Friday 21 August 2015

Solarix

Systeemi shokkiin



Solarix on Unrealilla toteutettu hiippailupeli. Peli ei saanut rahoitusta Kickstarterissa, mutta selviytyi silti julkaisuun asti. Tau Cetin avaruussiirtokunnassa on löydetty kaivauksissa tekoäly, pian tämän löytymisen jälkeen tauti leviää siirtokuntaan ja kiertoradalle. Päähenkilö Walter herää pää tyhjänä lukkojen takaa huoneestaan. Käytävillä liikkuu mutatoituneita siirtokuntalaisia ja ainoat ystävälliset viestit tulevat tekoälyltä ja seonneelta selviytyjältä. Kuulostaako tutulta?



Pelin tiedot

Pelin nimi: Solarix Pelin julkaisija/kehittäjä: Pulsetense Games (2015)
Alustat: PC (XBox One tulossa)  Pelin tyyppi: hiippailu, kauhu, scifi
Ikäraja(t): TBD
Arvostelijat: Rami (35)
Videokuvaa: 


Mitä pelissä oikeasti tehdään?

Peli käsittelee klassisia elementtejä, eli pimeitä käytäviä, yhteiskunnan romahtamista, avaruuszombieita ja muuta pelaajaa hermostuttavaa. Luvassa on paljon hiippailua, avainkorttien etsimistä ja vartijoiden välttelyä. Erilaisia tallenteita lukemalla valkenee hitaasti tapahtumien kulku siirtokunnassa ja pian pelaaja toteaa joutuneensa tekoälyjen väliseksi pelinappulaksi, ilman täyttä varmuutta siitä mikä on totta ja mikä ei? Pelin tasot ovat onneksi yleensä niin avaria että hiippailuelementtiä voi hyödyntää täysin, koska kiinni jääminen tarkoittaa yleensä nopeaa kuolemaa.





Mitä kokeneempi pelaaja saa irti pelistä?


Periaatteessa pelissä kyse on lyhyestä hiippailupelistä, jossa kähmyilyä yhdistetään System Shock-tapaiseen räiskintään, mutta Solarix tekee sen ilman ylimääräisiä tasoja, kikkailuja tai kokemuspisteitä. Pistooli löytyy, mutta ammuksia jaetaan todella vähän. Aivan turhaan ei gamewatcher totea pelin olevan kunnianhimoinen omaksi vahingokseen, eli “yrittävän uudelleentuottaa kolme maailman parasta peliä: System Shockin, Dead Spacen ja Half-Lifen”. Vaikka tuosta lausunnota voi olla hieman eri mieltä on 1994 ilmestynyt System Shock selkeästi vahva innoitus Solarixille. Peliin kuuluu hiippailua ja väliin räiskintää hyvin tutuin apuvälinein: avaruusjakoavaimella voi hakkeroida ovia ja Thief-tyyppisellä avaruusnuijalla voi yrittää kolkata vartijat.

 

Pelin eettinen sanoma?

Dystopiset kuvaukset ovat aina omiaan herättämään kysymyksiä: Päähenkilö johdatetaan tarinassa epäilemään jopa omaa olemassaoloaan, eli juoni on viihdyttävä vaikkakin hyvin retromainen. Tarinassa sivuhenkilöt pyrkivät toimimaan oikein, mutta viestit muuttuvat tarinan edetessä epätoivoisemmiksi. Tarinan edetessä käy pikku hiljaa selvemmäksi se että pelaaja ei välttämättä enää voi pelastaa tilannetta ja loppua kohti koko tarinasta alkaa paljastua yhä makaaberimpia puolia. Valitettavasti valinnanvaraa ei lopussa ole, eli tarina päättyy -jos ei nyt kreikkalaiseen tragediaan - niin melkoiseen ambivalenssiin.



Kiinnostusta herättävät piirteet?

Arvosteluissa todetaan että kumpa “peli ei olisi ollut bugeja myöten lähteelleen uskollinen”. Kyseessä on kuitenkin kokematon pelintekijäryhmä ja suttuisat tekstuurit antaa anteeksi karmivan tunnelman ansiosta. Bugit ja itseään toistava kenttäsunnittelu kuitenkin rokottavat pelinautintoa siinä määrin että peliä suosittelee vain pelityypin ystäville.


 


Jännitystä aiheuttavat elementit?

Peli pyrkii olemaan psykologista avaruuskauhua, käytännössä pysytään vahvan jännityksen puolella, joka tulee siitä että päähenkilö on kovin heikossa asemassa. Varsinaisesti kauhuelokuva-kliseitä edustavat ambient-äänet ja satunnaiset kohtaamiset. Visuaalisesti kuvasto on kohtuullisen kesyä eli punaiset silmät avaruuspuvussa kielivät jotain olevan sisällä - tämä on itseasiassa hyvä keino saada pelaajan mielikuvitus laukkaamaan, mutta tietysti jotkut blogaajat ovat pitäneet tätä laiskuutena.

