Trace Vector

Kasari-refleksipeliä

Trace Vector on paluuta yksinkertaiseen pelisuunnitteluun. Avaruusalus on kadonnut 12000 valovuoden päähän maapallolta ja ainoa tapa päästä kotiin on kaahata unohdetun hyperväyläverkoston kautta kotiin (ilmeisesti tienhoitobudjetista on tingitty osan reiteistä päättyessä mustaan aukkoon). Graafiselta ulkoasultaan peli muistuttaa vanhoja vektorigraafisia pelejä Flexstylen musiikin mukaillessa peliä kiitettävästi.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Trace Vector Pelin julkaisija/kehittäjä: Vexel Games 2014
Alustat: PC Pelin tyyppi: arcade, puzzle
Ikäraja(t): -
Arvostelijat: Rami (35)
Videokuvaa (trailerit, youtube- let’s play videot jne…)
https://www.youtube.com/watch?v=rleVuHQUqGI traileri
https://www.youtube.com/watch?v=N1Dlhg6bea8 gameplay trailer

Mitä pelissä oikeasti tehdään?

Peli on yksinkertaisuudessaan kaunis ja idealtaan hauskasti toimiva. Oma alus etenee siis viivaa pitkin - viivan risteyskodissa voi nappia painamalla vaihtaa suuntaa. Yksinkertaistako? No ei enää suuressa nopeudessa. Osa Vektoreista vie maailiin ja osa turmioon. Polttoainetta voi kerätä matkalta ja sillä voi taas hidastaa aikaa jotta ehtii painaa nappia käännöksissä. Sinänsä hyvin yksinkertaisilla tempuilla on siis saatu aikaan hyvin suunniteltu ja mielenkiintoinen arcade-kokemus.

Kuvien lähde: Vexel Games (enimmäkseen)

Mitä kokeneempi pelaaja saa irti pelistä?

Peli emuloi hauskasti 80-luvun pelien tiettyjä piirteitä. Vanhanaikainen “Tron”-tyyppinen vektorigrafiikka on tietysti yksi selkeä piirre pelissämutta refleksipelejä on ollut niin kauan kuin niihin on ollut tekninen valmius ja näiden kulta-aika oli nimenomaan 80-luvulla.

Kiinnostusta herättävät piirteet?

Vektorigrafiikka oli tarkkaa aikana jolloin koneilla oli juuri ja juuri tehoa yksinkertaiseen sprite-grafiikkaan. Pelin menussa on mm. CRT-valinta, jolla saa aikaan vanhoja putkinäyttöjä vastaavan efektin. Tosin, toisin kuin 80-luvulla peli kääntää kentät välillä päälaelleen ja vääristää näkymää tavalla joka ei olisi ollut 30 vuotta sitten mahdollista. Peli on siis näyttävä omalla tavallaan ja antaa pelaajalle välillä reilusti haasteita.

 

Pelin eettinen sanoma?

Hyvänä puolena peli on vektorigraafisen esitystapansa takia melkoisen pasifistinen.
Pientä jännitystä pelessä on kuitenkin ylläpidettävä ja Trace Vector on vaikeustasoltaan korkeahko turhauttaen joskus pelaajaa. Peli on kuitenkin loppujen lopuksi täydellisen reilu sillä hidastustoimintoa saa käyttää (vaikka se kävisikin oman kunnian päälle).


Taannoin blogikirjoituksissa on pohdittu pelialan maskuliinisuutta, johon voin sanoa sen verran että suurin osa peleistä on indie-julkaisuja ja vain häviävän pieni osa vuosittain julkaistavista peleistä on suuren budjetin AAA-pelejä. Nämä julkaistaan samalla logiikalla kuin Hollywood-elokuvat, eli mitään elämää mullistavaa ei tarjota, mutta sen sijaan ‘puolentoistatunnin verran huvia’. Indie-pelit ovat luonteeltaan taas samanlainen ilmiö kuin televisio-ohjelmat, elokuvat ja kotimainen tuotanto, joka muodostavat suurimman osan ruutuviihteestä.

Pelin, joka myy itseään innovatiivisuudella, ei voi kalastella vain nuorten miesten mielenkiintoa. Esimerkiksi PAC-Man suunniteltiin alunperin kaikille sopivaksi, tosin Amerikkalaisten oli pakko julkaista tälle seuraksi 1982 Miss PAC-Man… Ilmeisesti tämä vastasi *johonkin* tarpeeseen sillä pelikone myi yli satatuhatta kappaletta Amerikassa.

100% väkivallattomaksi en sanoisi edellä mainittuja esimerkkiä, kuten en myöskään Angry Birdsiä. PAC-Maneissa on pieni kujanjuoksun maku ja Angry Birds taas on hauskaa hajottamista ja kohelluta. Joitakin yhtäläisyyksiä voi näistä vetää ‘slapstick-toimintaan’ ja kohellukseen, joka on kuitenkin ikivanha komedian muoto.

Trace Vector on taas hyvin selkeästi puhdasta arcade-toimintaa, ilman mitään piirteitä jotka voisivat loukata yhtään ketään.

Pelin ikäraja?

Arcade on peleihin vakiintunut käsite, joka tulee vanhoista kolikkoautomaateista jotka vaativat nopeaa silmä-käsikoordinaatiota. Arcade-pelit ovat sikäli vakiintunut käsite että niistä kukaan ei ole viitsinyt olla huolissaan vuosikymmeniin. Jos tästä haluaa vetää aasinsillan PEGI-ikärajoihin niin Arcade-tyyppinen toiminta on 16, jos se on kovin veristä, 12 jos kyse on urheiluväkivallasta (ilmeisesti mättökin on joskus urheilua, mm. Street Fighterit ovat PEGI 12) ja 7, jos kyse on selkeästi fantasiasta ja slapstick-tyyppisestä väkivallasta. Trace Vector menisi selkeästi jopa PEGI 3 (eli sallittu kaikille)-luokitukseen.

Keskustelunaiheita pelin tiimoilta

-Mitkä piirteet tekevät pelistä hauskan?

-Kuinka kauan kestää että oikeat liikkeet menevät selkärankaan?