Cibele

Nettiromanssi

Pelintekijä Nina Freeman teki ensiromanssistaan pelin. Päähenkilö pelaa Valtameri-nimistä massiivista nettiroolipeliä eli morppia. Peliin on poimittu nimiä suomalaisesta mytologiasta kuten ensimmäinen taso on Iku-Turso ja pomona Akka. Akkaa hakatessaan Nina päätyy syvempään keskusteluun pelaaja Ichin kanssa ja suhde alkaa syventyä kahden nuoren välillä. Peliin on nauhoitettu osuuksia videolla ja kerätty oikeaa kuvamateriaalia. Peli on palkittu Independent Games Festivalilla 2016 ja esiintynyt Humble Narrative Bundlessa kesäkuussa 2016.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Cibele Pelin julkaisija/kehittäjä: Star Maid Games (2015)
Alustat: PC, Linux, MacOS  Pelin tyyppi: taidepeli, lyhyt, draama
Ikäraja(t): -
Arvostelijat: Rami (36)
Kuvat&linkit:
Traileri

Mekaniikat ja pelattavuus

Sinällään Cibele voidaan sanoa olevan 'taidepeli’ eli pelillisiä elementtejä on mutta ne eivät tule tarinan edelle - peliä ei voi sinällään hävitä, mutta bonuksena peli antaa hyvän tuntuman morppien työsuudesta eli gindaamisesta (käytän jatkossa 'morppi' termiä teknisemmän MMORPG / Massiivinen nettiroolipeli sijasta). Pelin juoni etenee lähetellen sähköpostia ja keskustellen chatissa sekä Ichin että muiden pelikavereiden kanssa.

Mitä kokeneempi pelaaja  sinun äitisi saa irti pelistä?

Cibele on tarinapohjainen peli ja tarina on itsessään hyvin uskottava koska taustalla ovat tekijän omat kokemukset ja tosielämästä on poimittu paljon kuva- ja tekstimateriaalia runoineen ja pelinsisäisine chatteineen. Cibele soveltuu tapauskertomuksena oikeastaan kaikille joita ihmissuhteet kiinnostavat.

Suosittelenkin peliä tapauskertomuksena nimenomaan aikusille, jotka eivät tunne morppien maailmaa tai sitä miten ystävyydet kehittyvät nettipelien kanssa. Tämä ei tarkoita moraalipaniikin kosiskelua vaan mediassa olevaa keskustelua pelikasvatuksesta. Kuka on ‘pelikasvattaja’ - sanoisin että se joka osaa selittää pelin elementit ja syy-sekä seuraussuhteet on ainakin sellainen jolla on riittävät perustiedot siitä miten ihmiset tapaavat toisensa (tämä ei ole vitsi, omassa tuttavapiiristä voin mainita kaksikin paria jotka ovat löytäneet toisensa World of Warcrafin kautta). 

Pelin eettinen sanoma?

Mitä pelistä voi sanoa? Ensinnäkin nettisuhteissa koetinkivi on aina toisen ihmisen tapaaminen tosielämässä - jos kemiat eivät toimi niin mitään toivoa sen jatkamisesta ei ole (ystävyyden mahdollisuutta en nyt jää pohtimaan tässä).

Toisaalta kyse on hyvin nuorista ihmisistä - nettipeli antaa mahdollisuuden tutustua hyvin tämän persoonaan ennen tapaamista koska se on tietyllä tavalla turvallinen ympäristö sosiaalisuudelle.

Osalle ihmisistä morpin tosielämään verrattuna rajoitetumpi sosiaalinen maailma sopii todella hyvin, syyt vaihtelevat. 

Vikkinä toisesta näkökannasta esimerkiksi elokuva Ben-X (2007, Belgia) kertoo asperger-pojasta joka pelaa Archlord-morppia ystävystyen siellä tyttöön. Elokuvasta löytyy myös Koulukinon materiaalia.

Kiinnostusta herättävät piirteet?

Keskustelunherättäjänä peli on omiaan, ja bonuksena on sen lyhyys - eli nyt taidettiin löytää kunnon peli teini-ikäisen äidin ja tyttären pelihetkeen? (Tai sitten sama morppi käy molemmille). “Puolen tunnin peli” pitäisi olla jonkinlainen genre jo itsessään, koska usein 40+ vuotiailla aikuisilla on jonkinlainen kummallinen ja krooninen ajanpuute.

Pelin ikäraja?

Pelillä ei ole ikärajaa, suomalaisessa ikärajajärjestelmässä ikäraja olisi joko 7 tai 12 riippuen siitä miten seksuaalista sisältöä tulkitaan. PEGI on myös melkoisen liberaali eroottisen kuvaston suhteen, vaikka muuten tulkinta onkin ankarahko. Sanoisin että ne teinit joilla on nettiystävyydet ja romanssit ajankohtaisia ovat aika lailla pelin kohderyhmää, eikä pelissä ole oikeastaan mitään ikärajaa nostavaa seksuaalisen sisällön takia - lopultakin se voi olla noloa, mutta siitä ei saa henkisiä vaurioita.

Keskustelunaiheita pelin tiimoilta

• Kerro jotain Ninasta?
• Ketä hän tuntee pelissä
• Miksi hän on kiinnostunut Ichistä?
• Onko grindaus samanlaista kuin morpeissa? 
• Onko morpeissa näin paljon chattia?