Tein nk. “Painajaisbensa”-testin, eli vertasin Solarixin elementtejä tvtropesin listaan. Peliraatia lukeneet muistavat ehkä että Amnesia sai 16 elementtiä kasaan kun taas Alien: Isolation sai noin 13 eli karkeasti samaa tasoa kuin Five Nights at Freddys ja Amnesia 2: Machine For Pigs. Elementtien määrät ovat suuntaa-antavia, mutta nyrkkisääntönä on se että mitä enemmän pelissä on klassisia kauhuelementtejä, sitä häritsevämpi se on. (Näissä vertailuissa Amnesia vetää pisteet yleensä sen takia että siinä oli käytetty yksinkertaisia ja tehokkaita psykologisia tehokeinoja, jotka muistuttivat oikean paniikkihäiriön oireita).


Solarix vastasi listatuista 14 elementtiä, eli kyseessä on pahuksen viileä peli ja vastaa karkeasti ottaen Alien Isolationia viileydessään.

 Kuva: Kuten näkyy, peli on käytännössä kokonaan pimeässä hiippailua

Pelin ikäraja?


Koska kyse on kauhuelementtejä sisältävästä pelistä, lienee paikallaan katsoa suomalaisiin luokittelukriteereihin, koska kyseessä nyt vain sattuu olemaan tämänhetkisistä ikärajajärjestelmistä paras kriteeristö. Pelkkä “synkkä kuvasto” olisi suomalaisittain 7-ikärajan tienoilla, mutta “melko vahvat” ahdistuselementit ovat sitten suomalaisen 12-ikärjaan tasoa. Lainaus virallisten kuvaohjelmaluokittelijoiden käyttämistä kriteereistä:


28. “Voimakkaita, äkillisiä ja yllättäviä ahdistusta, pelkoa tai kauhua herättäviä ääni- ja kuvatehosteita tai pitkäkestoista piinaavaa uhkaa. Yliluonnolliseen liittyvää melko voimakasta ahdistavuutta.”

28 on usein käytetty kriteeri, koska elokuvissa rakennetaan tunnelma esim. jumpscare-kohtauksin ja äänin. Sitävastoin pitkäkestoinen piinaava uhka on ehkä vähän vaikeampi arivoida. 12-luokituksen saavat usein katastrofielokuvat ja ahdistus-kriteerit lähtevät siitä että tehokenot ovat 12-ikärajan kohdalla “melko voimakkaita”.

Suomalainen 16-tasoinen ahdistuskriteeristö lähtee “voimakkaista” tehokeinoista “järkyttävästä ja ahdistusta herättävästä”-materiaalista. Vaikka 12 ja 16 ahdistuskriteerien raja onkin paperilta luettuna melko mitätön on tehokeinojen hallitsevuus melkoisen selkeä mittari. Siis 12-ikäluokituksessa tehokeinot ovat satunnaisia kun taas 16-ikäluokituksessa niitä voidaan syöttää katsojan (tai miksei pelaajan silmille) jatkuvalla tahdilla. Esim. makaaberit kuvat (vrt. keskitysleirikuvasto) olisivat 16-tasosta materiaalia. Välillä myös uutisten kuvamateriaalin on viitattu olevan tätä tasoa. Suomalaiseen 18 tarvitaan sitten Lars Von Trierin elokuva...

Koska missä tahansa kauhupelissä pyritään vahvaan tunnelmaan ei tehokeinojen välttäminen “melko vahvoiksi” ole kovin järkevää. Toisaalta esimerkiksi Alan Wake- (PEGI 16) pelissä pimeys oli osa räiskinnän mekaniikkaa ja peli pyrki olemaan trilleri eikä kauhupeli, joten sen sisälto muistutti eniten suomalaisen virallisen ahdistus-kriteeristön kannalta 12-luokitusta. PEGI kopioi suomalaisen 12-ahdistuskriteeristön lähes sellaisenaan marraskuussa 2013, mutta valitettavasti idioottimaisin piirre 2003 perustetussa PEGI-järjestelmässä on se että siitä puuttuu edelleen 16 ja 18-ahdistuskriteerit, joten järjestelmä joutuu vahvatunnelmaiselle pelille ikärajan hakemaan ikään kuin kiertotietä esim. väkivallan kautta.

Ihmismäisiin hahmoihin kohdistuva väkivalta voi Solarixin tilanteessa olla se mikä vääntäisi PEGI-kriteeristön 16-tasolle (peli tulee jossain vaiheessa XBoxille joten virallinen ikäraja ilmestyy pelille jossain vaiheessa), mutta mitään kriteeriä ei välttämättä ole mitä voisi soveltaa sitä korkeammalle. Ja täytyy myöntää että Solarix ei ole yhtä hardcore-teurastusta kuin Dead Space.

Joten oma suositukseni olisi että heikkohermoisille.


Kuva: Kyllä, sormenjälkiskanneria voi hämätä varsin yksinkertaisella tavalla


Keskustelunaiheita pelin tiimoilta
  • Missä muissa peleissä on useita kilpailevia tekoälyjä?
  • Mitä pelaaja kuvittelee juonesta: mitä siirtokunnassa on tapahtunut ja ketkä ovat tärkeimmät henkilöt?
  • Pelin parhaimmat ja ärsyttävimmät puolet?
  • Mikä on Walterin tarina?



No comments:

Post a Comment