi tai pää irti onnistuu myös.

Yrittäessään olla 'aikuinen' Age of Conan heittää saavillisen verta ympärinsä jokaisen naarmun jälkeen. Pelihahmoilta voi lähteä pää tai raaja irti, yliampuvassa kuvauksessa, joka menee vanhaksi hyvin nopeasti. Ilmeisesti tällä yritetettiin painottaa Howardin kynäilemän maailman barbaarisuutta ja vähän ehkä aiheuttaa moraalipaniikkiakin, koska jo Doom opetti että kyllähän sillä pelejä myydään. Sitävastoin kehittäjät ja pelin säveltäjä eivät olleet iloisia kun Anders Breivik oli mennyt käyttämään pelin musiikkia tekemässään videossa.

Mättelyähän MMO-pelaaminen pääsääntöisesti on.

Suomalainen kriteeri #6 sopinee tähän kohtalaisesti:

“Fiktiivistä, esitystavaltaan selvästi yliampuvaa tai parodista, veristä ja yksityiskohtaista tai pitkäkestoista ja yksityiskohtaista tai pitkäkestoista ja sadistista ihmisiin tai eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa.”

No, ehkä pitkäkestoisuus voidaan katsoa tulevan siitä että verellä mässäillään jatkuvasti, yksityiskohtaisuus taas dekapitaatiosta. Suomalainen 18-ikäraja taas ei laukea pelin väkivallasta koska se vaatisi yksityiskohtaisuutta, jota MMO-pelin etäännytetty kuvakulma ei tue (Conan Exiles vie kuvakulman huomattavasti lähemmäs väkivaltaa, joten tässä korostuvat kuvauksen erot), eikä pelin väkivalta ole siinä mielessä pitkitettyä kuin kriteeristö sen ymmärtää. Seksistä  ei oikein voi antaa ikärajaa koska hienotunteisuus amerikan markkinoita silmällä pitäen jätti tämän implikaatioiden tasolle.

Vanhempien ja pelikasvatuksen kannalta

Peli on PEGI 18. Ymmärrän PEGIn näkökulman hyvin, väkivalta on näiden silmistä vakavaa joten korkatut raajat nostavat helposti ikärajan näiden omien kriteerien mukaan ‘äärimmäiseksi väkivallaksi’. Itse sanoisin hieman lapselliseksi splatter-komediaksi, mutta eri järjestelmät arvioivat eri kannalta.

Peliin voi esittää parikin näkökulmaa, ensinnäkin pelaavien vanhempien kannattaa myös miettiä miten ja missä pelaavat. Väkivaltaisten pelien pelaaminen lasten nähden kun ei ole pelikasvatusta Lisäksi Steam-palvelun kautta voi pelata tätäkin peliä, sillä kyseisessä järjestelmä ei tarkista käyttäjän ikää ostohetkellä. Tämä on myös UNICEF suosituksissa huomioitu yleinen ongelma. Age of Conanin voi esittää esimerkkinä ilmaispelattavasta PEGI 18-pelistä, joka on helposti saatavilla joskaan vain vähäisissä määrin suosittu. MMORPG-pelejä harrastavalle aikuiselle kaveriporukalle se saattaisi olla ihan mielenkiintoinen tutustumisen kohde.

Mielenkiintoisena havaintona voidaan pohtia myös missä iässä nykyiset aikuiset alottivat pelin. Pitkällinen Conanin pelaaja jota haastattelin aloitti sen teininä, ja samaa ilmiötä näkyy siinä että monet aikuiset ovat palanneet pelaamaan World of Warcraft Classic-peliä, jonka aloittivat alunperin 13-16 vuotiaana. Ehkä teini-iässä saatetaan myös löytää peli jota pelataan harrastuksen lailla vähintään seuraavat kymmenen vuotta?

Peliä pelatessa voi pohtia, että...

• Mitä Robert Howardin tuotantoon kuuluu?
• Koska kirjailija on elänyt?
• Mitkä elementit Conanin Hyboreassa on lainattu oikeasta historiasta ja mitkä ovat silkkaa fiktiota?