Moraalipaniikeista mediapaniikkeihin osa 3: Voiko digitaalisia pelejä kritisoida

Twitter: Aamulehden mielipide


Jatkan tätä artikkelisarjaa pelikasvattajien verkostoon 14.8 annetun Facebook-kommentin argumenttien tutkimisella. Aikaisemmin sarjassa on käsitelty LARP-moraalipaniikkia vuodelta 1997 ja yleistä kritiikkiä larppamista kohtaan, joten jos lukija haluaa kontekstin niin edellisiin artikkeleihin on syytä tutustua. Näkökulma artikkelissa on edelleen kasvatusalan ammattilaisen.

Pyynnöstä ja jotta asiayhteydessä pysyttäisiin säilytän tähän mukaan aikaisemmin Facebookissa esitetyt väitteet - vaikka nämä ovatkin osin heikosti perusteltua, on järkevää käsitellä niitä vakavasti. Retorinen kysymys on edelleen, 'mitä voi kritisoida' ja 'jos kritisoidaan niin millä periaatteilla tämän voi tehdä?  Esimerkiksi: "Jos digitaaliset pelit ovat taidetta, niitä voi kritisoida kuten taidettakin."

Shadowrun Returns: Hong Kong

“Voit lähteä Hong Kongista, mutta se ei ikinä lähde sinusta”

Kaksi sisarusta tapaa pitkän eron jälkeen vuonna 2057, kasvatti-isä Raymond on lähettänyt päähenkilölle lyhyen viestin tulla Hong Kongin. Tapaaminen menee kuitenkin jo alusta lähtien pieleen poliisin ja yhtiöiden aloittaessa ihmisjahdin. Kuulemma ollaan vaarallisia terroristeja? Tyylikkäässä kyberpunk-tarinassa päähenkilöt päätyvät tekemään hommia alamaailmalle selvitellessään mitä ihmettä Raymond on löytänyt, onko hän edes kuollut? Pelin alkupuolelta olen tehnyt myös ‘let’s play’-tyyppisen videon.

Doorways: Holy Mountains of Flesh

Pään sisällä on pimeää

Doorways-sarjassa on seikkailtu ihmisten päiden sisällä, edellisen asikkaan ollessa natsitiedemies. Uusin Doorways lupaa päättää tarinan, jossa on tähän mennessä seikkailtu makaabereissa luolastoissa, pakoiltu hirviöitä ja selvitelty ongelmia. Peli on vielä ‘early access’-vaiheessa joten jotain särmiä löytyy vielä. Tein 'let's play'-tyyppisen videokoosteen ensimmäisestä kokeilusta.

Moraalipaniikeista mediapaniikkeihin osa 2: Mitä voi ylipäätään kritisoida?

Kuva: Dragonbane-larp


Yksi pelikasvattajien Facebooku-keskustelussa heränneistä teemoista, liittyen YLE:n Lauantaivekkari-larp dokumentiin ja 1997 julkisen keskustelun läpikäyntiin, on temaattinen kysymys siitä kuinka paljon digitaalisia pelejä voi verrata Live-roolipeleihin?

Solarix

Systeemi shokkiin

Solarix on Unrealilla toteutettu hiippailupeli. Peli ei saanut rahoitusta Kickstarterissa, mutta selviytyi silti julkaisuun asti. Tau Cetin avaruussiirtokunnassa on löydetty kaivauksissa tekoäly, pian tämän löytymisen jälkeen tauti leviää siirtokuntaan ja kiertoradalle. Päähenkilö Walter herää pää tyhjänä lukkojen takaa huoneestaan. Käytävillä liikkuu mutatoituneita siirtokuntalaisia ja ainoat ystävälliset viestit tulevat tekoälyltä ja seonneelta selviytyjältä. Kuulostaako tutulta?

Quasar: Deluxe Edition

Välirikko avaruusaluksessa

Tähtilaiva Quasarin viisihenkinen miehistö päätyy välirikkoon ja mököttämään pitkäaikaisen reissun päätteeksi. Aluksen lääkäri päättää alkaa rakentamaan miehistön romuttuneita välejä. Kyseessä on Heroine's Quest-retroseikkailun tehneen Crystal Shardin lyhyt, 90-luvulle kunnioitustaan osoittava, hiirivetoinen seikkailupeli.

Moraalipaniikista mediapaniikkeihin osa 1: 1997 vai 1985?

Taannoin yle lisäsi arkistoonsa vanhoja lähetyksiä vuodelta 1997 Areenaan, mukana kantaaottava lauantaivekkari joka oli osa julkista keskustelua joka liittyi liveroolipeleihin, eli LARPpeihin (Live Action Role-Playing). 1997 suomalaisessa julkisessa keskustelussa pyöri käsitys liveroolipelien vaarallisuudesta? Tästä tulikin nuoruusmuistot mieleen siinä määrin että menin suhikuttamaan vettä keskustelun päälle Facebookin 'Suomi Larp'-ryhmässä mutta huuhaa levisi muuallekin, joten lienee aika selittää lukijoille mistä ilmiössä oli tuolloin kyse. Avainsanoina tässä artikkelisarjassa on: mikä on moraalipaniikki, miten se lietsotaan tai miten se syntyy?

Trace Vector

Kasari-refleksipeliä

Trace Vector on paluuta yksinkertaiseen pelisuunnitteluun. Avaruusalus on kadonnut 12000 valovuoden päähän maapallolta ja ainoa tapa päästä kotiin on kaahata unohdetun hyperväyläverkoston kautta kotiin (ilmeisesti tienhoitobudjetista on tingitty osan reiteistä päättyessä mustaan aukkoon). Graafiselta ulkoasultaan peli muistuttaa vanhoja vektorigraafisia pelejä Flexstylen musiikin mukaillessa peliä kiitettävästi.

MURI

Palataanpa kahdeksankymmentäluvulle...

Ihastuttava piirre tämänhetkisessä pelikulttuurissa on retropelaamisen vaaliminen. MURI on esimerkki tästä, kyseessä on ruotsalaisen Ludosityn, Daniel Remarin, tekemä sivustakuvattu kunnianosoitus 8- ja 16-bittisille toimintapeleille. Pelin esikuvat ovat vanhoja PC-pelejä EGA-grafiikan 80/90-lukujen vaihteesta, jolloin PC oli vielä toimistokone eikä pelimasiina.

Assembly Summer 2015 pelinkehityskisa

Assembly Summer 2015-tapahtuman pelinkehityskisassa oli jälleen kerran paljon kovatasoisia ja innovatiivisia pelejä, hieman yllättäen monen pelaajan räiskintäpelien dominoidessa kisasarjaa. 27 kilpailuun lähetetystä tuomaristo valitsi 15 kilpailemaan assembly-vieraiden äänistä. Kilpailun osanottotyöt olivat ladattavissa jo viikkoa ennen tapahtumaa:

www.assembly.org/demoscene/game-development/game-development-entries/

Flow - Elämän virta

Sain Assembly Summer 2015-partyssä lainaan Mihaly Czsikszentmihalyin “Flow - Elämän virta”-kirjan. Kyseessä on FLOW-ilmiötä käsittelevä perusopus, jonka keskeiset asiat voisi sanoa hyvin lyhyesti, mutta tietysti siitä ei saisi blogikirjoitusta aikaiseksi. Päätin arvioida ja verrata kirjan kuvaamaa ilmiötä tietokonepelaamiseen.